Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen sisko on aina vihainen
20.07.2020 |
Miehen sisko, keväällä 37 vuotta täyttänyt, on aina vihainen, ja on kuulemma ollut koko ikänsä. Hän saattaa tulla esim. perhepäivälliselle näennäisesti hyväntuulisena, mutta jo puolen tunnin päästä saattaa olla kuin myrskyn merkki. Ottaa kaiken kritiikin kovin henkilökohtaisesti, eikä anna mitättömien asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Eilen päivällisellä mieheni heitti hänelle vitsiksi tarkoitetun kommentin, ja sisko vastasi happamana, että onko tällaisenakin päivänä pakko vittuilla. Meidän muiden mielestä mieheni kommentti ei ollut vittuilua, mutta sisko omalla asenteellaan pilaa tunnelman loukkaantumalla mitättömistä asioista. En ole henk. koht. koskaan tainnut nähdä häntä tämän 17 vuoden aikana hyväntuulisena, ja on jotenkin rasittavaa, että hän ei tajua, että on itse se joka pilaa tunnelman tällä kestovihallaan.
Olen vain miettinyt, että mikä tällaiselle voi olla syynä? Hän on sen ikäinen, ettei ole mitään diagnoosiakaan, koska mitään aspergeria tms. ei hänen kouluaikanaan vielä tutkittu. Hormonaalista ehkäisyä ei kuulemma käytä, eikä se toisaalta selittäisikään sitä, miksi on ollut koko ikänsä vihainen. Peruskoulussa on ollut koulukiusattu, enkä tietenkään puolustele kiusaamista, mutta tulee vähän tällä kokemuksella jo mieleen, että mikä osa siitäkin on ollut todellista kiusaamista, ja mikä ns. turhaa loukkaantumista.
En oikein tiedä, onko ainoa ratkaisu sitten se, ettei enää hirveästi pidetä yhteyksiä siihen suuntaan, ja perhepäivällisillä ei puhuta sisaren läsnäollessa muusta kuin säästä.
Kommentit (36)
Onhan näitä herkkänahkaisia ihan joka piireissä, töissä, kavereiden joukossa, miksei sukulaisissakin. Ei siihen mitään dg vaadita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on sukulaisnainen joka on nelikymppinen mutta temperamentiltaan kiukutteleva teini. Ei ole koskaan seurustellut, eli siis tämmönen katkera vanhapiika, joka välillä hyväntuulinen mutta ihan yllättäen saattaa alkaa raivoamaan ihan riippuen milloin mistäkin. Ei voi koskaan tietää milloin on millä tuulella ja mielialat heittelee miten sattuu teinimäisellä tyylillä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen juurikin se kiukkuinen sisko. Ikäni kuunnellut vitsillä miten olen ”merkonomisieluinen hikipinko, tosikko, liian tarkka, pihi, rahanahne, ystäväni ovat liian lihavia tai aiankin olen lihavampi kuin ”huumorintajuinen” isosiskoni, luulen itsestäni liikoja, kuvittelen olevani jotain, olen ahkera mutta tyhmä, en tapaa sukulaisia tarpeeksi eli mitä salaisen...
Ja niin edelleen.
Ihan vaan läpällä. Kaiken aikaa ihan vaan läpällä.
Jes, tassu täällä ylhäällä - sama juttu nimittäin. Nykyään tosin oon päättänyt pitää kaiken yhteyden hyvin minimissä ja sitten sietää mitä tulee. Voin kertoa, että ei kukaan ole kiinnostunut hyväntuulisesta minästä tai jutuistani, ihmisten mielestä on kiusallista jos kerron "aikuisen ihmisen" huoliani neutraalisti tai ilonaiheitani, jos en vttuile niin ei kukaan osaa minuun suhtautua.
Miksi? Koska minua on käytännössä rääkätty, nöyryytetty ja kiusattu i.h.a.n. sisarusteni puolelta ihan koko lapsuus. Koskaan minulle ei puhuttu kuin ihmiselle, se on yllättävän helppoa kun on pieni ja takajaloillaan oleva lapsi, joka ei koskaan osaa sanoa ääneen, että miksi te olette minulle noin ilkeitä? Minun temperamenttini määräsi, että hyökkäys oli paras puolustus. Siksi kaikille on jäänyt mieleen, kuinka minä olin niin vaikea, vaikka metsä vain vastasi miten sinne huudettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen juurikin se kiukkuinen sisko. Ikäni kuunnellut vitsillä miten olen ”merkonomisieluinen hikipinko, tosikko, liian tarkka, pihi, rahanahne, ystäväni ovat liian lihavia tai aiankin olen lihavampi kuin ”huumorintajuinen” isosiskoni, luulen itsestäni liikoja, kuvittelen olevani jotain, olen ahkera mutta tyhmä, en tapaa sukulaisia tarpeeksi eli mitä salaisen...
Ja niin edelleen.
