Palsta- ja koulukiusaaminen ja kaksinaismoraali
Minä pidän tästä palstasta. Tämä on hävytön, karnevalistinen paikka, joka jaksaa aina yllättää suuntaan jos toiseen. Välillä keskusteluntaso pysyy tiukasti pohjamudissa, kunnes ihan yllättäen saatetaankin päästä todella korkealle. Välillä täällä ollaan suoria, välillä ilkeitä ja aina silloin tällöin ällistyttävän myötätuntoisia ja ihania.
Valitettavasti yksi vahvimmista trendeistä täällä on kaksinaismoralismi. Se kulkee läpi koko aihekirjon, mutta viime aikoina se on kohdistunut erityisesti koulukiusaamiseen. Se on syynä lähes kaikkeen pahaan palstan mukaan. Se myös nähdään hyvin yksiulotteisena ilmiönä. Ilkeät ja pahat lapset kiusaavat kiltteja ja hyviä lapsia ja se johtaa ikäviin seurauksiin. Koulukiusaaja on yksiselitteisesti paha, kiusattu hyvä ja kiusaamisilmiön monimuotoisuutta yksinkertaisesti kieltäydytään näkemästä.
Samaan aikaan kuitenkin täällä palstalla on menossa jatkuva toisten kiusaaminen, jota välillä kätketään suoraan sanomisen kaapuun, välillä ei edes viitsitä yrittää peitellä. Fyysiseksi kiusaaminen ei pääse, koska olemme täällä anonyymejä, mutta kaikki muut koulukiusaamisen keinot ovat käytössä. Uhreiksi valikoituvat ihan palstan ulkopuolisetkin ja palstalla ne, jotka pystyy jollain tavalla erottamaan. Anonyymiuden turvin voi sanoa ja tehdä mitä haluaa ja lähes kaikki kiusaamisen mekanismit pätevät täällä. Jos haluatte esimerkkejä, kaivakaa esiin vanhoja Mrs. Starlightia koskevia keskusteluja.
Minullakin on täällä jatkuvasti perässäni yksi tai kaksi ihmistä, joista toinen on jumittunut mieheni seksipartnereiden määrään ja siihen, että menetin neitsyyteni 12-vuotiaana ja toinen siihen, että meillä on kasvattilapsi. Voivat toki olla samakin ihminen. Muut sitten suhtautuvat milloin mitenkin. Joskus olen joutunut melkoisen pilkkaringin keskelle, joskus on löytynyt niitä puolustajiakin. Ainakin sen täällä on oppinut, että kiusaamisessa juuri se sivustakatsojien rooli on ratkaiseva. Jos porukka on lähtenyt näiden 'pääkiusaajieni' mukaan, on tuloksena pahimmillaan ollut viikon myllytys. jos pari ensimmäistä kommentoijaa onkin puolustanut minua, on homma kuivunut siihen. No, minä olen täällä nimimerkistäni huolimatta anonyymi ja minulla on erittäin paksu nahka, enkä yleensä suuremmin välitä minulle täällä sanotusta. Pari arkaa kohtaa toki inullakin on ja joskus minut on saatu täällä jopa suuttumaan, vaikka yleensä pyrin melkoiseen henkilökohtaiseen välinpitämättömyyteen täällä.
Pointtini kuitenkin on, että miten te, jotka täällä tökitte Mrs. Starlightia, melbaa tai minua perustelette itsellenne sen, että teidän lapsianne ei saa koulussa kiusata? Joo, minä olen hirveä ihminen, huora, neiti kaikkitietävä ja ärsyttävä ja sitä paitsi olin suorastaan kettumainen siinä yhdessä ketjussa silloin joskus tms. mutta samalla tavalla ne kiusaamiseen tarvittavat 'syyt' löytyvät etsittäessä teistä itsestänne tai teidän lapsistanne. Se juuri on yksi vahvimmista kiusaajan merkeistä, että uskoo, että syy kiusaamiseen on uhrissa ja hyväksyy sen epäkelvon yksilön höykyttämisen. Eivät ne lapsetkaan ajattele koulukiusatessaan, että kiusataan tuota Minnaa tai Mikkoa nyt, koska se on niin mukava, kiltti, fiksu ja nätti, vaan he näkevät uhrinsa nimenomaan ärsyttävänä, epäkelpona, moraalittomana jne. Juuri se ajattelu oikeuttaa kiusaamisen.
