Lapsiperhearki

Kuulostaa sille, että teillä lapset on pomon asemassa ja siitä olisi päästävä ensiksi.

Ei ne sentään tappele keskenään, positiivisen kautta. Mulla kesti 17 vuotta, kasvatin nepsyn.

On normaalia. 4v on yleensä pahassa uhmaiässä, vuotiaalla on ensimmäinen uhma... Vuoden vanhan kuuluukin olla kokoajan liikkeellä, miten hän muuten oppisi kävelemään, juoksemaan, kiipeämään, kulkemaan portaita... Isomman lapsen voisi ilmoittaa päiväkotiin tai kerhoon, vuoden vanha on leikki-ikäiselle melko tylsää seuraa päivästä toiseen. 4vuotias todella jo osaa leikkiä juonellisia leikkejä esim. hoitaa nukkeja, leikkiä pikkuautoilla rallikisoja... Tähän on hyvä saada ikäistä seuraa, myös esikoulu on helppo aloittaa kun sosiaaliset taidot ovat saaneet kehittyä ryhmässä toimien.

Olen alkanutkin miettiä onko jotain neurologista. Ollaan käsketty 4v keksimään itse tekemistä mutta menee riehuniseksi ja huudoksi. Ja vaatii aikuisen seuraa taukoamatta. Niin ja ulkoillaan muuten 2x 2h joka ikinen päivä. T apw

Voisitte hoitaa lapsia vuorotellen edes sen aikaa että toinen käy yksin kaupassa, pienikin hetki omassa tai toisen aikuisen seurassa on rentouttavaa. Myös toisen lapsen kanssa voi toinen lähteä vaikka ulos leikkimään ja toinen jäädä sisälle, niin eivät ole kokoajan toistensa kimpussa. Meillä lapsilla 3v ikäero, nyt 3 ja 6, kun pienempi osaa jo olla mukana leikissä on alkanut sopua löytyä.

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanutkin miettiä onko jotain neurologista. Ollaan käsketty 4v keksimään itse tekemistä mutta menee riehuniseksi ja huudoksi. Ja vaatii aikuisen seuraa taukoamatta. Niin ja ulkoillaan muuten 2x 2h joka ikinen päivä. T apw

Noin pieni ei osaa itse keksiä tekemistä, vaan tarvitsee aikuisen ohjausta. Voit itse ehdottaa vaihtoa "väritetään värityskirja", "mennään tekemään hiekkakakkuja"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanutkin miettiä onko jotain neurologista. Ollaan käsketty 4v keksimään itse tekemistä mutta menee riehuniseksi ja huudoksi. Ja vaatii aikuisen seuraa taukoamatta. Niin ja ulkoillaan muuten 2x 2h joka ikinen päivä. T apw

Noin pieni ei osaa itse keksiä tekemistä, vaan tarvitsee aikuisen ohjausta. Voit itse ehdottaa vaihtoa "väritetään värityskirja", "mennään tekemään hiekkakakkuja"...

No meillä 4v todellakin osaa leikkiä tuntikausia omalla leikkimaatilallaan. Tekee just samoja hommia kun isänsä oikealla tilalla.

Saako he kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa?

Kannattaa myös pilkkoa ne ohjeet selkeiksi.

Meillä mies köskee että ”siivoa huoneesi”. Ei lapsi siitä tajua mitään. Pitää antaa selkeåt lapsenkokoiset ohjeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanutkin miettiä onko jotain neurologista. Ollaan käsketty 4v keksimään itse tekemistä mutta menee riehuniseksi ja huudoksi. Ja vaatii aikuisen seuraa taukoamatta. Niin ja ulkoillaan muuten 2x 2h joka ikinen päivä. T apw

Noin pieni ei osaa itse keksiä tekemistä, vaan tarvitsee aikuisen ohjausta. Voit itse ehdottaa vaihtoa "väritetään värityskirja", "mennään tekemään hiekkakakkuja"...

No meillä 4v todellakin osaa leikkiä tuntikausia omalla leikkimaatilallaan. Tekee just samoja hommia kun isänsä oikealla tilalla.

Onhan se toki mahdollista, varsinkin jos lapsella on joku erityinen mielenkiinnon kohde, kovin monilla noin pienellä meno on vielä aika päätöntä....

Taas näitä jotka kahden vuoden kokemuksenkaan turvin eivät osaa päättää suuria päätöksiä.

Ota sitä aikaa itsellesi ja anna miehen hoitaa välillä lapsia, kun itse on väsynyt, niin elämäntilanne tuntuu pahemmalta kuin mitä se on. Lapset ovat pieniä vaan hetken.

On ihan normaalia lapsilta ja niille voi sanoa ei. Ei tarvitse hakeutua tukiryhmään vaan niille pikkuihmisille voi siis sanoa ei? E-ii? Oletko joskus kuullut sanan?