Ihan vaan läpällä. Kaiken aikaa ihan vaan läpällä.
Jes, tassu täällä ylhäällä - sama juttu nimittäin. Nykyään tosin oon päättänyt pitää kaiken yhteyden hyvin minimissä ja sitten sietää mitä tulee. Voin kertoa, että ei kukaan ole kiinnostunut hyväntuulisesta minästä tai jutuistani, ihmisten mielestä on kiusallista jos kerron "aikuisen ihmisen" huoliani neutraalisti tai ilonaiheitani, jos en vttuile niin ei kukaan osaa minuun suhtautua.
Miksi? Koska minua on käytännössä rääkätty, nöyryytetty ja kiusattu i.h.a.n. sisarusteni puolelta ihan koko lapsuus. Koskaan minulle ei puhuttu kuin ihmiselle, se on yllättävän helppoa kun on pieni ja takajaloillaan oleva lapsi, joka ei koskaan osaa sanoa ääneen, että miksi te olette minulle noin ilkeitä? Minun temperamenttini määräsi, että hyökkäys oli paras puolustus. Siksi kaikille on jäänyt mieleen, kuinka minä olin niin vaikea, vaikka metsä vain vastasi miten sinne huudettiin.
Oletko miettinyt koskaan, että mitä tapahtuisi, jos antaisit menneiden olla ja lopettaisit vihanpidon?
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä herkkänahkaisia ihan joka piireissä, töissä, kavereiden joukossa, miksei sukulaisissakin. Ei siihen mitään dg vaadita.
Yleensä minäkeskeisyys jää kuitenkin teini-ikään. Ei kait tuollainen ihan normaalia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä vihainen sisko ei varmaan koskaan ole tullut hyväksytyksi perheessään omana itsenään tai kokenut kelpaavansa sellaisena kuin on. T. Toinen monesti vihainen perheen kesken. Ärsyttää itseänikin kun huomaan olevani kokoajan "valmis hyökkäämään" (=puolustautumaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen juurikin se kiukkuinen sisko. Ikäni kuunnellut vitsillä miten olen ”merkonomisieluinen hikipinko, tosikko, liian tarkka, pihi, rahanahne, ystäväni ovat liian lihavia tai aiankin olen lihavampi kuin ”huumorintajuinen” isosiskoni, luulen itsestäni liikoja, kuvittelen olevani jotain, olen ahkera mutta tyhmä, en tapaa sukulaisia tarpeeksi eli mitä salaisen...
Ja niin edelleen.
Ihan vaan läpällä. Kaiken aikaa ihan vaan läpällä.
Jes, tassu täällä ylhäällä - sama juttu nimittäin. Nykyään tosin oon päättänyt pitää kaiken yhteyden hyvin minimissä ja sitten sietää mitä tulee. Voin kertoa, että ei kukaan ole kiinnostunut hyväntuulisesta minästä tai jutuistani, ihmisten mielestä on kiusallista jos kerron "aikuisen ihmisen" huoliani neutraalisti tai ilonaiheitani, jos en vttuile niin ei kukaan osaa minuun suhtautua.
Miksi? Koska minua on käytännössä rääkätty, nöyryytetty ja kiusattu i.h.a.n. sisarusteni puolelta ihan koko lapsuus. Koskaan minulle ei puhuttu kuin ihmiselle, se on yllättävän helppoa kun on pieni ja takajaloillaan oleva lapsi, joka ei koskaan osaa sanoa ääneen, että miksi te olette minulle noin ilkeitä? Minun temperamenttini määräsi, että hyökkäys oli paras puolustus. Siksi kaikille on jäänyt mieleen, kuinka minä olin niin vaikea, vaikka metsä vain vastasi miten sinne huudettiin.
Oletko miettinyt koskaan, että mitä tapahtuisi, jos antaisit menneiden olla ja lopettaisit vihanpidon?
Osaatko lukea? Kun se sama kiusaaminen jatkuu aina vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa kyllä tämänkin ketjun kommentoijista heidän suvuistaan löytynen näitä "vihaisia" yksilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provohan tää on, mutta ...
Millä perusteella on provo, vai pitääkö kaikki vastaukset aloittaa noin ettei tule sitten tyhmä olo kun ja jos paljastuukin provoksi?
Ihan vaan henkilön kirjoitustyylistä. Täällä tuntuu olevan saman henkilön aloittamia pohjustuksia, joista toki välillä syntyy ihan hyviä keskusteluja. Itseäni kuitenkin häiritsee, että hän esiintyy muina ihmisinä, joista hän on todellisuudessa vain saanut inspiraation eri kirjoituksiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen juurikin se kiukkuinen sisko. Ikäni kuunnellut vitsillä miten olen ”merkonomisieluinen hikipinko, tosikko, liian tarkka, pihi, rahanahne, ystäväni ovat liian lihavia tai aiankin olen lihavampi kuin ”huumorintajuinen” isosiskoni, luulen itsestäni liikoja, kuvittelen olevani jotain, olen ahkera mutta tyhmä, en tapaa sukulaisia tarpeeksi eli mitä salaisen...
