Kehopositiivisuus on paskaa
Vaikka ajatuksen tasolla kehopositiivisuus on hyvä asia, minun kohdalla se on päinvastoin. Miksi minun pitäisi pakottautua "rakastamaan" omaa kehoani jota minä yksinkertaisesti vihaan.
Se miksi vihaan kehoani johtuu pääasiassa siitä, että yläkeho on edelleen täysin samanlainen, kun peruskoulussa. Olen siis 21v ja rinnat ovat edelleen yhtä littanat, kun yläasteella. Kuppikokoni on siis 70a. Ja mitä tulee mahaan, se pullottaa rumasti. En osaa sanoa ympärysmitoista mitään, koska en omista mittanauhaa, mutta se on selkeästi isompi, kun rinnanympärys.
Olen siis 173cm pitkä ja painoa löytyy noin 65kg joten ihan normaalipainoinen olen. Mutta se ei lohduta mitään, koska mahani pullottaa edelleen rumasti rintojen ollessa reilusti pienemmät.
Eli tiivistettynä.
Kehopositiivisuus on minulle kirosana
opettele pikkuhiljaa hyväksymään itsesi ja rakastamaan itseäsi, kun huolehdit itsestäsi esim. liikkumalla, syömällä terveellisesti sekä ajattelemalla itsestä positiivisesti, on sillä väistämättä vaikutusta jokaiseen elämän osa-alueeseen. älä rinnoista murehdi!