Palsta- ja koulukiusaaminen ja kaksinaismoraali
Minä pidän tästä palstasta. Tämä on hävytön, karnevalistinen paikka, joka jaksaa aina yllättää suuntaan jos toiseen. Välillä keskusteluntaso pysyy tiukasti pohjamudissa, kunnes ihan yllättäen saatetaankin päästä todella korkealle. Välillä täällä ollaan suoria, välillä ilkeitä ja aina silloin tällöin ällistyttävän myötätuntoisia ja ihania.
Valitettavasti yksi vahvimmista trendeistä täällä on kaksinaismoralismi. Se kulkee läpi koko aihekirjon, mutta viime aikoina se on kohdistunut erityisesti koulukiusaamiseen. Se on syynä lähes kaikkeen pahaan palstan mukaan. Se myös nähdään hyvin yksiulotteisena ilmiönä. Ilkeät ja pahat lapset kiusaavat kiltteja ja hyviä lapsia ja se johtaa ikäviin seurauksiin. Koulukiusaaja on yksiselitteisesti paha, kiusattu hyvä ja kiusaamisilmiön monimuotoisuutta yksinkertaisesti kieltäydytään näkemästä.
Samaan aikaan kuitenkin täällä palstalla on menossa jatkuva toisten kiusaaminen, jota välillä kätketään suoraan sanomisen kaapuun, välillä ei edes viitsitä yrittää peitellä. Fyysiseksi kiusaaminen ei pääse, koska olemme täällä anonyymejä, mutta kaikki muut koulukiusaamisen keinot ovat käytössä. Uhreiksi valikoituvat ihan palstan ulkopuolisetkin ja palstalla ne, jotka pystyy jollain tavalla erottamaan. Anonyymiuden turvin voi sanoa ja tehdä mitä haluaa ja lähes kaikki kiusaamisen mekanismit pätevät täällä. Jos haluatte esimerkkejä, kaivakaa esiin vanhoja Mrs. Starlightia koskevia keskusteluja.
Minullakin on täällä jatkuvasti perässäni yksi tai kaksi ihmistä, joista toinen on jumittunut mieheni seksipartnereiden määrään ja siihen, että menetin neitsyyteni 12-vuotiaana ja toinen siihen, että meillä on kasvattilapsi. Voivat toki olla samakin ihminen. Muut sitten suhtautuvat milloin mitenkin. Joskus olen joutunut melkoisen pilkkaringin keskelle, joskus on löytynyt niitä puolustajiakin. Ainakin sen täällä on oppinut, että kiusaamisessa juuri se sivustakatsojien rooli on ratkaiseva. Jos porukka on lähtenyt näiden 'pääkiusaajieni' mukaan, on tuloksena pahimmillaan ollut viikon myllytys. jos pari ensimmäistä kommentoijaa onkin puolustanut minua, on homma kuivunut siihen. No, minä olen täällä nimimerkistäni huolimatta anonyymi ja minulla on erittäin paksu nahka, enkä yleensä suuremmin välitä minulle täällä sanotusta. Pari arkaa kohtaa toki inullakin on ja joskus minut on saatu täällä jopa suuttumaan, vaikka yleensä pyrin melkoiseen henkilökohtaiseen välinpitämättömyyteen täällä.
Pointtini kuitenkin on, että miten te, jotka täällä tökitte Mrs. Starlightia, melbaa tai minua perustelette itsellenne sen, että teidän lapsianne ei saa koulussa kiusata? Joo, minä olen hirveä ihminen, huora, neiti kaikkitietävä ja ärsyttävä ja sitä paitsi olin suorastaan kettumainen siinä yhdessä ketjussa silloin joskus tms. mutta samalla tavalla ne kiusaamiseen tarvittavat 'syyt' löytyvät etsittäessä teistä itsestänne tai teidän lapsistanne. Se juuri on yksi vahvimmista kiusaajan merkeistä, että uskoo, että syy kiusaamiseen on uhrissa ja hyväksyy sen epäkelvon yksilön höykyttämisen. Eivät ne lapsetkaan ajattele koulukiusatessaan, että kiusataan tuota Minnaa tai Mikkoa nyt, koska se on niin mukava, kiltti, fiksu ja nätti, vaan he näkevät uhrinsa nimenomaan ärsyttävänä, epäkelpona, moraalittomana jne. Juuri se ajattelu oikeuttaa kiusaamisen.
Jos itse teemme samaa, miten voimme lapsiltamme odottaa mitään muuta?
Kommentit (47)
Haluatte patea ja tykkaatte saamastanne huomiosta. On kiva olla AV-julkkis :o(
Mitas jos me kaikki taalla paadymme kirjoittelemaan kakkosnikilla, mites AV:n sitten kay. Sehan taalla juuri onkin parasta, jutun ydin, etta kirjoitellaan nimettomana! Sitten tallaiset nikit, joiden pitaa yrittaa nostaa itsensa nakyville, tulevat pilaamaan kaiken. Menkaa patemaan muille aiheille, kuin tanne vapaalle.
tosin en paljon ole kirjoitellut, enimmäkseen lueskellut vain. Ensimmäiseen n. 8 vuoteen minulla ei ollut edes lapsia, niinkuin Fletcherilläkään ei tainnut olla :-) Mutta asiaan.
Tämä palsta on vaikuttanut ajatteluuni aika paljon. Aiemmin ajattelin, että vaikkapa demokratia saisi olla laajempaa. Ihmisten tulisi saada ottaa osaa omaa elämäänsä koskeviin päätöksiin laajemmalti kuin mihin on viimeisen sadan vuoden aikana länsimaissa totuttu. En ajattele niin enää. Itseasiassa varsin jähmeä poliittinen koneistomme vain mielestäni suojelee meitä kaikkia itseltämme ja muilta.
