Lue keskustelun säännöt.
Syyllisyyttä sanoa lapselle ei?
30.07.2020 |
Minulle se on vaikeaa ja joka kerta tunnen syyllisyyttä, kun olen sanonut lapselle ei, joskus vähän tiukemmin mutta en pystyisi huutamaan. En oikein tiedä, miten lapsi itse sen ottaa, mutta ei raivokohtauksia hirveän usein. Hän katsoo pitkään silmiin, silloin tulee syyllisyyden tunne, mutta äitini opetti aina olemaan antamatta periksi lapselle.
Tiedättekö, kannattaako kuunnella omaatuntoa lapsen kasvatuksessa?
Kommentit (6)
Silloin kun on aihetta, tulee napakasti kieltää, vaikka tuntisi syyllisyyttä ja tulisi paha mieli.
Siis jos lapsi vaikka haluaa syödä karkkia joka päivä, mennä autotielle leikkimään, laittaa ulkoleikkeihin juhlavaatteen tai jos hän vastustaa järkeviä sääntöjä, niin tietenkin silloin tulee sanoa ei, vaikka omatunto kuinka tuntuisi kolkuttavan.
Samassa yhteydessä voi vaikka selittää, että tarkoituksena on suojella lapsen omaa hyvinvointia. Pienikin lapsi ymmärtänee siitä jotain.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempana velvollisuuteni on aiheuttaa lapsilleni pikku pettymyksiä.
Minulla ainakin, kun sanon ei, mutta lapsi kysyy aina "miksi ei" "perustele"
Hän on fiksu lapsi, mutta välillä ei tule mieleen mitään perusteluja, joten sanon, että se on hänen parhaaksi.
"Millä lailla parhaaksi?"
Loputon keskustelu, joten silloin annan periksi.
Joka kerta vain ajattelet, että tämä on lapselle parhaaksi. Jos hän saa aina tahtonsa läpi, eivät hänen myöhemmät ihmissuhteensa tule kestämään, niissä tulee väistämättä ristiriitoja.
Joo ette uskokaan, miten paha omatunto kerran tuli. Kun meillähän on niin, että joka perjantai huoneiden täytyy olla siistit, isi tai äiti tarkistaa sen silloin. Niin tytär ei ollut siivonnut sitä, kun oli jo perjantai. Käskin siivota ja muistutin perheen säännöistä, silloin hän oli itku kurkussa ja sanoi, että petsileikit on kesken. Muistutin edelleen perheen säännöistä, jolloin omatunto iski. Annoin leikkiä iltaan asti. Huhhuh.