Lue keskustelun säännöt.
Jos saisit 100% varmuudella tietää, että lapsesi on vaihtunut synnytysosastolla niin haluaisitko vaihtaa kasvattaman lapsesi biologiseen lapseesi?
Kommentit (108)
No riippuu milloin tuo on todettu. Parin vuoden ikään lapset vielä helposti leimaantuvat uusiin vanhempiin, joten sen voisi tehdä helposti. Päiväkoti-iässä ja siitä eteenpäin on jo hyvin kiintynyt lapseen ja olisi hankalampaa luopua. Teini-iässä voi sitten kertoa asian oikean laidan ja antaa biovanhempien yhteystiedot, kun teini osaa jo jonkin verran käsitellä ajatuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En en ja en. Uskokaa tai älkää. Olen pöyristynyt, että kukaan edes miettii tätä.
En vaihtaisi. Suhtautuisin ehkä samalla tavalla kuin jos tilanne olisi adoptio. Aikuisena lapsi voisi halutessaan ottaa yhteyttä.
En vaihtaisi ja tarvittaessa ottaisin myös sen oman itselleni.
Jos saisin tietää vaikka parin viikon päästä lapsen syntymästä niin kyllä. Vuosien päästä erittäin vaikea tilanne. Jos vaihtoperhe hyvä niin voitaisiin jatkaa ehkä niinkin ja pitää yhteyttä. Jos vaihtoperhe joku heittellejättöperhe tms. pahasti ongelmainen niin toivoisin saavani molemmat vastuullani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No riippuu milloin tuo on todettu. Parin vuoden ikään lapset vielä helposti leimaantuvat uusiin vanhempiin, joten sen voisi tehdä helposti. Päiväkoti-iässä ja siitä eteenpäin on jo hyvin kiintynyt lapseen ja olisi hankalampaa luopua. Teini-iässä voi sitten kertoa asian oikean laidan ja antaa biovanhempien yhteystiedot, kun teini osaa jo jonkin verran käsitellä ajatuksiaan.
Kuulkaa häntä, parivuotiaana onnistuu vielä helposti :)
Totta hitossa haluaisin. Tahtoisin silti pitää yhteyttä kasvattamaani lapseen jos mahdollista.
Kuinkahan moni on sattunut katsomaan naitä tosi tv juttuja joissa etsitään kadonnutta äitiä tai isää? Miten äärettömän tärkeää on jossain vaiheessa elämää tietää juurensa, kenestä on lähtöisin, miksi toinen on kadonnut, miksi ehkä jättänyt.
Tuntuu että moni jolla on vanhemmat tallessa ja tiedossa ei pysty käsittämään mitä tieto oikeista vanhemmista merkitsee. Vaikka olisi ollut kuinka rakastava esim adoptioperhe ja vaikka se oikea vanhempi olisi ollut millainen turjake tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtaisin. Toki mitä pidempää lasta on hoitanut sitä vaikeampaahan se olisi, ja jos mahdollista ottaisin molemmat lapset, mutta en mitenkään voisi vaihtaa omaa lastani jonkun muun lapseen. En myöskään ikimaailmassa adoptoisi tarkoituksella.
Vierailija kirjoitti:
Yhden voisin kyllä vaihtaa, on niin vaikea, toista en.
Taidan olla vähän väsynyt kun nauroin tälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vaihtaisi ja tarvittaessa ottaisin myös sen oman itselleni.
Ei taideta noin vain ottaa toisten lapsia. Toki saat sen biologisen itsellesi mutta heillä on vastaavasti oikeus omaan biologiseen lapseensa. Ei taida riittää perusteluksi että sinun mielestä on parempi että molemmat lapset on teillä.
Minulle yritettiin vuonna 1997 antaa kotiin mukaan tyttö, vaikka olin synnyttänyt pojan. Kieltämättä siinä käytiin pientä keskustelua ennen kuin oman lapseni sain mukaan ja muutaman vuoden sitä katselin aina vähän epäillen, että josko sittenkin... Siihen aikaan vauvat oli lähtötarkastuksessa ilman äitiä ja vauvalta oli jo napattu ranneke pois.
Mutta kyllä, oma on oma eli vaihtaisin ilman muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta hitossa haluaisin. Tahtoisin silti pitää yhteyttä kasvattamaani lapseen jos mahdollista.
Kuinkahan moni on sattunut katsomaan naitä tosi tv juttuja joissa etsitään kadonnutta äitiä tai isää? Miten äärettömän tärkeää on jossain vaiheessa elämää tietää juurensa, kenestä on lähtöisin, miksi toinen on kadonnut, miksi ehkä jättänyt.
Tuntuu että moni jolla on vanhemmat tallessa ja tiedossa ei pysty käsittämään mitä tieto oikeista vanhemmista merkitsee. Vaikka olisi ollut kuinka rakastava esim adoptioperhe ja vaikka se oikea vanhempi olisi ollut millainen turjake tahansa.