Jos itse teemme samaa, miten voimme lapsiltamme odottaa mitään muuta?
Kommentit (47)
tän palstan suurimpia ongelmia on minusta se, että täällä kenelläkään ei itsellään ole ongelmaa. Omat kiltit lapset ei koskaan syyllisty koulukiusaamiseen, tästä voi olla niin varma, että uhkaa hakata kakaransa, jos ne niin tekisivät. Jos joku kiusaa, lapsi on sairas ja voidaan viedä vaikka nurkan taa lopetettavaksi. Omat kiltit lapset ei koskaan juo liikaa alkoholia, koska äiti on antanut hyvän esimerkin oikeasta alkoholikulttuurista. Jos joku juo niin hyvä vaan kun epäkelpo sammuu hankeen. Omat kiltit lapset ei koskaan varasta, jos joku varastaa niin parempmi olisi ottaa huostaan heti. Omilla hyvinkasvatetuilla lapsilla ei voi olla neurologisia erityistarpeita, jos jollakulla on, se on kasvattamaton kakara ja varma koulukiusaaja ja voitaisiin jo ennakolta viedä sinne navetan taakse.
Kai se on jokin puolustusmekanismi, että kieltää oman epävarmuuden ja projisoi senmuihin ja demonosoi samalla. Mutta valitettavasti se tekee meidän kaikkien lapsista vaan sairaampia ja onnettomampia. Myös teidän omistanne...
kaikki hyökkäävät ap:n kimpuun ja sanovat kuinka opettajathan nyt eivät voi erehtyä ja olet vain curling-vanhempi ja lapsesi nicopetteri.
Kirjoitinkin tuohon aamuiseen ketjuun koulukiusausmentaliteetistä...
Täysin samaa mieltä ja minusta yleensäkin anopnyyminä netissä tämä ihmisten ikuinen ilkeys ja omanarvon nosto muita mollaamalla pääsee vapaaksi. Reaalielämässä juoruilua ja panettelu hillitsee jonkilainen moraalikoodisto, harvassa porukassa uskalletaan ihan vapaasti vajota tälle tasolle ;)
Itse olen kirjoittanut paljon sfnet:issä ihan oikealla nimelläni, joten palstan tupla-anonyymiys (edes nimimerkkiä ei tarvita) oli alussa hyvin outoa. Mutta nykyisin täällä, kun tulee aika paljon puututtua intiimiasioihin ja muutenkin avauduttua en haluaisikaan nimimerkkiäni käyttöön. Siitä voi kuitenkin yhdistelemällä tunnistaa ja se rajoittaisi osallistumistani aika paljon. Ja olisi liikaa vaivaa vaihdella sisään- ja uloskirjoittautumista.
t. nimimerkki moomax täällä vauvassa
Erityisesti näkyy aina, kun lapselle on tapahtunut joku onnettomuus. Aivan hirveä tarve leimata vanhemmat huonoiksi, ettei vain samaa voisi tapahtua omalle lapselle. Samoin jopa kaikki sikiöaikaiset kehitysongelmat johtuvat täällä monien mukaan äidin tupakoinnista, alkoholinkäytöstä tai ylipainosta. Ei kestetä sitä epävarmuutta, mitä elämässä tosiasiassa aina on ja kaikki ikävä torjutaan voimakkaasti vain niiden 'huonojen ihmisten' ongelmiksi. Ja tämä on hirveää, koska siinä aina lyödään lyötyä, usein mennään hyeenalaumana jo muutenkin maassamakaavan kimppuun. Vaikka sen psykologisen mekanismin ymmärtää, niin silti se vain on hirveää.
