Omien vanhempien suhtautuminen kiroiluun

Joitakin vuosia sitten kotikulmilla kävi haaveri, lanssiaki tarvittiin. Kipu oli aivan sietämätöntä, huusin ja kiroilin. Huusin vit*'tua ja perkelettä kovaan kipuun. Omat vanhempani loukkaantuivat tästä. Äiti piti myöhemmin puhuttelun kiroilusta. Kuulemma isäni ei kuuntele sellaista meuhkaamista. Eivätkö he tajua ollenkaan, kun on aivan viiltävä kipu, on pakko kirota ja huutaa kovaan kipuun, kun adrenaliini virtaa veressä.
Suutuin tästä, en ole sen jälkeen vanhempieni luona käynyt. Ambulanssin ukot totesivat et saat kiroja ja huutaa niin paljon kuin sielu sietää, he eivät siitä loukkaantu. Mutta nämä vanhempani ovat tässä asiassa aivan sietämättömiä. En viitsi sen takia siellä enää käydä.