Omituinen vastakkainasettelu. Tottakai on tärkeää tietää juurensa, mutta ei kai se nyt ole yhtä tärkeää kuin se vanhemman ja lapsen välinen kiintymyssuhde? Tässä puhuttiin vaihtamisesta eikä sen vastakohta ole kieltäminen ja salaaminen. Sinäkö sanoisit kasvattamillesi lapsillesi noin vain heippa, koska juuret ovat tärkeämmät?
olisi kyllä kauheaa joutua sellaiseen valintatilanteeseen, en haluaisi tietää koko tapahtumasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan ehkä, vaikka se olisi rankkaa ei lapsi olisi vielä ehtinyt kiintyä minuun eikä muistaisi minua. Mutta en mitään leikki-ikäistä tai koululaista!
Vierailija kirjoitti:
Totta hitossa haluaisin. Tahtoisin silti pitää yhteyttä kasvattamaani lapseen jos mahdollista.
Kuinkahan moni on sattunut katsomaan naitä tosi tv juttuja joissa etsitään kadonnutta äitiä tai isää? Miten äärettömän tärkeää on jossain vaiheessa elämää tietää juurensa, kenestä on lähtöisin, miksi toinen on kadonnut, miksi ehkä jättänyt.
Tuntuu että moni jolla on vanhemmat tallessa ja tiedossa ei pysty käsittämään mitä tieto oikeista vanhemmista merkitsee. Vaikka olisi ollut kuinka rakastava esim adoptioperhe ja vaikka se oikea vanhempi olisi ollut millainen turjake tahansa.
Ei se pelkkä henkinen hyvinvointi vaan myös fyysinen. Sukurasitteena tulevat sairaudet ja alttiudet yms on helpompi todeta ilman kauheaa sairaalarumbaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaihtaisi ja tarvittaessa ottaisin myös sen oman itselleni.
Ei taideta noin vain ottaa toisten lapsia. Toki saat sen biologisen itsellesi mutta heillä on vastaavasti oikeus omaan biologiseen lapseensa. Ei taida riittää perusteluksi että sinun mielestä on parempi että molemmat lapset on teillä.
Näin juuri. En ymmärrä tätä kun aina kiirehditään selittämään, että haluaa pitää molemmat, ikään kuin se olisi vaihtoehto. Pointti on se, haluaako vaihtaa, eikä se, haluaisiko myös sen biologisen lapsen. Siitähän se dilemma tuleekin. Sama tilannehan se on sillä toisella perheellä. Ylimielistä olettaa, että se toinen perhe on joku kamala narkkariperhe. Mistä ihmeestä se ajatus aina putkahtaa?
No tsekeissä oli tällainen tapaus. Todettiin vuoden ikäisenä. Vaihtoivat mutta suurilta tunnemyrskyiltä ei tietenkään säästytty. Lapset elävät biologisten vanhempiensa kanssa.
Samoin Saksassa v. 2007. Huomattiin puoli vuotta synnytyksestä. Toinen äideistä oli ollut epätoivoinen, koska uskoi lapsensa vaihtuneen, kukaan ei uskonut häntä. Lapset kasvoivat hyvin erilaisissa olosuhteissa, tuo toinen äiti oli kai teini-ikäinen yksinhuoltaja. Aluksi halusivat vaihdon jälkeen pitää tiiviisti yhteyttä. Mutta sitten tämä eka äiti ei halunnut olla enää tekemisissä, niin erilaisia olivat maailmat ja hän kai halusi omistautua biologiselle lapselleen. Onneksi olivat niin pieniä vielä.
Vierailija kirjoitti:
Totta hitossa haluaisin. Tahtoisin silti pitää yhteyttä kasvattamaani lapseen jos mahdollista.
Kuinkahan moni on sattunut katsomaan naitä tosi tv juttuja joissa etsitään kadonnutta äitiä tai isää? Miten äärettömän tärkeää on jossain vaiheessa elämää tietää juurensa, kenestä on lähtöisin, miksi toinen on kadonnut, miksi ehkä jättänyt.
Tuntuu että moni jolla on vanhemmat tallessa ja tiedossa ei pysty käsittämään mitä tieto oikeista vanhemmista merkitsee. Vaikka olisi ollut kuinka rakastava esim adoptioperhe ja vaikka se oikea vanhempi olisi ollut millainen turjake tahansa.
Onhan se oikeasti eri asia vaihtaa lapsi toiseen, jota on pitänyt omanaan kuin pitää tuo tieto avoimena.
Vierailija kirjoitti:
Vauvan ehkä, vaikka se olisi rankkaa ei lapsi olisi vielä ehtinyt kiintyä minuun eikä muistaisi minua. Mutta en mitään leikki-ikäistä tai koululaista!
no kyllähän vaihtaisit tosi äkkiä jos "lapsokainen" tökkisi muita silmiin ja potkisi nilkkoihin nauraen
Yhden voisin kyllä vaihtaa, on niin vaikea, toista en.