Kuinka usein tapaat kotoa muuttaneita lapsiasi?
Kommentit (19)
Toista parikin kertaa viikossa, toista pitkän välimatkan takia muutaman kerran vuodessa. Toisen kanssa tavataan aivan liian harvoin, toisen kanssa sopivasti mutta varmasti tapaamiset harvenee jos tai kun hän löytää vakikumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Liian vähän.Riippuu lapsestakin yhtä saan tavata useammin kuin toisia.Surullista miten hylätty olen muutaman lapsen taholta.
Kurjaa kuulla . Toivottaasti asia voi vielä parantua.
ap.
Asia alkaa olla ajankohtainen ja poika tuumasi tänään, että sitten nähdään ehkä 1x/kk ja harvemmin kun jos opiskelupaikkakunnaksi tulee joku muu kuin Helsinki.
Ja tuo 1x/kk on aivan liian vähän, tiedän jo, että sairastun ikävästä, pala kurkussa tätäkin jo kirjoitan.
En oikeasti kestä 😢😭🥺😱☹️
Joka viikko. Asuvat samassa kaupungissa. Juuri sopivasti nähdään.
Suunnilleen kerran kuussa käyvät kumpainenkin viikonlopun olemassa täällä, lomilla vähän pidempään sitten. Me käydään pari kertaa vuodessa heidän luonaan. Molemmat opiskelevat ja asuvat yli 400 km:n päässä, eri kaupungeissa. Oikeastaan on ihan hyvä näin, vaikka alkuun tuntui oudolta kun koti hiljeni. Välit on kuitenkin oikein hyvät kummankin kanssa ja soitellaan ja viestitellään viikoittain.
Noin 2 - 4 krt/v. Pitkän välimatkan takia.
Asutaan kaikki PK-seudulla, joka päivä ainakin mesetetään tai käydään yhdessä jossain. Lastenlapset tulevat iltapäivällä tänne.
Noin kerran kuussa. Asutaan samassa kaupungissa.
Itse katkaisin välit heti kun muutin kotoa. Pelkään, että joku päivä saavat osoitteeni jostain ja tulevat oven taakse.
Vierailija kirjoitti:
Asia alkaa olla ajankohtainen ja poika tuumasi tänään, että sitten nähdään ehkä 1x/kk ja harvemmin kun jos opiskelupaikkakunnaksi tulee joku muu kuin Helsinki.
Ja tuo 1x/kk on aivan liian vähän, tiedän jo, että sairastun ikävästä, pala kurkussa tätäkin jo kirjoitan.
En oikeasti kestä 😢😭🥺😱☹️
Niin se on tarkoitettu, että nuori ihminen lähtee omaa elämäänsä rakentamaan.
Soitellaan miltei joka päivä. Tytöllä ei ukon lisäksi kavereita ole, ei osaa olla koskaan omissa oloissaan.
Aiemmin kävivät syömässä 1-2× kuukaudessa. Nyt on vähän tilannee muuttunut kun on lapsia. Lähinnä asuva käy 1-3× viikossa, toista perhettä tavataan ehkä kerran kk ja kolmatta harvemmin kun ovat lapsettomia, asuvat kauempana ja ovat aina menossa.
Meille saa aina tulla . Yhteyttä pidetään lähes päivittäin. Tänäänkin olen tavannut yhden lapsistani perheinern (oltiin mustikassa) ja toinen soitteli ja kysyi yökylää lapsille
Meillä ihan tuore juttu, että poika muutti tässä kesän aikana. Suht lähelle muutti, että pari kertaa viikossa nähdään.
Sanoinkin sille, että äitis tarvii useita tapaamisia alkuun ennen kuin tottuu ajatukseen. Enhän mä olisi sitä vielä pois päästänyt, mutta sattu vapautumaan tuttujen kämpästä huone.. Vakkariduuni on, joten miksipä sitä vanhempien helmoissa jumittamaan 19 v nuorimies. Kotiin saa aina tulla takaisin, jos siltä tuntuu, ettei siivet kannakaan.
Käyn katsomassa äitiäni vain säälistä. Äiti kuvittelee suhteemme olevan hyvä ja "normaali" mutten ole ikinä pitänyt äitiä lämpimänä äitihahmona, lähinnä omituisena pakkosukulaisena. Säälittävänä mielenterveysongelmakimppuna, jolla on ollut ainoastaan negatiivisia vaikutuksia omaan elämääni.
Äitiä ei ole koskaan ikävä. En mieti häntä koskaan ja käyn harvakseltaan tapaamassa vain ja ainoastaan velvollisuudentunnosta (=olen ns. "kiltti tyttö").
Vasta vanhin lapseni on muuttanut kotoa. Opiskeli, valmistui ja sai työpaikan. Osti talon noin kilometrin päästä. Joskus käy monta kertaa päivässä joskus voi mennä monta päivää ettei näy. Ihan ok minulle.
Minäkin näen vanhempia vain pari kertaa vuodessa, enkä halua nähdä enempää. Kummallista, kun olin lapsi he halusivat minut mahdollisimman nopeasti pois kotoa ja nyt kun olen aikuinen, valittavat kun en käy kylässä. Liian myöhäistä alkaa nyt rakentamaan mitään lapsi-vanhempisuhdetta.
Alkuun useammin, nykyisin 2-3 kuukauden välein. Välimatkaa on kaikkiin 100 - 200 km. Mun mielestä on vaan hyvä, että lapsilla on oma elämä, jossa viihtyvät.
Liian vähän.Riippuu lapsestakin yhtä saan tavata useammin kuin toisia.Surullista miten hylätty olen muutaman lapsen taholta.