Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen sisko on aina vihainen
20.07.2020 |
Miehen sisko, keväällä 37 vuotta täyttänyt, on aina vihainen, ja on kuulemma ollut koko ikänsä. Hän saattaa tulla esim. perhepäivälliselle näennäisesti hyväntuulisena, mutta jo puolen tunnin päästä saattaa olla kuin myrskyn merkki. Ottaa kaiken kritiikin kovin henkilökohtaisesti, eikä anna mitättömien asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Eilen päivällisellä mieheni heitti hänelle vitsiksi tarkoitetun kommentin, ja sisko vastasi happamana, että onko tällaisenakin päivänä pakko vittuilla. Meidän muiden mielestä mieheni kommentti ei ollut vittuilua, mutta sisko omalla asenteellaan pilaa tunnelman loukkaantumalla mitättömistä asioista. En ole henk. koht. koskaan tainnut nähdä häntä tämän 17 vuoden aikana hyväntuulisena, ja on jotenkin rasittavaa, että hän ei tajua, että on itse se joka pilaa tunnelman tällä kestovihallaan.
Olen vain miettinyt, että mikä tällaiselle voi olla syynä? Hän on sen ikäinen, ettei ole mitään diagnoosiakaan, koska mitään aspergeria tms. ei hänen kouluaikanaan vielä tutkittu. Hormonaalista ehkäisyä ei kuulemma käytä, eikä se toisaalta selittäisikään sitä, miksi on ollut koko ikänsä vihainen. Peruskoulussa on ollut koulukiusattu, enkä tietenkään puolustele kiusaamista, mutta tulee vähän tällä kokemuksella jo mieleen, että mikä osa siitäkin on ollut todellista kiusaamista, ja mikä ns. turhaa loukkaantumista.
En oikein tiedä, onko ainoa ratkaisu sitten se, ettei enää hirveästi pidetä yhteyksiä siihen suuntaan, ja perhepäivällisillä ei puhuta sisaren läsnäollessa muusta kuin säästä.
Kommentit (36)
Provohan tää on, mutta ulkopuolisen on vaikea huomata sisarusten keskinäistä vittuilua. Niissä viitataan vaivihkaisesti niin vanhoihin juttuihin, joissa muut ei oo ollu mukana. Pintareaktioista ei pidä tehdä liikaa johtopäätöksiä asioiden tilasta. Vähän sama kuin parisuhteissa se hankalalta vaikuttava ei välttämättä ole oikeasti se hankala, vaan se on turhautunu täysin toisen passiivisuuteen (voi tietenkin olla myös vaan oikeasti se hankala :D ).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma siskoni on vähän samanlainen. Aina ollut ylipäätänsä sellainen luonne, että tarkastelee kaikkea ja kaikkia kriittisesti ja saattaa arvostella loukkaavallakin tavalla esimerkiksi minua. Hänellä myös mielialat vaihtelee päivästä ja tunnista toiseen. Toisinaan tulee todella hyväntuulisena esimerkiksi perheen juhliin ja toisinaan taas pelkkä tervehdys saa hänet huutamaan ja kiroilemaan muille... hänellä on krooninen sairaus joka aiheuttaa jatkuvia kipuja, joten yritän sitä kautta ymmärtää tuota vihaisuutta ja kiukkuisuutta, mutta hän on kyllä tosiaan ihan luonteeltaan aina ollut kovin kriittinen ja negatiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Oma siskoni on vähän samanlainen. Aina ollut ylipäätänsä sellainen luonne, että tarkastelee kaikkea ja kaikkia kriittisesti ja saattaa arvostella loukkaavallakin tavalla esimerkiksi minua. Hänellä myös mielialat vaihtelee päivästä ja tunnista toiseen. Toisinaan tulee todella hyväntuulisena esimerkiksi perheen juhliin ja toisinaan taas pelkkä tervehdys saa hänet huutamaan ja kiroilemaan muille... hänellä on krooninen sairaus joka aiheuttaa jatkuvia kipuja, joten yritän sitä kautta ymmärtää tuota vihaisuutta ja kiukkuisuutta, mutta hän on kyllä tosiaan ihan luonteeltaan aina ollut kovin kriittinen ja negatiivinen.