Tällä palstalla nähdyt virtuaaliset noitavainot, ihmisten katkeruus ja ilkeys toinen toisiaan kohtaan saa ymmärtämään, ettei ihminen ole muuttunut lopulta pinnan alta paljonkaan sitten keskiajan kidutuksien, teloitusten ja yhden totuuden julistuksien (tuolloin uskonto, nyt vaikkapa asiantuntijalausunnot ja tiede). On ollut aika järkyttävää huomata mihin ihminen pystyy nimettömänä tai niin, että ei jää kiinni tai on voittajan puolella. Täällä toki vain sanan säilän voimalla mutta kuitenkin.
On tämä palsta myös hauska ja hulvaton ja nyttemmin perheenäidille myös ihan oikeaa asiallista vertaistukeakin tarjoava.
Minä aika herkästi vastaan ketjuihin, mutta vältän tyhmyyksien laukomista ilkeysmielessä, vaikka joskus tekisikin mieli anonyyminä. En saa mitään toisten mielen pahoittamisesta. En ole ketään parempi ihminen, mutta osaan kuvitella jonkun ihmisen siellä tekstin takana. Joskus mietin kuinka moni täällä on todella masentunut, vaarallisen masentunut jopa. Ehkä joidenkin ilkeilijöiden pitäisi kantaa vähän vastuuta siitä mitä kirjoittavat.
Mutta ehkä sekin on sitten totta, että niiden jotka inhoavat av:n lynkkausilmapiiriä pitäisi sitten aktiivisesti vastustaa sitä. Puolustaa niitä joita kiusataan ja tukea niitä jotka tarvitsee apua.
Ajattelin myös, että juuri koska vastaan tietynlaisiin aloituksiin, niin jos kirjoittaisin nimimerkillä minäkin varmaan kuulostaisin omahyväiseltä.
mistä te siis tarkalleen ottaen loukkaannutte ja minkä te näette kiusaamisena? Senkö, että joku sanoo teidän nikkinne juttujen olevan tietynlaisia? Jos ette halua ihmisten arvioivan juttujanne kokonaisuutena, alatte vaan kirjoitella nimettöminä niin kuin muutkin ja ongelma on ratkaistu. Eikä maksa mittään.
Luulen, että joidenkin käsitys Fletcherin ylimielisyydestä johtuu pelkästään siitä, että Fletcher kirjoittaa hyvin ja perustelee mielipiteensä. Sellaiselle, joka ei kykene samaan, se vaikuttaa ylimielisyydeltä. Mutta mitä hänen pitäisi tehdä - esittää tyhmempää tai tietämättömämpää kuin onkaan?
Se ei tosin johdu pelkästään mainitsemistasi asioista, vaan Fletchissä on paljon ylimielisyyttä. Hän on nokkela, hänellä on hyvä ulosanti ja hänellä on mitä ilmeisemmin erittäin hyvä yleissivistys. Ja hän käyttää noita taitoja myös aseina tarvittaessa.
Toisin kuin hän tuolla ylempänä ketjussa väittää, kaikki eivät ole täällä samalla viivalla, vaan niin kirjoitustaito kuin sivistyskin asettavat eri palstalaiset hyvin eriarvoisiin lähtökohtiin. Fletcherin lähtökohdat ovat täälläkin paljon keskimääräistä paremmat ja hän tietää sen hyvin itsekin.
Yleensä hän on minusta vaikuttanut ihan hyväntahtoiselta ja auttavaiselta, mutta olen nähnyt hänen myös todella jyräävän vastapuolen joissain keskusteluissa. Saahan omaa mielipidettään tietysti puolustaa, mutta oman taitavuuden käyttö toisen jyräämiseen on ylimielisyyttä ja voimankäyttöä. Tämänkin ketjun ensimmäisellä sivulla on pari, tosin lievemmästä päästä, esimerkkiä siitä, miten Fletch halutessaan pyörittää ja jopa nolaa muita voittaakseen väittelyn.
Luulen, että joidenkin käsitys Fletcherin ylimielisyydestä johtuu pelkästään siitä, että Fletcher kirjoittaa hyvin ja perustelee mielipiteensä. Sellaiselle, joka ei kykene samaan, se vaikuttaa ylimielisyydeltä. Mutta mitä hänen pitäisi tehdä - esittää tyhmempää tai tietämättömämpää kuin onkaan?
Ja jos erilaisia mielipiteitä (myös niitä vähemmän myötäsukaisia) ei esitettäisi, mikä näiden keskustelun taso olisi? Täysi nolla. Kärjistäminen on yksi viestintästrategia muiden joukossa, ja se usein herättää enemmän ajatuksia kuin lässynlässynpehmohempeily, josta ei kukaan taatusti loukkaannu. Minä en esimerkiksi siihen kotisynnytyskeskusteluun osallistunut, mutta näkeehän sen sokea Reettakin että sairaalasynnytys olisi ainakin tässä tietyssä tapauksessa ollut parempi vaihtoehto, vaikka lopputuloskin olisi ollut sama. Jos sitä ei saa sanoa, niin herää kysymys näiden keskustelujen funktiosta. Onko tämä kaikki vaan jotain empaattista vertaistukea, jolloin virheistä ei voi kukaan oppia mitään?
Ja mitä Fletcheriin tulee, tämä on ensimmäinen hänen aloittamansa ketju, johon olen osallistunut, koska aiheet eivät vaan ole olleet aikaisemmin minua kiinnostavia.