En ymmärrä miksi mies haluaa olla kanssani. Tunnen olevani vain kodinhoitaja.

Haukkuuko sen lapset sua?

Jätä se sika!

Voin kertoa miten homma etenee. Puret hammasta, dokaat enemmän, jäät pahemmin jumiin. Sama jatkku, pahenee, ja aika kuluu, tik-tak. Kohta huomaat ettei ulospääsyä ole tai siitä ei ole enää iloa.

Lähde nyt.

Surullinen tilanne.

Talo on siis miehen? Jos näin, on minusta aika kohtuutonta, että sinä maksat asumisesta hänelle. Juokseviin kuluihin osallistuminen on toki ihan reilua, mutta et kai anna rahaa hänelle yli oman osuutesi?

Mukainen koulutus ja työhistoria sulla on?

Vierailija kirjoitti:

Haukkuuko sen lapset sua?

Eivät ainakaan tietääkseni. Palvelijakseen aina välillä lapsi maininnut. 

Muuten en ole kuullut ilkeyksiä heiltä juurikaan. Mies kyllä kuitenkin senkin puolesta osaa nöytyyttää joskus. 

Ap

Itse kysyy ja itse vastaa niin saa mieleisensä vastauksen. Tai ainakin oikean, mutta ehkä et itse huomannut otsikon sisältävän jo vastauksen kysymykseesi.

Eli sama toisin sanoin: mies on sinun kanssasi, koska tarvitsee kodinhoitajan. Sinä tulet paljon halvemmaksi kuin palkollinen, ja vielä itse maksat osan kuluista. Miehelle tulisi paljon kallimmaksi palkata joku tekemään ne kaikki työt, jotka sinä teet nyt ilmaiseksi.

Toivottavasti mies on kuitenkin sen arvoinen, että sinun on kannattanut luopua hänen vuokseen työstäsi, elämästäsi, unelmistasi. 

Huonomminkin voisi olla. Mies voisi olla alkoholisti ja väkivaltainen, vaikka kaikki olisi päällisin puolin hyvin. Lisäksi hän saattaisi tuhlata sinunkin säästösi ja hänen lapsensa saattaisivat olla ilkeitä ja kiusata sinua ja sinun lapsiasi.

Mitä sinulle on tapahtunut, kun et enää voi olla oma itsesi? Rakastuminen, nuoruus ja hölmöys voivat olla selityksiä, mutta nyt sinun aika pelastaa itsesi, muuttua taas omaksi itseksesi ja ryhtyä elämään omaa elämää.

Voit aloittaa liikunnan harrastamisella sekä vaikka jollain työväenopiston kurssilla, niin saat laatua elämääsi. Itseluottamuksesi kasvaa, näytät paremmalta, jaksat paremmin. Ja lopeta se tissuttelu. Mikään tilanne ei ole niin huono, ettei se menisi vielä huonommaksi alkoholin kanssa.

Eroa. Ansaitset parempaa. Nyt oma kämppä hakuun.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Surullinen tilanne.

Talo on siis miehen? Jos näin, on minusta aika kohtuutonta, että sinä maksat asumisesta hänelle. Juokseviin kuluihin osallistuminen on toki ihan reilua, mutta et kai anna rahaa hänelle yli oman osuutesi?

Mukainen koulutus ja työhistoria sulla on?

En ihan ymmärrä miksi asumiskustannuksiaan ei tarvitse maksaa? Työssäkäyvän pitää siis kustantaa kahden aikuisen ihmisen asuminen?

Minä en ymmärrä, miksi haluaisit olla miehesi kanssa. Oletko sitä kysynyt? Jos olisit oikea kodinhoitaja saisit palkkaa ja lomapäiviä.

Entä jos muuttaisit pois? Hankkisit vaikka kerrostaloyksiön ihan itsellesi. Yhteiskunnalta saat kyllä asumistukea ja toimeentulotukea siihen asti kun saat töitä. Ei kuulosta yhtään hyvältä tuo teidän elämäntyyli dokaamisineen ja itsekin vaikutat olevan jo henkisesti aika sipissä. Uskon että vaikka taloudellisesti yksin olisikin vaikeampaa, saisit pois muuttamalla sentään oman elämäsi takaisin ja sitä kautta kasvaisi sitten se psyykkinenkin hyvinvointi.

Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Joten lähde ennenkuin kärvennyt.

Ymmärsin jo kirjoittaessani, syyn. Halusin vain vahvistusta koska koko psyyke jo sen verran kovilla, että en aina tiedä olenko oikeassa vai väärässä. Intuitioon pitäisi luottaa mutta jostain syystä sen varaan on vaikea laskea asioita yhteen. Ulkopuoliselle tämä on varmasti hyvin selvää näin pinnallisin puolin kerrottuna. 

Mies toki maksaa paljon kuluista, ruokaa, sähköt, vesi, lainanlyhennykset, toisinaan viikonlopun riennot jne. 

Itse maksan hänelle "vuokraa" ja ruokaostoksiin myös osallistun. Teen kaiken mitä kotona nyt täytyykään tehdä yleisen mukavuuden vastineeksi. Myöskin teen eväät töihin. Teen siis oikeastaan kaiken mitä voi kotona tehdä. 

Mies tulee kotiin valmiiseen pöytään ja näprää puhelintaan, katsoo telkkaria, tissuttelee jne, 

Nukkumaan mennessä antaa hyvänyön suukon ja taas sama huomenna. 