Ja niin edelleen.
Ihan vaan läpällä. Kaiken aikaa ihan vaan läpällä.
Niin ymmärrän!! Aina vitsillä pilkataan ja arvostellaan ja kun suutun sanotaan että olen herkkänahkainen. No nyt olen opetellut sanomaan samalla mitalla takaisin ja osuu aika hyvin hermoon toisinkinpäin, eli ei se nahka ole yhtään paksumpi sillä vitsailijallakaan :D Esimerkiksi äitini aina pilkkaa ylipainoani mutta siihen on helppo vastata naureskellen että minua on aina kaikki sanoneetkin ihan äitini kopioksi :D
Vierailija kirjoitti:
Minä olen juurikin se kiukkuinen sisko. Ikäni kuunnellut vitsillä miten olen ”merkonomisieluinen hikipinko, tosikko, liian tarkka, pihi, rahanahne, ystäväni ovat liian lihavia tai aiankin olen lihavampi kuin ”huumorintajuinen” isosiskoni, luulen itsestäni liikoja, kuvittelen olevani jotain, olen ahkera mutta tyhmä, en tapaa sukulaisia tarpeeksi eli mitä salaisen...
Ja niin edelleen.
Ihan vaan läpällä. Kaiken aikaa ihan vaan läpällä.
Samoja kokemuksia täällä. Olen ystävieni seurassa aivan eri ihminen, eli hyväntuulinen, avoin ja sosiaalinen, mutta suvun seurassa saan jatkuvasti kommentteja ”läpällä” ulkonäöstä, ammatista ja työurasta, asumismuodosta, harrastuksista, seurustelusta tai sinkkuudesta jne. Kaikille on aina niin helkkarin hauskaa kustannuksellani että ei paljon jaksa naurattaa, ja yleensä pyrin poistumaan tilanteesta mahdollisimman pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli käly From Hell.
Yrmeämpää ihmistä en ole tavannut.
Asiaa ei auttanut, että sitä oli ikänsä kohdeltu kuin prinsessaa. Vaati palveluksia, odotti valmista, maksatti kaiken muilla, nälvi tai istui mököttäen tuppisuuna. Se ei ollut kiinnostunut mistään eikä harrastanut mitään.
45 ikävuoteen mennessä se ei ollut ikinä seurustellut enkä ihmettele.
Onneksi ei tartte enää olla tekemisissä.
Monet eivät näköjään tunnista tälläistä, koska olettamus näköjään on, että vihaisen oloista ihmistä on jotenkin kiusattu/pilkattu.
Juu, ap kertoma miehen kommentihan oli ihan kokonaan muuhun asiaan liittyvää vitsailua, mutta niin tuo sisko silti sai jotenkin käännettyä sen kommentin koskemaan hänen ylipainoaan, vaikka siihen ei kukaan mitenkään edes etäisesti viitannut. Tätä tarkoittaa se ns. synnynnäisesti vihainen, (ovat harvassa, mutta tunnen itsekin tapauksen) jotka suuttuvat ja pahoittavat mielensä ilman että koko asia edes millään tavalla koskisi heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet eivät näköjään tunnista tälläistä, koska olettamus näköjään on, että vihaisen oloista ihmistä on jotenkin kiusattu/pilkattu.
Juu, ap kertoma miehen kommentihan oli ihan kokonaan muuhun asiaan liittyvää vitsailua, mutta niin tuo sisko silti sai jotenkin käännettyä sen kommentin koskemaan hänen ylipainoaan, vaikka siihen ei kukaan mitenkään edes etäisesti viitannut. Tätä tarkoittaa se ns. synnynnäisesti vihainen, (ovat harvassa, mutta tunnen itsekin tapauksen) jotka suuttuvat ja pahoittavat mielensä ilman että koko asia edes millään tavalla koskisi heitä.
Minustanuo eivät ole edes harvassa. Tai ehkä minun sukulaisissani on erityisen paljon näitä erityisherkkiä, jotka ovat herne nenässä asiasta kuin asiasta ja luulevat niiden liittyvän itsesnsä. Esim. siskoni ei puhunut minulle viikkoon, kun löin hänelle luurin korvaan. Olin siis röissä, enkä voinut vastata puheluun. Luulisi siskon tietävän, että yleensä en voi vastata klo 8-16.
Kaikki on muka kiusantekoa. Joka ikisessä työpaikassa kiusataan. Joka ikinen kaveri paljastuu kiusaajaksi.
Sukulaisille on helpompi suuttua ja purkaa tunteita kun ulkopuolisille.
Alue: Aihe vapaa
Millä perusteella on provo, vai pitääkö kaikki vastaukset aloittaa noin ettei tule sitten tyhmä olo kun ja jos paljastuukin provoksi?