Muita, joille tämä vuosi on ollut yksi iso harmaa möykky maaliskuusta alkaen?

Sama tosin alkoi jo viime vuoden puolella. Kauhea pimeä syksy, lumeton talvi ja sitten puuduttava koronakevät perään. Ihan kuin olisi kokonainen vuosi vain peruttu eikä loppua näy

Minä olen nauttinut koko vuodesta ja myös kesästä aivan kuten minäkin vuosina. elämä on juuri niin surkeaa kuin sen itsellesi teet.

Vierailija kirjoitti:

Sama tosin alkoi jo viime vuoden puolella. Kauhea pimeä syksy, lumeton talvi ja sitten puuduttava koronakevät perään. Ihan kuin olisi kokonainen vuosi vain peruttu eikä loppua näy

Aivan samoin minulla. Kesästäkään ei ole kyennyt nauttimaan, tämäkin on ollut samaa "harmaata möykkyä", hyvin kuvailtu.

Ei ole ollut.

_o/

Näppärästi avioero yli 20 vuoden suhteen jälkeen juuri koronapersereiän alla. Pikkuisen yksinäistä ja harmaata on ollut.

Minulle. Lomautettuna tähän päivään saakka. Nyt tosin ehkä tunnelin päässä valoa, mutta olen jo ehtinyt lihoa ja alkoholisoitua.

Ei ole ollut vaan ehdottomasti rennoin ja stressittömin kevät ja kesä vuosikymmeniin. Neljän viikon kesälomastani puolet oli ihanaa hellettä. 

Minulle tämä on ollut myös vaikea vuosi. Asun syrjässä, joten talven liukkaat kelit vaikeuttivat ajamista paljon ja kerran sain auton ojaankin. Sen jälkeen vanhempieni muutto ja taloudellisia ongelmia. Sitten sen jälkeen rakkaan koirani kuolema ja tunne siitä kuinka yksinäisyys paheni sen jälkeen todella paljon.  Pääsykokeet menivät pieleen ja olen taas ilman opiskelupaikkaa. Työtön olen ollut pitkään myös. Nyt kesällä alkoi mielenterveys pettää pahemman kerran ja olen ollut ahdistunut.  Minulla ei ole tystäviä tai läheisiä muutenkaan. Yritän toisaalta iloita pienistä jutuista, mutta sillä tavalla onnellinen en ole. Ehkä jokin osa minusta jäi jo niihin vuosiin, kun kiusattiin paljon ja sen jälkeen ollut vaikeitakin hetkiä elämässä. Ymmärrän kyllä sen, että jokaisella on vastuu elämästään, mutta monet seikat vaikuttavat asioihin joten siinä mielessä ei ole reilua ajatella kaikkien olevan aina samalla viivalla. Haluan itsekin mieluummin ymmärtää muita kuin ajatella, että koskaan ei saisi valittaa mistään. Ehkä vaikeuksien jälkeen jokin pieni ilo tuntuu suuremmalta ja itsekin joskus ihan liikutun kun on ollutkin hyvä päivä ja voin sanoa olevani hetken aikaa onnellisempi.  Silti tämä on ollut tavallista vaikeampi vuosi ihan psyykkiselläkin tasolla ja pelottavankin ikäviä hetkiä. Ei paljon muisteltavaa.

Ei kyllä. Talvea ei ollut, kevät oli rauhallinen ja lomat ja lomautukset osuivat hyville keleille. Paras vuosi pitkään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Sama tosin alkoi jo viime vuoden puolella. Kauhea pimeä syksy, lumeton talvi ja sitten puuduttava koronakevät perään. Ihan kuin olisi kokonainen vuosi vain peruttu eikä loppua näy

Hyvin kuvailtu. Mä tosin olen tavallaan nauttinutkin tästä eristäytymisestä ja kesästä, mutta juuri tuo talvi, koronan epämääräisyys, vaikeus tehdä suunnitelmia ja vielä läheisen kuolema tänä vuonna. Vaikka kivojakin asioita on ollut seassa, silti koko vuosi on tuntunut lopulta harmaalta möykyltä ja nyt vain tuntuu ahdistavalta ajatus harmaasta ja synkästä syksystä ja talvesta.

Kyllä, minulle myös. Toisaalta olen nauttinut siitä, että olen saanut olla kotona, mutta minusta on tullut todella laiska ja saamaton ja mistään ei vain saa kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

_o/

Näppärästi avioero yli 20 vuoden suhteen jälkeen juuri koronapersereiän alla. Pikkuisen yksinäistä ja harmaata on ollut.

Jatkan sen verran, että hyvä puoli asiassa on se, että eipä ole ollut mahiksia mihinkään uusiin suhdeseikkailuihin ja laastarihommiin, joten on saanut rauhassa märehtiä elämän mälsyyttä itsekseen. Ero-ohjeethan yleensä käskevät opettelemaan elämään ja pärjäämään yksin eron jälkeen ennen uusia suhteita ja tämä todellakin on toteutunut. Kun ei voi edes tavata ihmisiä, niin ei ole valinnanvaraa.

Olen nauttinut kyllä tästäkin ajasta mutta kaipaisin joitain ihmisiä joita en ole tämän takia nähnyt. Minulle sähköinen viestintä ei ole lähellekään sama kuin kasvotusten, en edes pidä siitä. Tuntuu kovin rajalliselta tämä elinpiiri ja sosiaalinen elämä. Ymmärrän hyvin nuoria jotka lähtevät juhlimaan ja matkoille, minä vähän vanhempana olen kärsivällinen, nuoremmalle varmasti vaikeampaa.