Piti lisätä tähän vielä, että hän on juuri myös tuollainen ihminen joka itse loukkaantuu verisesti mistä tahansa poikkipuolisesta sanasta tai häneen kohdistuvasta lievästäkin kritiikistä. Hän saa omasta mielestään kohdistaa mitä tahansa kommentteja muihin, mutta on itse harvinaisen herkkänahkainen.
Miksi sen miehesi pitää heitellä niitä kommenttejaan? Miksi pitää kritisoida?
On varmaan synnynnäinen luonteenpiirre, oma pikkusiskoni on lapsesta asti tuntunut olevan hyvin vihainen ja ottaa kaiken kommentoinnin/vitsailun henkilökohtaisena v*ttuiluna.
Eipä paljon kaverit/sukulaiset seurassaan viihdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää ”vitsailla”/”heittää läppää” jne?
Kuulostaa tismalleen samalta kuin koulukiusaaminen. ”Älä nyt leikistä suutu” jne.
Minäkään en ymmärrä tuota, että miksi siskolle pitää ylipäätään v.ttuilla. Mieti kaikkea sitä mitä siskolle on esimerkiksi perheen yhteisillä illallisilla sanottu, sitä miten muut ovat näihin loukkauksiin suhtautuneet ja kuvittele itsesi tämän siskon paikalle. Terveisin. itsekin vihainen pikkusisko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 lisää, että en ihmettele yhtään vaikka perheeni kuvittelisikin minun olevan vihainen ja ärtynyt myös kaiken aikaa vapaa-ajallanikin. Todellisuus on kumminkin toinen ja minulla on paljon hyviä ja lämpimiä ihmissuhteita elämässäni. En voi oikeasti ymmärtää, että miten sokeita jotkut ovat loukkaavalle käytökselleen. Joko niin, että siskon pitää vuodesta toiseen sietää perheen veetuilua ja väheksyntää itseään puolustamatta hymy kasvoillaan, tai sitten hänen kanssaan ei voi puhua muusta kuin säästä.
Minä olen juurikin se kiukkuinen sisko. Ikäni kuunnellut vitsillä miten olen ”merkonomisieluinen hikipinko, tosikko, liian tarkka, pihi, rahanahne, ystäväni ovat liian lihavia tai aiankin olen lihavampi kuin ”huumorintajuinen” isosiskoni, luulen itsestäni liikoja, kuvittelen olevani jotain, olen ahkera mutta tyhmä, en tapaa sukulaisia tarpeeksi eli mitä salaisen...
Ja niin edelleen.
Ihan vaan läpällä. Kaiken aikaa ihan vaan läpällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on tuollainen sukulainen. Kiukuttelee kuin teini. Äidilleenkin huutaa ihan ihmeellisistä asioita. Varmaan raskas elämä, kun jatkuvasti pitää olla huonollla tuulella.
Eli miehesi ei piittaa tippaakaan, vaikka on tuntenut siskonsa koko ikänsä ja tietää loukkaavansa tätä. Silti miehesi alkaa tarkoituksella härnätä. Miehelläsi on häijy luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä kun on koko ikänsä vääränlainen, niin lopulta surun tilalle tulee viha. Jotenkin ei kehtaa lopettaa perhepäivällisiä, vaikka esim.
- valmistujaisjuhlissa äiti muistuttaa, kuinka ilkeä olin pikkuveljelleni vuonna -97 (olin villi lapsi, kunnes masennuin. Masentumisestakin on syyllistetty.)
- mummo on sanonut suoraan, ettei pidä "miesmäisistä naisista"
- synttäripäiväni latistuvat, kun mummo päräyttää "X:STÄ TULI SITTEN VANHAPIIKA"
- juuri eksästä erottuani äiti alkaa vaatia minulta vauvaa
- äiti kutsuu koiraani minun vauvakseni (mille koira on koira)
Jne.
Noita loukkauksia ripotellaan jatkuvasti ja niistä huokuu se, ettei minua haluta tuntea, tunnustaa tai hyväksyä. Saan lahjaksi asioita, joista en piittaa, välittämisen osoituksena asioita, joita vihaan (olen aina inhonnut lohen makua - kun kävin opiskelijana moikkaamassa vanhempiani, kotona tarjottiin ruuaksi AINA lohta) ja niin edelleen.
