Pelkään ettei ystäväni jaksa yksinhuoltajana

Mietin myös että yrittäisin tarjota jotain säännöllistä. Esim että kerran kuussa voin luvata aina auttaa edes jotenkin. Kuvittelisin että tuollainen voisi olla hyvä henkireikä, että saa ainakin jonkun oman hetken säännöllisesti. Ap

Minä olin hyvin yksinäinen raskausaikana ja vauvan ekana vuonna. Eniten olisin kaivannut fyysistä seuraa ja sitä, että joku olisi aidosti kiinnostunut minusta, voinnistani ja vauvastani. Haaveilin siitä, että olisi joku, joka istuisi kanssani rauhassa sohvalla ja haluaisi tunnustella vauvan liikkeitä oikein ajan kanssa.

Yh-lla on rankkaa. Jos asutte lähekkäin voisit ehkä ”vahtia” vauvaa/taaperoa esim hiekkalaatikolla että äiti voi käydä yksin esim ruokakaupassa. Muistan kuinka se tuntui juhlalta koska eniten kaipasin omaa aikaa edes hetkeksi. Siivoominen yms hoitui hyvin omin voimin.

Itse kaipasin henkilöä joka rehellisesti olisi peilannut tekemisiäni. En saanut mistään kritiikkiä tai vahvistusta telemisilleni tai päätöksilleni. En tarkoita koko ajan, mutta joskus. Vierahkot ihmiset ovat niin varovaisia, ja kritisoivat takanapäin. Hymistelevät edessä.

Yksi ihanuus oli, jos pääsi valmiiseen pöytään. Tai joku pyysi piknikille, johon minun ei tarvinut kuin mennä. Siitä tuli kyllä paineita vastapalvelukselle, mutta kerralla teki ruokaa isommalle joukolle, kuin pienelle, eli vastapalvelus oli helppo.

Vierailija kirjoitti:

Itse kaipasin henkilöä joka rehellisesti olisi peilannut tekemisiäni. En saanut mistään kritiikkiä tai vahvistusta telemisilleni tai päätöksilleni. En tarkoita koko ajan, mutta joskus. Vierahkot ihmiset ovat niin varovaisia, ja kritisoivat takanapäin. Hymistelevät edessä.

Tätä minäkin mietin! Mutta pelkäisin kyllä että pilaisin välit ottamalla kantaa hänen äitiyteensä. Sitten en ainakaan voisi olla avuksi.

Olisiko mahdollista, että jatkaisit ystävänä kuten nytkin? Ystäväsi varmasti tuo sitten aikanaan esille mihin tarvitsee apua jne. ja voitko sitten auttaa vai kysyykö ystäväsi joltain muulta apua. Henkinen tuki ja keskusteluapu ei ole toisen äitiyteen puuttumista, jos ystäväsi haluaa pohtia valintojaan sinun kanssa. Harva ihminen haluaa mitään säälipaapomista ja pyytämätöntä apua/tukea.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko mahdollista, että jatkaisit ystävänä kuten nytkin? Ystäväsi varmasti tuo sitten aikanaan esille mihin tarvitsee apua jne. ja voitko sitten auttaa vai kysyykö ystäväsi joltain muulta apua. Henkinen tuki ja keskusteluapu ei ole toisen äitiyteen puuttumista, jos ystäväsi haluaa pohtia valintojaan sinun kanssa. Harva ihminen haluaa mitään säälipaapomista ja pyytämätöntä apua/tukea.

Tuli vähän paha mieli kommentistasi. Eikö ole kiva että miettii miten voisi auttaa ystävää? Hän on siis jo etukäteen sanonut että toivoo apua, ehkä sen olisin voinut lisätä.

Silloin kannattaakin lisääntyä kun on elämänhallinnan kanssa ongelmia.

Ehkä voit päästää äidin joskus yksin kauppaan/ostoksille. Tai kampaajalle, lääkäriin tms. Eli vahdit pikkuista vähän aikaa. Hyvä ystävä on varmasti kullanarvoinen.

Kun itselläsi on jo lapsia ja kokemusta, voitte vaihtaa ajatuksia ja pohtia kasvatusasioita kimpassa.

Jos hän on sanonut tarvitsevansa apua, niin sitä pitäisi olla tarjolla yhteiskunnan taholta. Kotipalvelua tms.että pääsee vähän huohahtamaan, tai hoitamaan asioita yksin. Tuki perheitä yms. Ehkä niihin on jonoa, mutta sieltä se apu ja ystävät jää ystäviksi. Se ei tarkoita, etteikö voisi auttaa pyydettäessä tai keksiä itse miten helpottaa toisen oloa. Eli voi olla tukiverkostossa ystävänä ja joku muu varsinaisena apuna.