Lue keskustelun säännöt.
Mielenkiintoinen fakta, kummituksista tehdään eniten havaintoja juuri heinäkuussa (Anna vinkkisi kummitusharrastajalle)
14.07.2020 |
https://books.google.fi/books?id=RRIGCAAAQBAJ&pg=PA116&lpg=PA116&dq=ann…
Yhdysvalloissa on julkistettu tutkimus pohjoisten kansojen kokemista kummitushavainnoista tarkennnettuna esiintymiskuukautee. Aineistosta havaitaan kummituksia tavattavan kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla juuri aikana heinä- elokuu. Joulua taas syyspimeä aiheuttavat havaintoja jotka ovat liudentuneempia geneerisesti ja kesä-heinäkuun ja etenkin heinäkuun ja elokuun taitteessa syntyvät vaikuttavimmat havainnot. Aihe paiottuu myös kirjailijoiden kauhutarinoiden päiväysajankohdalle joka ajoittuu keskikesään.
Ehkä kummituksenn energiatasoihin vaikuttaa lämpö tai valaistus on kesäöinä jotenkin sopiva. Suomesta tutkimukseen on otettu yleensä esittelyissä mukaan Someron Pimeän-Piika ja Koukkujärven Lahnastaja.
Ihmiset myös liikkuvat luonnossa eniten kesällä, kirkkotarhoissa ja autiotalojen vaiheilla.
Ottaisin mielelläni vastaan ehdotuksia missä tehdä havaintoja, etenkin syrjäiset ja retkeilykelpoiset kohteet ja kummitusalueet kiinnostavat. Viime vkl olin aivan kauhistuttavan maineen omaavan talon pihapiirissä tuolla syrjälapissa, pelottava paikka eräässä saaressä, pelkkä kalamaja tai Pirunröhjä niin kuin erämaankävijät kartoissaan sanovat.
Kommentit (4)
Se johtuu siitä, että suurin osa ihmisistä pitää lomat tuolloin, niin on aikaa havaita ympäristöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena erään järven rannnalta paloi iso huvila, kokonainen perhe meni. Se huvila kai jäi jollekkin kaukaiselle sukulaiselle. Se oli sellaise niemen nokassa ja lähellä oli uimaranta ja kirkkokin melko lähellä mutta erämainen niemi jonka toisella puole on laajat korpimaat oravan hyppiä jäämerelle saakka oksasta oksaan.
Sitä paikkaa sanottiin Turjulanniemeksi.
Tuhoutuneen huvilan ympäristöön muodostui nuorten ja kutevaiste mutta myös kalastajien ja metsämiesten leiripaikka. Hiiltynyttä puuta oli kaikissa kokoluokissa valtavat määrät. Lisäksi oli puoleksi palaut iso saunarakennus ja pihavajoja, osa kai aluksi ehjiäkin.
Se oli pelottava paikka. Poikaystäväni tykkäsi ravustaa siellä ja poltimme noita palaneen talon viimeisiä jäänteitä, vaikka paikalla oli polteltu vuosia autiotilan viimeisiä jäänteitä niin nyt kaiken sen tuhkan lannoittaman äärimmäisen vadelmapeisaikon pohjalta löytyi aina polttopuuta, vieläkin kun viime kesänä kävimme.
Tunntui aina että tästä voi seurata kummittelua kun siellä niemennokassa sen menehtyneen perheen kodinjäänteitä poltteli.
Kerran löysin sieltä posliininuken mutta se oli niin aavemainen että heitin sen laiturilta veteen ja myöhemmin se laituri pettikin altani.
Tietääkseni Pirunröhjä on poltettu jo vuosia sitten, et ole voinut siellä telttailla ellei se Paha ole taas lumojaan tehnyt!