Onko kellään kokemusta esikoisesta synnytyssair. perhehuoneessa?

mainita myös mikä sairaala, kiitos.



ap

ihan ok, jos mies hoitaa esikoista, mutta parasta kyllä jos esikoinen ja isä pysyy kotona.

t.3

Kättärin haikaranpesässä meillä oli mukana esikoinen, kun oltiin "kakkosta hakemassa". Synnytyksen ajan lapsi oli isovanhemmilla, mutta seuraavana päivänä hän tuli sairaalaan. Aika rankkaa oli, sillä 2-vuotias surisi ja pörisi ees taas käytävillä. Yöllä uusi vauva itkeskeli ja vanhempi heräili siihen. Seuraavien lasten kohdalla ei sisarukset ole öitä sairaalassa viettäneet vaan ovat olleet hoitajan kanssa kotona. Päivisin ovat olleet sairaalassa ja i sä on käynyt laittamassa nukkumaan ja palannut sitten takaisin sairaalaan. Riippuu tosi paljon iästäkin, kuinka pärjää ja jaksaa sairaalaelämää.

Kuvittelin myös toista lasta odottaessani, että nauttisin esikoisen läsnäolosta, enkä missään tapauksessa haluaisi sulkea häntä tapahtuman ulkopuolelle. Synnytyksen jälkeen kuitenkin luonto teki tehtävänsä ja kaikki huomioni kiinnittyi vain vastasyntyneeseen vauvaan, enkä olisi jaksanut edes ajatella esikoista tai edes miestä samassa huoneessa. Halusin vain keskittyä ensimmäisiin imetyshetkiin kahdestaan vauvan kanssa. Kotiin tullessa tietenkin huomioin esikoista kuten ennenkin.

Kertokaa vielä muutkin kokeneet lisää!



ap

Isommat lapset perhehuoneessa? Eikös se ole tarkoitettu esikoisen vanhemmille. Kotona varmaan aika kuluu paremmin isän hoivissa. Tyhmää tuollainen

Siellä toiset toipuu ehkä rankoistakin synnytyksistä, niin ei ehkä jaksaisi että toisten lapset riekkuu pitkin käytäviä. Jos pysyvät omassa huoneessa, niin mikäs siinä sitten..

Aika rankkaa oli, sillä 2-vuotias surisi ja pörisi ees taas käytävillä.

Esikoisen kummit hoitivat lasta synnytyksen ajan ja tulivat sitten kaikki vauvaa katsomaan. Esikoiselle, 1,5 v. oli mukana matkasänky. Meitähän oli kuitenkin kaksi vanhempaa, ja vastasyntynyt nukkuu paljon synnyttyään, joten oikein leppoisaa oli sairaala-aika. Varsinkin kun oli täysihoito :)



Esikoiselle olimme varaneet mukaan leluja ja kirjoja ja katsoimme myös Maisaa telkkarihuoneessa. Jännimpiä olivat tietenkin käytävät, joita esikoinen lompsi toisen aikuisen kanssa. Ja aika paljonhan sairaalassa käy vieraitakin, jotka sitten lukivat esikoiselle sun muuta.



Meille jäi tuosta ihanat muistot, hitsauduimme heti alusta lähtien nelihenkiseksi perheeksi.

ja sen kyllä kuuli. Kauhea sähellys tuntui olevan päällä lähes koko ajan ja iltaisin kunnon itkut siihen päälle. Ikää lapsella oli ehkä pari vuotta. Mietin silloin, että lapsi taitaisi viihtyä kotona paremmin, koska aika tylsäähän se on yhdessä huoneessa kököttää. Omaani en veisi sairaalaan.

Mikä voisi olla koko perheelle parempi paikka tutustua vauvaan kuin oma koti? Enpä keksi helposti muuta paikkaa!



Meillä kuopus syntyi iltapäivällä klo 14 jälkeen. Mies haki esikoisen illalla sairaalaan katsomaan meitä, sitten menivät kotiin nukkumaan ja aamulla tulivat hakemaan kotiin. Oli ihana lähteä kotiin nopeasti, siellä sai harjoitella imetystä ihan rauhassa omassa sängyssä, käydä omassa vessassa, omassa suihkussa, lämmittää saunan, syödä mitä mieli teki, keskittyä esikoiseen vauvan nukkuessa. Eikä tarvinnut miettiä, että mitenkähän isomman aika kuluu, kun isä ulkoili hänen kanssaan ja muuten touhuttiin ihan normaaleja touhuja!



En tiedä johtuiko tästä pikaisesta kotiutumisesta vai mistä, mutta esikoinen (ikäeroa 3v.) oli heti alusta lähtien täysillä mukana vauvanhoidossa. Pikkusisko on äärettömän tärkeä, oli silloin ja on nyt 2 vuotta myöhemmin. Esikoinen pääsi heti mukaan, saatiin koko perhe opetella uutta elämäntilannetta tutussa kodissa. Poliklinen synnytys olisi ollut vielä parempi, mutta se ei ollut mahdollista.



Suosittelen erittäin lämpimästi!

Jossakin on sairaalassakin nukuttava.

Haluaisin mieluummin perhehuoneen, ENKÄ olla yksin viiden vieraan naisen kanssa jossain kammohuoneessa jossa herää koko ajan paitsi oman myös vieraiden vauvojen huutoon.

mä jäin vielä ylimääräiseksi päiväksi sinne osastolle kun oli niin ihanaa että sai imettää ne pari ekaa päivää koko ajan ja ihan täysin rauhassa.

Mies ja esikko kävivät tietty mutta oli hyvä että molemmat meni kotiin. Ja meidän supervilkas 2,5v olisi kiivennyt seinille siellä tylsyydestä joka tapauksessa.

Synnytyksen ajan oli mummun kanssa.

Kun mä sain kuopukseni, niin jaksoin kaksi päivää kuunnella sitä kun perhehuoneessa majailleet 5- ja 2-vuotiaat lapset ramppasivat pitkin käytäviä, tappelivat, tulivat huoneeni ovelle kurkkimaan (olin yhden hengen huoneessa), availivat ovia ja metelöivät.....sitten kävin hormonihirviön raivolla karjaisemassa niille vanhemmille että pysykööt perkele perhehuoneessa tai lähtekööt kotiin, mutta osastolla on muitakin!

Siellä toiset toipuu ehkä rankoistakin synnytyksistä, niin ei ehkä jaksaisi että toisten lapset riekkuu pitkin käytäviä. Jos pysyvät omassa huoneessa, niin mikäs siinä sitten..

Aika rankkaa oli, sillä 2-vuotias surisi ja pörisi ees taas käytävillä.

Eli ajatuskin siitä, että olisin ollut vauvan kanssa kaksin (tai muiden naisten kanssa) ja mies ei olisi päässyt osalliseksi näistä ensihetkistä oli ihan kummallinen. Esikoinen oli myös luonnollisesti mukana ja piti sairaalassaoloa suurena seikkailuna. Eli perhehuoneessa, lapsi 4-vee ei riekkunut missään käytävillä, vaan vietti meidän kanssa aikaa. Muutenkin aina ollut fiksusti käyttäytyvä lapsi eikä kuulu tapoihin "hyppiä seinille".