Kiitos teille. Otamme omaakin aikaa että käymme esim liikkumassa. Silti se kotiin paluu aina masentaa kun vastassa on kiljumista. Kyllä monien kavereiden 4v jo osaavat leikkiä itsekseenkin. Ja siis usein ehdotankin että leiki sitä ja tätä mutta vaatii minua mukaan. En vain aina jaksa ja ehdi. Tarhaan ovat kumpikin menossa ensi kuussa osa aikaisesti. Sitäkin odotan kauhulla toisaalta koska kun esikoinen aikanaan 1v aloitti tarhan huusi hän tarhaoäivön jälkeen aina vähintään 1h minun sylissäni. On ollut aina minuun kovin takertuva. Voisinpa vaikka pikakelata 10v eteenpäin että saisin ehkä taas oman elämäni takaisin. Kaikki hokevat että lapset ovat kerran vaan pieniä nauti. Mutta mitä nauttimista tässä on? T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille. Otamme omaakin aikaa että käymme esim liikkumassa. Silti se kotiin paluu aina masentaa kun vastassa on kiljumista. Kyllä monien kavereiden 4v jo osaavat leikkiä itsekseenkin. Ja siis usein ehdotankin että leiki sitä ja tätä mutta vaatii minua mukaan. En vain aina jaksa ja ehdi. Tarhaan ovat kumpikin menossa ensi kuussa osa aikaisesti. Sitäkin odotan kauhulla toisaalta koska kun esikoinen aikanaan 1v aloitti tarhan huusi hän tarhaoäivön jälkeen aina vähintään 1h minun sylissäni. On ollut aina minuun kovin takertuva. Voisinpa vaikka pikakelata 10v eteenpäin että saisin ehkä taas oman elämäni takaisin. Kaikki hokevat että lapset ovat kerran vaan pieniä nauti. Mutta mitä nauttimista tässä on? T. Ap

Et varmaan halua kuulla tätä, mutta lapset ovat pieninä kovin helppoja, hallitset koko heidän elämäänsä. Onhan se ainutlaatuista aikaa, niin hyvässä kuin pahassakin.

Minä en kyllä usko että vanhempina voisivat olla vaikeampia? Silloinhan jo hoitavat omia asioitaan eikä oletettavasti ole uhmaikäisen raivareitakaan. Höpön pöpöä tuo. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille. Otamme omaakin aikaa että käymme esim liikkumassa. Silti se kotiin paluu aina masentaa kun vastassa on kiljumista. Kyllä monien kavereiden 4v jo osaavat leikkiä itsekseenkin. Ja siis usein ehdotankin että leiki sitä ja tätä mutta vaatii minua mukaan. En vain aina jaksa ja ehdi. Tarhaan ovat kumpikin menossa ensi kuussa osa aikaisesti. Sitäkin odotan kauhulla toisaalta koska kun esikoinen aikanaan 1v aloitti tarhan huusi hän tarhaoäivön jälkeen aina vähintään 1h minun sylissäni. On ollut aina minuun kovin takertuva. Voisinpa vaikka pikakelata 10v eteenpäin että saisin ehkä taas oman elämäni takaisin. Kaikki hokevat että lapset ovat kerran vaan pieniä nauti. Mutta mitä nauttimista tässä on? T. Ap

Meneekö takaisin samaan päiväkotiin? Perhepäivähoito voi joillekin lapsille sopia paremmin, jos lapsella on esim. erityisherkkyys niin isot ryhmät rasitaa liikaa ja rasitus yleensä purkaantuu kotona.

Papunetistä voi tulostaa kuvia (näitä käyttää moni päiväkoti myös) ja ottaa ne tueksi arkeen, tehdä päivärytmi ja näyttää kuvan mitä olemme seuraavaksi tekemässä.

Puhuuko ja liikkuuko lapsi ikätasoisesti? Jos näissä on muita jäljessä niin voisi olla tarpeen miettiä jotain tukitoimia. Oletko itse puhunut omasta voinnista esim. neuvolassa. On ihan mahdollista että synnytyksen jälkeinen masennus oireilisi vielä, kuulostaa paljon siltä, kun elämästä ei osaa nauttia, vaikka siinä on paljon hyviä asioita, masennus pitää ehdottomasti diagnoosoida ja saada siihen oikeaa hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä usko että vanhempina voisivat olla vaikeampia? Silloinhan jo hoitavat omia asioitaan eikä oletettavasti ole uhmaikäisen raivareitakaan. Höpön pöpöä tuo. T. Ap

