Lue keskustelun säännöt.
Ero edessä?
24.07.2020 |
Viime viikolla oli hääpäivä, ei edes puolella sanalla onniteltu toisiamme. Eilen oli nimipäivä, ei onnittelua. Automatkat mummolaan lasten kanssa istutaan kaksi tuntia käytännössä sanomatta mitään. Läheisyys loppunut. Olikohan tämä tässä vai voiko vielä pariterapiassa tms pelastaa. Tuntuu että tunteet on ihan kuollut. Korona-kevät meni vielä ihan Ok mutta viimeiset 2 kk on ollut tuollaista mitä kirjoitin. Tuntuu että elämästä/suhteesta on kaikki hauskuus/kipinä pois...
Kommentit (9)
En osaa sanoa muuta kuin etten kestäisi itse vastaavaa tilannetta. Kuulostaa melko tunnekylmältä. Oletko jutellut miehellesi tilanteesta? Ehdottanut terapiaa/eroa/jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kokeilla pariterapiaa, ja vaikka ero tulisikin niin se saattaa auttaa käsittelemään eroa paremmin. Pariterapiaan menemällä ette menetä mitään, ja parhaassa tapauksessa pelastatte suhteenne ja löydätte rakkautenne uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa muuta kuin etten kestäisi itse vastaavaa tilannetta. Kuulostaa melko tunnekylmältä. Oletko jutellut miehellesi tilanteesta? Ehdottanut terapiaa/eroa/jotain?
En kestä itsekään ja siksi ero on alkanut pyöriä mielessä. En ole puhunut miehelleni, joskus pari viikkoa sitten sanoin etten kestä tällaista tilannetta mutta se keskustelu loppui lyhyeen...tuntuu ettei meillä ole enää mitään keskusteltavaa. En edes halua puhua omista asioistani enää hänelle. Mahtaako tässä enää edes terapia auttaa. Ihmeellinen tunne ja olo...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa muuta kuin etten kestäisi itse vastaavaa tilannetta. Kuulostaa melko tunnekylmältä. Oletko jutellut miehellesi tilanteesta? Ehdottanut terapiaa/eroa/jotain?
En kestä itsekään ja siksi ero on alkanut pyöriä mielessä. En ole puhunut miehelleni, joskus pari viikkoa sitten sanoin etten kestä tällaista tilannetta mutta se keskustelu loppui lyhyeen...tuntuu ettei meillä ole enää mitään keskusteltavaa. En edes halua puhua omista asioistani enää hänelle. Mahtaako tässä enää edes terapia auttaa. Ihmeellinen tunne ja olo...
Suhteen pelastaminen vaatii tahtoa molemmilta. Jos tahto puuttuu, on mielestäni turha lähteä väkisin vääntämään.
Jos taas tahtoa löytyy, kannattaa keksiä yhteistä puuhaa ja panostaa kommunikaatioon. Jutella toiveista, haluista, tulevaisuudesta. Mitä elämältä haluaa, mitä tuntee, haluaako elää vain puolittain/kuolla pystyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa muuta kuin etten kestäisi itse vastaavaa tilannetta. Kuulostaa melko tunnekylmältä. Oletko jutellut miehellesi tilanteesta? Ehdottanut terapiaa/eroa/jotain?
En kestä itsekään ja siksi ero on alkanut pyöriä mielessä. En ole puhunut miehelleni, joskus pari viikkoa sitten sanoin etten kestä tällaista tilannetta mutta se keskustelu loppui lyhyeen...tuntuu ettei meillä ole enää mitään keskusteltavaa. En edes halua puhua omista asioistani enää hänelle. Mahtaako tässä enää edes terapia auttaa. Ihmeellinen tunne ja olo...
Suhteen pelastaminen vaatii tahtoa molemmilta. Jos tahto puuttuu, on mielestäni turha lähteä väkisin vääntämään.
Jos taas tahtoa löytyy, kannattaa keksiä yhteistä puuhaa ja panostaa kommunikaatioon. Jutella toiveista, haluista, tulevaisuudesta. Mitä elämältä haluaa, mitä tuntee, haluaako elää vain puolittain/kuolla pystyyn.
Niinhän se vaatii. Mies on ollut aina ”mykkä”, lapsuudenkodin perua, asioista ( varsinkaan vähän vaikeammista ) ei puhuta. Meillä ei ole koskaan kosketeltu ( olen siitä kärsinyt ), ei mitään ylimääräistä lepertelyä. On kuitenkin ns. kunnollinen mies ja hyvä isä. Mutta enää ei se riitä. Meillä on todella tunnekylmä ilmapiiri, nyt emme enää edes puhu toisillemme. Miehellä tuskin on toista kun on aina kotona, mutta jotain on tapahtunut... vaikeaa, raskasta ja ahdistavaa. Lopun alkua. 🙁 ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto on myös liikekumppanuus sopimus.
Osa on niin lapsellisia, etteivät tee tuon eteen töitä.
Huomaavat sitten jälkeenpäin miten elämä on yksin monessa mielessä hankalampaa
Pyydän miehiä lukemaan the 12 levels of dread (reddit) jos haluavat pelastaa liittonsa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä, avioliitto on sopimus jossa on kaksi osapuolta. 15 vuotta tässä on ollut ylä -ja alamäkeä. En tiedä mikä tässä on edessä. Puhevälit kokonaan seis.
Kommentteja? Onko kukaan päässyt vielä yli ja jatkanut suhdetta vaikka kaikki ilo suhteesta on kuollut. Toivon että asiat kääntyisi vielä hyväksi mutta tuntuu siltä että joku ”kynnys” on nyt ylitetty ja siitä ei ole paluuta.