Mikä pakkomielle tuo matkustelu on tällaisena aikana?

Ihmiset ovat idiootteja. Korjataan nyt sen verran, että ihmiset, joilla on varaa matkustella turhanpäiväisesti, ovat idiootteja.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat idiootteja. Korjataan nyt sen verran, että ihmiset, joilla on varaa matkustella turhanpäiväisesti, ovat idiootteja.

Tottahan tämä on. Kun tämä pandemia alkoi, kuvittelin että nyt ihmiset oppivat olemaan liikoja matkustamatta, luonto kiittäää jne. Mutta vielä mitä. Tämä todistaa sen, että ilmastonmuutoksia ja kulutusta ei tulla ikinä saamaan kuriin. Ei voi mitään.

Jonkunlainen sairaus se tuokin on.

Tullaan reissusta, aletaan suunnittelemaan seuraavaa, että jaksaa.

Riippuvuus siinä kuin mikä tahansa muukin.

Ihmettelen samaa. Itsellä vielä perheenjäseniä eri maassa, ikävä on ja olisi kiva nähdä, mutta kukaan meistä ei halua riskeerata. Ilmeisesti ei uskota että ei se tauti muutamassa kuukaudessa ole mihinkään kadonnut, ja että sama "matkailijat levittävät"-juttu voi toistua vaikka olisikin testejä saatavilla.

Juu, en ymmärrä minäkään. Mutta pitää muistaa, että on myös olemassa ihmisiä, jotka eivät joka vuosi matkustele ja jos on säästetty pidemmän aikaa rahaa, että päästään reissuun juuri tänä kesänä, kyllähän se varmasti harmittaa. Meillä esimerkiksi säästettiin pitkään elämämme ensimmäiseen etelänmatkaan ja olimme viime vuonna Kroatiassa. Olen kyllä ollut todella onnellinen siitä, että suunnittelimme reissun viime kesään eikä siirretty tälle vuodelle. 

Vierailija kirjoitti:

Jonkunlainen sairaus se tuokin on.

Tullaan reissusta, aletaan suunnittelemaan seuraavaa, että jaksaa.

Riippuvuus siinä kuin mikä tahansa muukin.

Aika surullista että ihmiset eivät viihdy kotonaan vaan koko ajan hinkuvat pois.

Mikä siellä kotona on niin kamalaa, että sieltä pitää koko ajan päästä pois? Ylipäätään korona saatiin Suomeen ja levitettyä kattavasti hiihtolomalla matkustelevien toimesta. Eikä lepsuilu lentokentällä ja karanteenin suhteen auttanut.

Makunsa kullakin, mutta itse en ymmärrä ihmisiä jotka menevät viikoksi tai kahdeksi makaamaan johonkin etelän aurinkorannalle, täällä kotimaassakin olisi niin paljon nähtävää ilman mitään lentokenttä rulianssia.

Vierailija kirjoitti:

Juu, en ymmärrä minäkään. Mutta pitää muistaa, että on myös olemassa ihmisiä, jotka eivät joka vuosi matkustele ja jos on säästetty pidemmän aikaa rahaa, että päästään reissuun juuri tänä kesänä, kyllähän se varmasti harmittaa. Meillä esimerkiksi säästettiin pitkään elämämme ensimmäiseen etelänmatkaan ja olimme viime vuonna Kroatiassa. Olen kyllä ollut todella onnellinen siitä, että suunnittelimme reissun viime kesään eikä siirretty tälle vuodelle. 

Pettymys on ihan luonnollista. Silti sinne matkaan ei ole pakko mennä juuri nyt, meilläkin peruuntui eka ulkomaanreissu moneen vuoteen ja rahaakin meni, joudutaan taas säästämään että voidaan sitten joskus odotettu reissu tehdä. Huono tuuri, mutta onko se syy toimia varomattomasti pandemiassa?

Vierailija kirjoitti:

Makunsa kullakin, mutta itse en ymmärrä ihmisiä jotka menevät viikoksi tai kahdeksi makaamaan johonkin etelän aurinkorannalle, täällä kotimaassakin olisi niin paljon nähtävää ilman mitään lentokenttä rulianssia.