Voi olla, että tämä johtuu siitä, että täällä on paljon vauvojen äitejä. Raskaus- ja imetysaikaiset hormonimuutokset tekevät meistä parempia pienen vauvan äitejä, mutta ne myös aiheuttavat hyvin vahvoja pelkoja, joita on vaikea käsitellä. Ja ehkä ainoa keino pysyä arjessa järjissään on tosiaan tuo puolustusmekanismi, että kaikki ongelmat siirretään muiden harteille. Ettei vain minun lapselleni ikinä voisi sattua mitään.
Kun itsellä on se teini-ikäinenkin, niin tuollainen ajattelu on vaikeampaa. Sitä tulee niin tietoiseksi siitä, että juuri sille minun kullanmuruilleni voi sattua mitä vain. Että minun kullanmuruni voi olla sekä kiusaaja että kiusattu (ja uskokaa pois, sitä sotkua on veemäistä selvitellä, onneksi ei meillä juuri tällä hetkellä ole ajankohtainen tietämäni mukaan), että minun kultamuruni voi sammua hankeen (ja kyllä, teinin ei tarvitse talvella olla kuin minuutin myöhässä kotiintuloajastaan tai ei edes myöhässä, riittää, että se tavallisin kotiintuloaika ylittyy, niin tuo ajatus on jo vahvasti mielessä, vaikka poika tällä hetkellä tulee hyvinkin selvänoloisena kotiin, joko ei juo tai juo vähän) tai mikä tahansa muu maailman paha voi sattua juuri minun kullanmuruilleni, eikä vain niille muille. Sen epävarmuuden kanssa ei ole kiva elää, mutta vaihtoehtojakaan ei oikein ole.
miksi teit tämän kommentin? Mitä sait siitä? Olet täällä täysin anonyymi, sinulle ei ole mitään riskiä vastata näihin kysymyksiin. Kukaan tuskin edes pilkkaa sinun vastaustasi ja ainakin voit valita, että et enää tule tähän ketjuun vastauksesi jälkeen, jolloin et ainakaan näe sitä mahdollista pilkkaa. Mitään pahaa ei siis tapahdu, jos vastaat, mutta minusta ainakin olisi todella mukavaa, jos viitsisit vastata.
Jostain syystähän sinä otit ajan lukea aloitukseni ja kirjoittaa tämän vastauksen, jonka minä tulkitsen pilkalliseksi ja minua henkilökohtaisesti vähätteleväksi. Miksi? Saiko sen kirjoittaminen sinut tuntemaan itsesi vahvaksi tai älykkääksi tai maailmaa nähneeksi, kun tällaiset pikkuasiat eivät sinua koske? Ajattelitko, miltä kommenttisi tuntuisi minusta? Toivoitko, että se kirpaisisi vai oliko sinulle samantekevää, miltä minusta tuntuisi ja tarkoituksesi oli puhtaasti saada minut näyttämään huonommalta muiden silmissä? Vai mikä oli motiivisi?
en halua pistää sanoja suuhusi, nuo olivat vain näkökulmia, joista _minä_ tuollaisen vastauksen itselleni tulkitsen. En voi tietää, mikä sinun näkökulmasi sitä kirjoittaessasi oli, mutta olisin kyllä kovin utelias sen suhteen ja siksi toivon, että vastaisit.
No voi voi, saitko näpeillesi?
että hän halusi pilkata kakkosta, kolmosta tai nelosta. Ei ap:tä.
En lukenut aloitustasi. En jaksa saarnoja ja besserwisseröintiä. Analysoin vain pikaisesti, mistä tämä tällä kertaa kumpusi.
8, minä, minä, minä...En lukenut aloitustasi. En jaksa saarnoja ja besserwisseröintiä. Analysoin vain pikaisesti, mistä tämä tällä kertaa kumpusi.
demonstroi nätisti sitä, miten projisoidaan toiseen omat ongelmat. Niin kuin nyt aika selvä minäkeskeisyys... malka silmässä.