Viikonloppuisin näemme kavereita, käymme ehkä juhlimassa tai sitten vietämme aikaa kaksin tehden kaikenlaista ja silloin on mukavaa. 

Tämä toistuu viikosta toiseen. Turhaudun arkisin ja kaikki kyrsii. Tulee viikonloppu on kivaa ja arki unohtuu. Taas jatkuu. 

Olen käynyt kursseilla, haen kouluun ja töitä jatkuvasti etsin. 

Olen ennen ollut vastuutehtävissä, tehnyt ympäripyöreää päivää, palkka oli ok ja säästöjä oli., myöskin itsekunnioitusta sekä terveellisemmät elämäntavat. 

Kaikkea oli omaan elämääni mitä tarvitsenkin. Tässä parisuhteessa on vain haamu jäljellä kokonaisuudesta. 

Olen uhrannut paljon tämän eteen enkä oikein enää tiedä, että miksi. 

Ap

Opiskelua suosittelisin. Vaikka työkkärin rahalla.

Sinuna etsisin oikean työpaikan kodinhoitajana, voithan listata miehesi ex-työnantajaksesi. Katso sellainen paikka jossa on asunto mukana.  Sitten saat palkkaa ja vapaapäiviä kuten joku jo mainitsikin sen sijaan että joutuisit maksamaan työnantajalle siitä ilosta. Työnantajasi myöskään tuskin antaa laihdutusvinkkejä ja ohjeistusta tulee vaan työnkuvan suhteen, ei henk.kohtaista elämääsi varten. Jos haluat, etsi tuo paikka ulkomailta niin pääset samalla Suomesta muualle tuulettumaan. Jos nyt korona-aikaan kukaan kodinhoitajua ulkomailla palkkaa.

Niin ja miehen tulot ovat varmasti vähintään 5-kertaiset minun tuloihini nykyään. 

Heh. Samalla tunnen vihlaisua omien panostuksieni kanssa miehelle maksaessa ja toisaalta olen kateellinen, etten itse ole enää siinä pisteessä missä olin ns. hyvinä aikoina työelämässä. 

Pitäisi olla vain iloinen kumppanin puolesta mutta tämä tilanne nyt vain tuntuu aika epäreilulta. 

Ainakin tulen vielä oppimaan, että älä ikinä laita omaa elämääsi likoon toisen kustannuksella. 

Ao

Et voi syyttää miestä työttömyydestäsi.

Tuo, mitä kerroit arjestanne, sehän kuulosti ihan kivalta normaalilta parisuhteelta. En oikein ymmärrä, miten mies olisi sinun vaikeutesi aiheuttanut?

Nyt sun pitää ihan oikeasti hommata itsellesi vaikka joku opiskelupaikka, jos töitä ei löydy. Ja sitä omaa asuntoa kannattaa miettiä myös.

Paljonko maksat asumisesta kuussa? Paljonko maksat yhteisiä ruokia ja muita menoja?

Mies on selkeä alkoholisti ja sinä olet menossa samaan suuntaan. 

Luojan kiitos vielä tajuat tilanteesi ja sinulla on tilaisuus päästä pois kun vaan otat ja lähdet. Paremmin pärjäät yksin, saat asumistuen ja ehkä toimeentulotukea niin pitkään kun pääset taas töihin. Voit rauhassa opiskella ja kehittää itseäsi ilman kotiorjana ja kuoriämpärinä toimimista. Sinä et ole miehelle mitään velkaa

Tässä vain on kaikki aika väärin mielestäni. 

Mies on minua vanhempi ja tosiaan hänellä on lapsia. 

Itse olen lapseton ja nuori nainen vielä, paljon nähnyt ja kokenut, töitä tehty ja hyvin urallani pärjännyt kunnes takapakkia tuli vyörymällä niskaan + korona. Kaikki vain meni aivan päin helvettiä ja nyt mietin, että miksi ihan oikeasti annoin elämäni päästä tähän pisteeseen. Kun asiat olisivat voineet mennä aivan erilailla. 

Kiitos tuesta. Haaveilen poismuutosta.

Ap 

Kakkahattutäti kirjoitti:

Et voi syyttää miestä työttömyydestäsi.

Tuo, mitä kerroit arjestanne, sehän kuulosti ihan kivalta normaalilta parisuhteelta. En oikein ymmärrä, miten mies olisi sinun vaikeutesi aiheuttanut?

Nyt sun pitää ihan oikeasti hommata itsellesi vaikka joku opiskelupaikka, jos töitä ei löydy. Ja sitä omaa asuntoa kannattaa miettiä myös.

Paljonko maksat asumisesta kuussa? Paljonko maksat yhteisiä ruokia ja muita menoja?

Mitä sinulta jäi huomaamatta?

Se on naisen tehtävä jos mies töissä ja nainen kotona. Varmaan rankkaa vähän siivota kotona ja tehdä ruokaa. Mies tekee kumminki töitä 8h päivässä ja sä et varmasti siivoa 8tuntia joka päivä.

Voin kertoo sulle että kun eroat niin sä teet sitä samaa omassa kodissa vai meinaatko lopettaa syömisen ja siivoomisen?

Parempi erota niin miehenki on kivempi palata kotiin kun siellä ei tule heti ekana hapan naama vastaam millä on kaikki pielessä ja ollu niin rankkaa kotona