Meillä ei koskaan ollut kotona lämmintä ruokaa kun olin lapsi

Miksi isäsi ei tehnyt ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäsi ei tehnyt ruokaa?

Samanlainen vässykkä oli sekin nii kuin äiti. Ja oli paljon työmatkoilla.

Ei meilläkään ollut. Ihmettelin aina kavereilla, kun oli ravitsevaa lämmintä ruokaa. Itse olin tottunut syömään iltaruoaksi jogurtin ja leipää tai Saarioisten roiskeläpän mikrossa. ”Kiva” kuulla, että meitä on muitakin.

Olen pahoillani, kuulostaa kyllä tosi välinpitämättömältä. Tämä jos mikä osoittaa, miten tärkeää kouluruokailu on, vaikkei sitä niin arvostetakaan.

Miten luulet, että tuo on vaikuttanut sinuun? Oletko normaalipainoinen? Syötkö nyt aikuisena terveellisesti?

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani, kuulostaa kyllä tosi välinpitämättömältä. Tämä jos mikä osoittaa, miten tärkeää kouluruokailu on, vaikkei sitä niin arvostetakaan.

Miten luulet, että tuo on vaikuttanut sinuun? Oletko normaalipainoinen? Syötkö nyt aikuisena terveellisesti?

No yritän syödä aika terveellisesti, on kyllä pitänyt opetella kaikki ruuanlaittoon liittyvät asiat kun en kotoa saanut mitään esimerkkejä.

Muistan kun kerran isoveli sanoi äidille että haluaisi jotain oikeaa ruokaa niin äiti vaan kehotti menemäänkeittämään perunoita, niitä oli jostain syystä ostettu jääkaappiin. Samoin joskus jtn lanttua, mut ne pilaantui kun ei niistä koskaa ruokaa tehty. Äidin mielestä meidän olisi pitänyt tehdä itse omat safkat.

Joillekin on tärkeintä se oma etu nii kuin ap:n vanhemmilla on.

Täällä yksi, meillä oli kyllä viikonloppuisin lämmin ruoka mutta viikolla elettiin pelkällä leivällä. Äidin perustelu oli se että aikuiset söivät töissä ja lapset koulussa niin ei tarvittu enää lämmintä ruokaa.

Olen aikuisena opettelemalla opetellut syömään terveellisesti ja säännöllisesti ja nämä tavat opetan myös omille lapsilleni.

Miksi niitä lapsia pitää hankkia jos ei edes viitsi ruokkia kunnolla?

Paskat lapsista, kunhan itse ei tarvitse vaivautua.

Jos ruoanlaitto ei ole kivaa ei lapsillekaan viitsi kokata.

Sitten kun ne muuttaa pois, voi valmistaa itselle monipuolisia aterioita ja sijoittaa rahaa omaan hyvinvointiin.

No ei vatsa tiedä, onko ruoka kylmää vai kuumaa.

Tärkeintähän on se, että saa tietyn määrän sapuskaa ja siitä sen tarvittavan enrgian, vitamiinit ja hivenaineet.

Sillä ei ole paskankaan merkitystä onko se ruoka lämmintä vai kylmää.

Eikö sitä ruokaa voinut lämmittää talvella pattereilla?

Näin viisikymppisenä en ole vieläkään mikään huippukokki, mutta lapsille laitoin joka päivä lämpimän ruuan. Jos olisin ollut yksin, mies kun teki silloin matkatöitä, en olisi kokkaillut. Itse syön vain kylmiä salaatteja ja smoothieita, mutta eihän sellaisia voi lapsille pelkästään tarjota. Äitini taas kokkasi kuin kymmenelle hengelle joka päivä, pitoemäntä kun oli.

Mäkiin rupean nyt ilkeäksi: olik sä niin tyhmä lapsi ettet osannut tehdä edes nuotiota?

Oisko äiti ollut masentunut eikä isä osannut kokata?