En lukenut aloitustasi. En jaksa saarnoja ja besserwisseröintiä. Analysoin vain pikaisesti, mistä tämä tällä kertaa kumpusi.
"Analysoin"... Ennemminkin vähättelit, pilkkasit ja ohitit pointin täysin. Ohittaa saa, mutta sen voi tehdä ihan vaan niin, ettei kommentoi mitään.
Kommenttisi oli samaa luokkaa kuin se, kun naiselle sanotaan "voi kulta, onko sulla taas se aika kuukaudesta", kun nainen yrittää kertoa jotain mielestään tärkeää.
moomax
Näkeehän sen noista Fletcherin lakanoista jokainen otsallaankin, mikä hän on.
Siksi minua kiinnostaa, miksi _sinä_ sen teit. Olet sitä mieltä, että saarnaan ja besserwisseröin ja siksi et jaksa lukea kirjoituksiani. Silti jaksat kommentoida niitä. Lukematta analysoida ne tavalla, joka pyrkii halventamaan. Miksi? Miksi haluat pilkata minua? Jos haluat pilkata saarnaamistani ja besserwisseöintiäni, eikö siihen osuvampiakin keinoja kuin hyökätä henkilökohtaisesti? Useampi ehkä ymmärtäisi pointtisi ja ehkä minäkin parantaisin tapani.
Minun on vaikea uskoa, että uskoit tuolla kommentillasi ojentavasi minua. Ja jos uskoit, niin mitä siitä uskot saavasi? Paremman palstan, jolla en enää ärsytä sinua? Hyvän mielen, koska sait näpäyttää ylimieliseksi tai ikäväksi kokemaasi ihmistä? Voimantunteen, koska uskalsit?
8, minä, minä, minä...
En lukenut aloitustasi. En jaksa saarnoja ja besserwisseröintiä. Analysoin vain pikaisesti, mistä tämä tällä kertaa kumpusi.
Nälviminen ja toisten polkeminen ovat ominaisuuksia jotka opitaan aivan kuten kaikki muutkin: seuraamalla kuinka aikuiset ympärillä käyttäytyvät.
aloin noin vuosi sitten lukea Vauvalhden palstoja (Online ja tämä) ja alussa nousi tukka pystyyn ihmisten ilkeydestä, katkeruudesta ja epäluuloisuudesta. Varmaan otin ja otan vieläkin nämä viestit liian vakavasti. En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että ne samat negatiiviset ominaisuudet, jotka puhkeavat kukkaan palstan nimettömyyden suojissa, niiden täytyy olla olemassa niissä ihmisissä muutenkin. Ja SE on surullista ja kauheaakin mielestäni. Tuntuu, kuin vaistomainen énsireaktio toiseen ihmiseen olisi "mikä sä oikein luulet olevasi" tai "olet niin erinomainen ja me sun mielestä paskoja, niinkö?" ja tietysti "miehes käy vieraissa". Ja silloin toinen vain on kuvannut omaa elämäntilannettaan ja kysynyt siihen neuvoja tai näkökulmia. Aika tyypillinen oli täällä tänään ketju, jossa miniä oli närkästynyt siitä, että anoppi oli kiittänyt häntä lapsenlapsesta! Mietin millainen henkinen ilmapiiri tällaisten ihmisten kodeissa ja työpaikoilla vallitsee.
Tästä nyt tuli tällainen yleinen päivittely, enkä nyt ehdi jatkaa pitempään. Lisään kuitenkin vielä, etten ole käynyt muilla keskustelupalstoilla koskaan ja kiitos viellä F. tuosta karnevalismi-käsitteen mukaan ottamisesta. Yritän olla huumorintajuisempi palstan lukija, ettei tulisi paha mieli :)
Tämä av on juuri siksi niin hyvää viihdettä kun täällä provosoidaan ja provosoidutaan anonymiteetin suojista. Näitä kirjoituksia ei kannata siksi ottaa ollenkaan tosissaan.