Mitä isommaksi lapset kasvavat, sen abstraktimmaksi heidän ongelmansa muuttuvat. Viisitoistavuotiaan kanssa on ihan erilaisia murheita kuin viisivuotiaan kanssa, ja koska et enää päätä kaikesta hänen elämässään, et myöskään pysty vaikuttamaan joka asiaan. Ja se äidin huolihan ei sitten lopu, siitä on sanontakin "pienet lapset polkevat syliä, isot sydäntä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille. Otamme omaakin aikaa että käymme esim liikkumassa. Silti se kotiin paluu aina masentaa kun vastassa on kiljumista. Kyllä monien kavereiden 4v jo osaavat leikkiä itsekseenkin. Ja siis usein ehdotankin että leiki sitä ja tätä mutta vaatii minua mukaan. En vain aina jaksa ja ehdi. Tarhaan ovat kumpikin menossa ensi kuussa osa aikaisesti. Sitäkin odotan kauhulla toisaalta koska kun esikoinen aikanaan 1v aloitti tarhan huusi hän tarhaoäivön jälkeen aina vähintään 1h minun sylissäni. On ollut aina minuun kovin takertuva. Voisinpa vaikka pikakelata 10v eteenpäin että saisin ehkä taas oman elämäni takaisin. Kaikki hokevat että lapset ovat kerran vaan pieniä nauti. Mutta mitä nauttimista tässä on? T. Ap

Meneekö takaisin samaan päiväkotiin? Perhepäivähoito voi joillekin lapsille sopia paremmin, jos lapsella on esim. erityisherkkyys niin isot ryhmät rasitaa liikaa ja rasitus yleensä purkaantuu kotona.

Papunetistä voi tulostaa kuvia (näitä käyttää moni päiväkoti myös) ja ottaa ne tueksi arkeen, tehdä päivärytmi ja näyttää kuvan mitä olemme seuraavaksi tekemässä.

Puhuuko ja liikkuuko lapsi ikätasoisesti? Jos näissä on muita jäljessä niin voisi olla tarpeen miettiä jotain tukitoimia. Oletko itse puhunut omasta voinnista esim. neuvolassa. On ihan mahdollista että synnytyksen jälkeinen masennus oireilisi vielä, kuulostaa paljon siltä, kun elämästä ei osaa nauttia, vaikka siinä on paljon hyviä asioita, masennus pitää ehdottomasti diagnoosoida ja saada siihen oikeaa hoitoa.

Menee samaan päiväkotiin kyllä. Esikoinen on herkästi häkistä stressaantuva. Esim. Lastenlaulukonsertissa meni ihan sekaisin ja meinattiin lähteä kesken pois. En haluaisi nyt alkaa vaihtaa hoitopaikkaa koska viimein on tarhaan tottunut ja jatkuvat muutoksetkaan eivät tunnu sopivan. Ja samalla pitäisi vaihtaa 1v hoitopaikka myös koska raskasta olisi eri paikkaan viedä. 4v puhuu ja liikkuu ikätasoisesti. On aina kuinaurinko hoidossa ja muualla mutta kotona oireilee sitten. Nyrkit myös usein heiluvat meille vanhemmille.

Olen miettinyt myös tuota masennusvaihtoehtoa. Niinä parempina päivinä kun ei ole huutoa ja raivareita tunnen taas voivani unelmoida asioista ja nähdä hyvää lapsissani. Kun kuitenkin suurin osa ajasta on sitä huutoa ja jos yökin on ollut katkonainen, on aamulla ensimmäisenä ajatus se milloin lapset taas seuraavan kerran nukkuvat että saisin levätä. Isovanhemmat ovat aikahuonokuntoisia joten heiltä eikä keltään kuultakaan apua juuri saa. Ja emme jotenkin osaisi rentoutua jos joku ns vieras kunnan perhetyöntekijä tulisi. Neuvolassa asiasta puhuminen myös arveluttaa koska kuullut siitäkin joskus seuranneen ns turhia työntekijöiden käyntejä jotka vain kuormittavat . Ehkä tämän vuodatuksen tavoite olikin saada vaan purkaa edes johonkin ja vertaistukea tai jotai. T. Ao.

Jotkut lapset on tuollaisia aikuisen huomiota hakevia.

Olen mökillä kuopuksen ja kaverinsa kanssa ja ko kaveri tulee koko ajan ”iholle”. On aina ollit samanlainen.

Jäin miettimään tuota että isompi lapsi ei tykännyt olla lastenlaulu konsertissa, voisiko kyseessä olla ääniyliherkkyys? Tai ei kestä ihmis paljouksia? Aistiherkät lapset saattavat jaksaa hyvin päiväkodissa tms ja heistä ei huomaa mitään erityistä mutta kotona käytös voi olla tosi hankalaa ja raskasta, lapsi patka vain purkaa pahaa oloaan kuormituksesta. Tästä ei tietenkään välttämättä ole kyse. Mutta jos lapsi on aina tai yleensä inhonnut kovia ääniä, tai tavallisiakin ääniä esim imuri tai valoja, ihmisjoukkoja tms niin kannattaa miettiä voisiko tästä olla kyse. sanotaan että lapset jotka narisee ja vinkuu, heillä on oikeasti joku murhe, vaiva tms. Tsemppiä kovasti