Olen viisikymppinen, jolla kaksi teiniä kotona. Aina olen laittanut lämpimät kotiruoat, viikonloppuisin 2x päivässä. Niin kaikki mun ikäiset kaveritkin tekee. Vanhempasi kuulostavat minusta mt-ongelmaisilta ja tosi oudoilta. Olen pahoillani puolestasi, toi ei ole normaalia.

Ei mullakaan ollut, äiti tekis pitkää työpäivää 6 pv viikossa. En koskaan kaivannut "lämmintä" ruokaa, ostin kaupasta maksalaatikkoa jne ja lämmitin sitä. Hyvin on pärjännyt elämässä niilläkin eväillä.

Ei sillä ole väliä mikä ruuan länpötila on.. tai no joo on, kuumat on pilattu, paljon tärkeämpään on se mitä se ruoka sisältää,

itse syön hyvin harvoin lämmintä ateriaa mutta taatusti syön paremmin kuin suurin osa.

Voi raukkaa :'( Käsittämättömän itsekästä ja myös kasvunne ja terveytenne vaarantavaa käytöstä vanhemmiltasi :( Joillekin se oppi ei mene millään päähän vaikka Suomessa sentään mm. neuvola ja kotitalouden tunnit koulussa joissa ainakin opitaan jos ei muualla

80-luvulla asuttiin rivarissa ja minä tein yleensä aina kotiruokaa. Yksi perhe oli vähän holtiton ja lapset ei niin hyvin hoidettuja. Kuulin kerran, kun se perheen lapsi sanoi pihalla, että mikä täällä haisee noin pahalta - tein kastiketta.

Huusin omat lapseni syömään ja kysyin siltä pieneltä tytöltä, että tulisitko sinäkin syömään ja kysyin vanhemmilta siihen luvan. Lapselle maistui hyvin se "pahan hajuinen" ruoka. Sen jälkeen monesti grillipaikallekin kutsuttiin hänet makkaran paistoon.

 

Ei ollut meilläkään lämmintä ruokaa viikolla kun oletettiin että kouluruoka riittää ja kouluruoka oli usein niin kamalaa ettei sitä voinut syödä. Jääkaapissa olivat vain valot. Vanhemmat söivät töissä eikä kotiin tuotu ruokaa ollenkaan viikolla. Oli siis uusperhe. Viikonloppusin lämmitettiin joku pieni rippunen eines laatikkoa josta reilu  desi riitti per nokka. 400 g eines laatikko jaettiin neljään osaan. Jatkuvassa nälässä eläminen toi ahmimishäiriön aikuisiässä kun pääsi lapsuuden kotoa pois. Syömis- & juomis häiriöiden ja masennuksen kanssa kamppailu alkoi näkyä yhä enemmän ulkonäöstä ja loppui työtkin sen myötä. 

Keski-iässä alkoi tulla useita murtumia ja menin luuntiheyden mittaukseen kun sitä suositeltiin ja oli jo alentunut luun tiheys vaikka olin nuoruudessani liikkunut paljon ja työssäkin joutunut liikkumaan. Tein kaikkeni korjatakseni ruokavalioni mutta ei se kauaa kestänyt kun taas repesin samaan vanhaan. Kävin kokki koulun ja opiskelin ravitsemus tietoa. Kaikkeni yritin mutta en vaan pääse irti lapsuudenkodin karmeasta roska ravinnosta jota siellä syötettiin, sokeria ja pullaa pääasiassa. Vieläkin äitini väittää että ihminen tarvitsee sokeria ja sokeri on terveellistä, vain rasvaa pitää vältellä. Me olimme kaikki sellaisia sokerilla elätettyjä pulla mössöjä ja pullaa leivottiin joka viikko. Sokeripiirakkaa ja keksejä oli aina mutta ei kunnon ruokaa juurikaan. Sokeri kun tuli tarjoukseen niin sitä lahdattiin kaappiin järkyttävä määrä toppeja.