Itse rakastan etelän aurinkorantoja ja matkustelua Suomen ulkopuolella. Täällä on kesä niin lyhyt ja aika hyvä tuuri saa olla, että olisi edes muutama hyvä rantapäivä. Kylmä, pimeys ja harmaus masentaa. Nyt en tietenkään matkustele ja ihmettelen kyllä myös niitä, joiden on nyt pakko päästä jonnekin...

Elämäni rakkaus asuu toisessa maassa. En ole valmis kuoppaamaan suhdetta jotta sinun hysteerinen mielesi ja moralisointisi helpottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Elämäni rakkaus asuu toisessa maassa. En ole valmis kuoppaamaan suhdetta jotta sinun hysteerinen mielesi ja moralisointisi helpottaisi.

Teuvoko se siellä diplomaattipasseineen?

Vierailija kirjoitti:

Makunsa kullakin, mutta itse en ymmärrä ihmisiä jotka menevät viikoksi tai kahdeksi makaamaan johonkin etelän aurinkorannalle, täällä kotimaassakin olisi niin paljon nähtävää ilman mitään lentokenttä rulianssia.

Jos haluaa viettää lomansa uiden kirkkaassa lämpimässä meressä, sekä syödä kohtuuhintaista tuoretta merenelävää myöhään yön lempeässä pimeydessä lämpimän merituulen hyväillessä, on pakko kestää ne lentokenttäruljanssit (ja nekin on ihan siedettäviä kun hommaa priority passin ja menee suoraan loungeen odottelemaan) . Tänä kesäsä matkustettiin suomessa, eikä enään tarvitse. Ollaan kotona jos ei ulkomaille päästä. Meiltä peruuntui Pariisi ja Tokio, onhan niissä nyt enemmän nähtävää kuin Suomessa. 

En ymmärrä. Itse en lähtisi nyt yhtään mihinkään, se ei tuntuisi edes kivalta. Maku menee, kun joutuu koko ajan miettimään koronaa ja sen levittämistä. Miehen kanssa oltiin varattu häämatka elokuuhun, ja se oli nyt peruttava; sille ei mahda mitään, ollaan hyväksytty asia ja todettu, että mennään ensi vuoden lopulla, jos tilanne sallii.

Matkustamista rakastavana olen eräässä matkustusryhmässä Facebookissa. Ihmiset on olleet matkustamassa siellä koko tämän ajan. Jatkuvasti tulee aloituksia: "Hei kertokaa hyvä vinkkejä tähän ja tähän maahan, oon nyt elokuussa menossa" ja "Ihanaa kun rajoituksia höllennettiin, nyt voi matkustaa taas mielin määrin". Tekisi itse vain mieli kirjoittaa aloitus jossa lukee "ei ei EI" ja "mikä teitä ääliöitä vaivaa".

Vierailija kirjoitti:

Makunsa kullakin, mutta itse en ymmärrä ihmisiä jotka menevät viikoksi tai kahdeksi makaamaan johonkin etelän aurinkorannalle, täällä kotimaassakin olisi niin paljon nähtävää ilman mitään lentokenttä rulianssia.

Sinä et sitten ymmärrä enkä minäkään ymmärrä mitä erityistä nähtävää Suomessa on ja kaikki on niin hiton kallista vielä. Jos ihmiset nauttii niistä palmuista, kirkkaista vesistä, lämmöstä, eksotiikasta ym., niin antaa nauttia. Minä en nauti mistään perähikiän kivikirkosta. Nyt ei tietenkään pidä matkustella ulkomaille enkä oikein kotimaan matkailuakaan katso hyvällä, että ihmiset pyörii siellä täällä välittämättä turvaväleistä ja joku nuhanenä pärskii jossain...

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Itse en lähtisi nyt yhtään mihinkään, se ei tuntuisi edes kivalta. Maku menee, kun joutuu koko ajan miettimään koronaa ja sen levittämistä. Miehen kanssa oltiin varattu häämatka elokuuhun, ja se oli nyt peruttava; sille ei mahda mitään, ollaan hyväksytty asia ja todettu, että mennään ensi vuoden lopulla, jos tilanne sallii.