Ap kyllä on oikeassa tuosta av-mammojen kiusaamisvimmasta, ei tarvitse ihmetellä mistä ne lapset oppivat kiusaamisen.
Tiedän kuitenkin ettei kaltaisiasi vaienna mikään, joten haluan vain ilmaista inhoni edes tällä keinoin. Mahdollisimman vähin ajallisin menetyksin, mutta tehokkaasti.
Eli mitä ihmettä nämä käsittämättömien kommenttien kirjoittajat saavat?
Itse yritin järkyttyneenä ottaa kantaa kirjoittajien kylmyyteen tätä kotisynnyttäjä-äitiä kohtaan. Ei olisi kuin pariksi minuutiksi mennä tämän äidin asemaan, mutta edes sen vertaa myötäelämisen taitoa ei näistä kirjoittajista löydy.En voi muuta kuin järkytyksellä ajatella, että millaisia kasvattajia he ovat. MOnet silloin hyökkäsivät perustellen, että anonyymisti voi niin kirjoittaa, mutta jos edes noin ajattelee, vaikka ei sitä "oikeassa" elämässä sanoisikaan ääneen, niin ei tuollainen kylmyys kuitenkaan jää pois mm. asenteista joita lapselle opetetaan.
Siis täysin unohdetaan, että kukaan meistä ei ole suojassa onnettomuuksilta ja asioilta joita voi tapahtua suunnittelematta. Monella on täällä käsitys, että kaikkeen voi vaikuttaa ja monesti nämä kirjoittajat ovat niitä parhaita kasvattajia. Juuri esim. koulukiusaamista ei hyväksytä, mutta itse käyttäydytään anonyymin suojissa vielä ala-arvoisemmin.
HYVÄ FLETCHER!
taas tätä...
hankkikaahan nyt kaikki kyylät ja tiukkanutturaiset moraalinvartijat kuulkaa vaikka ihan oma oikeakin elämä,
niin voisitte keskittyä vaikka siihen sen sijaan että koittaisitte alituiseeen täällä itseänne ylentää muita alentamalla!
on kyllä aika pelottavaa ajatella että tämän palstan henkinen taso ja moraali edustaisi kattavasti suomalaisen yhteiskunnan henkistä tiaa...
luojan kiitos se ei varmaankaan anna todellista kuvaa siitä kuitenkaan.
muuten en kyllä koskaan uskaltaiasi edes ajatella paluuta suomeen, tuonne ahdasmielisyyden ja suvaitsemattomuuden tyyssijaan...
Aina joskus, yleensä silloin, kun aloituksesta selvästi paistaa aloittajan aito hätä, me AV-mammat käännämmekin kelkkamme ja osoitamme aitoa myötätuntoa ja lähimmäisenrakkautta. Annamme hyviä neuvoja, lohdutamme ja pyrimme parhaamme mukaan kannattelemaan aloittajaa vaikealla hetkellä. Näitä lukiessa muistuu aina mieleen, että emme mekään ihan pelkästään ylikyynisiä paskoja ole, vaan sitä inhimillisyyttäkin meissä on.
Ja tosiaan, paljoon kannattaa suhtautua puhtaana karnevaalina hyvine ja huonoine puolineen. Tylsää täällä kuitenkin on harvoin.
En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että ne samat negatiiviset ominaisuudet, jotka puhkeavat kukkaan palstan nimettömyyden suojissa, niiden täytyy olla olemassa niissä ihmisissä muutenkin. Ja SE on surullista ja kauheaakin mielestäni.
Et muuten ole "neiti kaikkitietävä", koska käsittääkseni olet naimisissa ja näin ollen olet rouva.
Unohdit vielä sen että melko usein kiusattava itsekin alkaa uskomaan että syy kiusaamiseen on hänessä itsessään. Juuri samalla logiikalla vaimot puolustelevat hakkaavaa miestään tai muuta sellaista...