Lue keskustelun säännöt.
Oletteko koskaan pahoittaneet mieltänne työkaverinne tekemisten tai sanomisten takia?
28.01.2009 |
Itselläni on sukset ristissä yhden työkaverin kanssa. Meillä ei vaan synkkaa ja täytyy sanoa, että muillakin taitaa olla sukset ristissä kyseisen täti-ihmisen kanssa.
Mutta olen pari kertaa loukkaantunut, kun tuo on todella töykeällä äänellä tiuskaissut jotain ja aivan turhasta.
Ja tuo myös käskyttää ihmisiä kuin joku Hitler. Esim. muut sanovat, että voitko käydä monistamassa nämä paperit, kun ehdit. Ei mitään kiirettä, jos sulla on tänään muuta hommaa. Mutta tuo tätipä sanookin, että näillä ON KIIRE, TEE se tänään (vaikka asialla ei todellakaan olisi mikään tulenpalava hoppu ja joka pitäisi hoitaa just sillä sekunnilla).
Ja paras oli tässä yks päivä. Meillä oli vielä neljä lasta pukematta (ollaan siis päiväkodissa töissä) ja itseltäni loppuu työaika klo 15.30 ja kello oli tuolloin jo yli kolme. Ja tiesin, että joutuisin TAAS olemaan yliaikaa töissä, koska yksi noista lapsista on todellinen etana ja jolla kestääääääää pukemisessa (ei auta, onko lapsi yksin aikuisen kanssa pukemassa vaiko parin muun lapsen kanssa) ja mulla oli vielä pöydät pyyhkimättä ja pienten osaston lattia raivaamatta eli siinäkin menee aikaa.
Mitä tekeekään tuo eukko, sanoo tylysti että miksi sä pyysit nämäkin tänne vai onkos sulla joku kiire jonnekkin (oikein tylyllä äänellä). Ei sitten helkkari voinut sanoa aikaisemmin, että älä vielä pyydä noita kahta tänne. Tuo jopa pahoitti yhden lapsen mielen. Itsellään oli kiire ulos eikä voinut jäädä auttamaan.
Ei siinä mitään, mutta paria päivää aikaisemmin tuo oli natissut, että kun lapsia on enää neljä jäljellä, heidän KAIKKIEN PITÄÄ tulla eteiseen pukeutumaan! Eipähän kyllä ole eka kerta, kun tuo täti muuttaa omia sääntöjään..
Kommentit (5)
Yhdessä työharjoittelussa oli yksi täti ihminen myös,kettuili kaikille kokoajan ja huomautteli kuinka typerää on esim.niin tehdä kun sentään voi tehdä toisella tavalla (tätä oli kaikille ja kukaan ei tullut sen kanssa toimeen,yhden työntekijän oli saanut jopa itkemään töissä ilkeydellään ja pomot ei tehnyt mitään).Pesin sitten yksi kerta ikkunoita siellä,oli perjantai muistaakseni niin maanantaina tämä nainen tuli mulle kettuilemaan kun on mukamas jäänyt ikkunalaudat pyyhkimättä (hei haloo,kuka tanopää ei pese samala ikkunalautoja pihalta??) kun ikkunat on taas likaiset.Sanoin sille akalle että "anteeksi mutta en minä mikään tyhmä ole että olisin laudat jättänyt pyyhkimättä että varmasti olen pyyhkinyt ikkunalaudat että en voi mitään jos viikonlopun aikana on satanut". Noh,viimeisenä päivänä pomo sanoi mulle että olisin voinut vähän kiltimmin sanoa tälle tyypille asiasta. Oli todella raivostuttavaa se että tämä täti sai jatkaa menoaan siellä ja kaikki kumarteli sitä kuin jotain ylijumalaa,se kyykytti jopa pomoja siellä ja haukkui muita seläntakana.Aaargh!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi naispuolinen joka kuvitteli olevansa "pomo". Olin tuolloin kesätöissä ja kaikki sen mokat oli mun virheitä AINA. Heitimme eräs päivä kolme kertaa rouvan keittämän ylikypsän pastan roskiin ja joka kerta se oli jollakin tavalla mun syy vaikkei asia mun hommiin kuulunu millään tapaa. Rouvalla oli oikeasti niin kiire röökille että unohti ne pastat kiehumaan. Myös kaikki pihvit jotka oli väärän kypsyisiä onnistui laittamaan mun piikkiin. Työharjoittelijat laittoi säännöllisesti pesemään pukuhuoneen lattian eikä antanu keittiössä tehdä juuri mitään. Sovitun lomanikin perui viime metreillä vaikka kahteen otteeseen oli luvannut. Perusteitakaan perumiselle ei ollut, ainakaan päteviä (harmi kun jouduin oikeasti sairaslomalle juuri tuona ajankohtana). Kehuskeli myöskin kuinka oli ollut arvostetussa asemassa edellisessä työpaikassaan. Sattumien kautta pääsin töihin tähän hänen edelliseen paikkaan ja hyvin pian selvisi että kyseinen henkilö oli saanu kenkää sieltä erinäisten sähellysten jälkeen. Sai myös kenkää mun silloisesta kesäduunista liian suuren hävikin takia=)
Edellisen paikan "toimistopoliisi" kiukutteli minulle että suljin vessan oven liian kovaäänisesti ( olin mennyt sinne vähän vauhdille raskauspahoinvoinnin takia....)
Nykyisessä paikassa päin naamaa ja kylmän rauhallisesti mulle todettiin ekalla viikolla "olet ammattitaidoton idiootti"
olen perjantain pois, kun pistivät mut suunnitellusti osastolle raskauden keskeytystä varten. Päätös oli vaikea, koska raskaus oli jo tosi pitkällä ja pomo huokaili suureen ääneen, että voi vitsi miten me pärjätään ensi maanantai, jos en ole työkykyinen. Hemmetti! Enhän minä tietenkään pomolle syytä kertonut, mutta teki mieli heittää kengällä päähän, kun hänen suurin huolen aiheensa oli maanantai päivä!
töissä oli yksi akka, joka tytötteli (olin silloin melkein 30) minua, vaikka tiesi hyvin mun nimen. Ja jos paikalla oli muita, niin hän puhui minusta niin kuin en olisi paikalla. Jos kysyin jotain, saattoi olla vastaamatta eikä edes vilkaissut minuun. Itku kurkussa menin työpäivän jälkeen kotiin.. Onneksi jäi pysyvästi sairaslomalle.