Matkustamista rakastavana olen eräässä matkustusryhmässä Facebookissa. Ihmiset on olleet matkustamassa siellä koko tämän ajan. Jatkuvasti tulee aloituksia: "Hei kertokaa hyvä vinkkejä tähän ja tähän maahan, oon nyt elokuussa menossa" ja "Ihanaa kun rajoituksia höllennettiin, nyt voi matkustaa taas mielin määrin". Tekisi itse vain mieli kirjoittaa aloitus jossa lukee "ei ei EI" ja "mikä teitä ääliöitä vaivaa".

Itsekään en viitsisi edes ajatella reissaamista, kun siellä kohteessa pitää olla varuillaan, desinfioida kaikki ja muutenkin tuo korona vaikuttaa taustalla uhkaavana ja rajoittavana koko ajan. Mieluummin odottaa sitä päivää, kun se on oikeasti saatu tavalla tai toisella kuriin. Itseltäkin peruuntui kaksikin matkaa, mutta nyt ei voi mitään. Joskus sitten.

Vierailija kirjoitti:

Jonkunlainen sairaus se tuokin on.

Tullaan reissusta, aletaan suunnittelemaan seuraavaa, että jaksaa.

Riippuvuus siinä kuin mikä tahansa muukin.

Minulla pitää aina olla yksi matka varattuna, jota odottaa. Siis jo ennen edelliselle matkalle lähtöä, tai viimeistään siellä matkalla, varaan jo seuraavan. Nyt ne matkat vaan on muutaman kuukauden suuntautuneet kotimaahan. Valitettavasti.

Sama pakkomielle kuin päästä ravintolaan, risteilylle, uimahalliin, kirjastoon, museoon, leffaan, urheilutapahtumaan, kylpylään, huvipuistoon, Uudenmaan rajan toiselle puolelle jne. 

Mulla on yks sukulainen, joka on koko pandemian ajan käynyt normaalisti töissä (tapaa työssään paljon ihmisiä eikä turvavälien pitäminen ole mahdollista), kaupoissa yms paikoissa, käyttänyt julkisia kuluvälineitä ja tavannut ystäviään, kavereitaan ja lähisukulaisiaan (esim omat vanhemmat ja appivanhemmat). Pandemia ei muuttanut hänen elämäänsä ja arkeaan muulla tavalla kuin että osasta normaaliin elämään kuuluvista asiosta tuli kiellettyjä. Sitä mukaan, kun rajoituksia on poistettu, hän ja hänen perheensä alkoi käydä niissä.

Tietyllä tavalla ymmärrän häntä, koska onhan hänen elämänsä pandemian aikana ollut ihan erilaista kuin meillä, jotka siirryimme erätyöhön, aloimme käyttää kauppojen nouto- tai kotiinkuljetuspalveluita ja lopetimme kaiken, missä pitäisi olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa..jopa omien vanhempiemme tapaamisen. Ennen pandemiaa olimme paljonkin tekemisissä toistemme kanssa, mutta nyt suku on jakaantunut normaalisti eläviin ja epänormaalisti eläviin ja näiden kahden ryhmän välille on muodostunut kuin joki, joka levenee päivä päivältä. Joen toisella puolella on varovasti elävät riskiryhmäläiset ja toisella puolella taas normaalisti elävät perusterveet. 

Valehtelisin jos sanoisin, ettei yhtään harmita. Tyttäreni asuu ulkomailla ja tarkoitus oli mennä hänen luokseen koko kesäkuuksi, kun minulla oli kesäloma. Emme ole nähneet lähes kolmeen vuoteen ja ikävä on kova. Reissua oli odoteltu ja suunniteltu yli vuosi, mutta minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Elämäni rakkaus asuu toisessa maassa. En ole valmis kuoppaamaan suhdetta jotta sinun hysteerinen mielesi ja moralisointisi helpottaisi.

Itselläkin asui ex-poikaystävä toisessa Euroopan maassa, joutui muuttamaan opintojen perässä sinne muutamaksi vuodeksi. Ei nähty n. 2,5 vuoteen. Ero tuli, tosin muista syistä mutta nähdään vieläkin kun käy Suomessa äitinsä luona. Olet itsekäs.