Olisinpa saanut syntyä johonkin toiseen perheeseen.
T. "Aina vihainen" paitsi kun ei tarvitse olla perheen kanssa tekemisissä
Siis jotkuthan oikeasti suuttuvat ja ottavat henkilökohtaisesti vitsin tai kommentin, joka ei edes ole tarkoitettu heille. Ilmeisesti heidän kanssaan olisi puhuttava vain neutraalisti säästä ym. aiheesta, kun muille tarkoitetut vitsit ottavat jotenkin ihmeellisesti itseensä. Tunnistan tämän yhdestä tutustani, en ymmärrä miten saa aina kaikki asiat jotenkin käännettyä, että hänelle vitt'laan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se vitsiksi tarkoitettu kommentti oli?
Siis mitä sille siskolle sanottiin? Itse olen kurkkuani myöten täynnä "vitsejä", joita olen kuullut koko ikäni sinkkuudestani. Siis tykkään olla yksin ja olisin kyllä seuraa saanut, eli ei ole mitään komplekseja. Kun sitä vitsailua on koko aikuisikänsä kuunnellut, niin en siedä enää yhtään mitään asian tiimoilta, vaikka olen mielestäni ihan huumorintajuinen. Olenkin oppinut napauttamaan vitsailijaa siihen tyyliin, että olen vuorostani varmasti pilannut monen fiilikset olemalla "vihainen". Eli kannattaa vitsailijan miettiä, onko sama levy pyörinyt jo liian pitkään.
Kaikkien temperamentti ei käy yksiin perheenjäsenten temperamenttien kanssa. Se aiheuttaa surua ja myöhemmin katkeruutta ja vihaa.
Esimerkiksi taiteilijasieluinen "hunsvotti" sotilaskurissa elävässä talossa.
Tai järjestelmällinen ja siisteyttä arvostava luonne boheemissa ja epäjärjestelmällisessä perheessä.
Tai se feminiininen poika tai poikamainen tyttö seksistisessä perheessä.
Viha on suojatunne. Jostain syystä tämä ihminen on muurit ylhäällä lapsuudenperheensä kanssa. Syy ei välttämättä näy ulkopuoliselle, jos ulkopuolinenkin edustaa samaa ihmistyyppiä (säntillinen/epäjärjestelmällinen/helposti sukupuolirooleihin sujahtava/tmv.) kuin suurin osa perheestä.
t. nainen joka luuli olevansa transmies, kunnes pääsi porukoihin joissa on hyväksyttyä olla vakava, asiakeskeinen ja mukavuudenhaluisesti pukeutuva ilman, että sitä varten tarvitsee vaihtaa sukupuolta...
Minä olen lapsuudenperheeni outo lintu. Hyvä koulussa ja raha-asioissa, päämäärätietoinen ja tarkka.
Muut eivät tajua rahasta mitään, kaikki haaskataan ja aina ollaan velkakierteessä, perinnöt mennyt aikoja sitten kun minulla on jo talo ja mökki.
Saan kuunnella sellaista alistamista. Vähättelyä. Piikittelyä. Nälvintää. Jne.
Ja kyllä, olem vihainen koska se touhu on täysin päätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se vitsiksi tarkoitettu kommentti oli?
Mies heitti sillä hetkellä syötävästä ruoasta kommentin, joka liittyi erääseen aiemmin tapahtuneeseen hauskaan väärinkäsitykseen toisessa ravintolassa. Kaikkia muita nauratti, mutta sisko ilmeisesti luuli, että mies vittuili siskon ylipainosta, vaikka siitä ei ollut ollenkaan kyse.
Näitä kommentteja lukiessani tulin vakuuttuneeksi siitä, että miehen siskon kokema vittuilu on varmasti ihan aito tunne, mutta ongelma on se, että hän ottaa itseensä sellaisista asioista, jotka on tarkoitettu neutraaleiksi toteamuksiksi ja jotenkin ylianalysoi aivan kaikkea. Siksi on todella vaikeaa keksiä puheenaiheita, joita sisko ei saa väännettyä kritiikiksi itseään kohtaan.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Voipi olla feministi.