Lue keskustelun säännöt.
Lapseni ei halua osallistua kaverin synttäreille
13.07.2020 |
Mitä tekisit kun lapsellesi olisi tullut synttärikutsu ja lapsi ei sinne halua mennä?
Itse olen sitä mieltä, että on epäkohteliasta kieltäytyä ilman pätevää syytä ( sairastuminen tai että itse on reissussa)
Kommentit (72)
Ajattelepa toisin päin. Lapsella on kaverisynttärit ja ketään ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on vain kutsu. Ei mikään pakko. Toki meillä asiasta keskusteltaisiin että miksi ei halua jos kerran on kyse kaverista kuitenkin. Mutta en lähtisi kyllä pakottamaan.
No ei tietenkään mikään pakko, mutta haluaisin tukea lapseni kaveruutta ettei jää ulkopuolelle kun koulutkin pian alkavat. Kuitenkin synttärisankarin harras toive, että lapseni tulisi kun ovat olleet hyviä kavereita koulussa.
Keskustelisin lapsen kanssa. Miksi ei haluaisi mennä. Onko jotain ko. tyyppiä vastaan, ujostuttaako, pelkääkö että jää yksin, luuleeko että tulee tylsää? Onko kyllästynyt juhliin, haluaisiko mennä vain upeimmille keilaus-parkour-uinti-hiblee-synttäreille? Mitä ajattelee, miksi kaveri on kutsunut? Miltä kaverista tuntuu jos et mene? Entä jos kukaan muukaan ei mene? Voisiko siellä olla kivaa? Mitä pahimmillaan tapahtuu.
Minustakin lähtökohtaisesti tuollaiseen kutsuun on kohteliasta vastata myöntävästi, mutta keksin tosi monta tilannetta jossa voi myös kieltäytyä. Ja se, mihin lasta ohjaisin ja mitä häneltä odottaisin riippuisi vastauksista noihin edellisiin. Siihen en lähtisi, että juhlat skipataan koska "ne on vaan niiden kodissa" ja "ei niiltä kuitenkaan saa mitään hyvää kaverilahjaa", mutta jos taas takana on esim. kiusaamista ja lapsella vahva perusteltu tunne että on vieraslistalla vain koska kaikki tytöt/pojat, niin tietenkään ei tarvitsisi mennä sinne.
Säästyy lahjaan menevä raha. Fiksu lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vain kutsu. Ei mikään pakko. Toki meillä asiasta keskusteltaisiin että miksi ei halua jos kerran on kyse kaverista kuitenkin. Mutta en lähtisi kyllä pakottamaan.
No ei tietenkään mikään pakko, mutta haluaisin tukea lapseni kaveruutta ettei jää ulkopuolelle kun koulutkin pian alkavat. Kuitenkin synttärisankarin harras toive, että lapseni tulisi kun ovat olleet hyviä kavereita koulussa.
Mitä lapsi kertoo syyksi, ettei halua mennä?
Vierailija kirjoitti:
Ajattelepa toisin päin. Lapsella on kaverisynttärit ja ketään ei tule.
No sitä minäkin pelkään. Mielestäni lapsellani on huono syy kieltäytyä kun sanoo ettei jaksa.. ei ole reilua sitä kaveria kohtaan. Varsinkin kun näin kesälomalla monikaan ei välttämättä synttäreille pääse ja meillä ei kuitenkaan ole mitään esteitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko oikeasti kavereita vai luuletko vain? Joskus ne "kaverit" saattaa olla enemmänkin frenemy-osastoa tai muutenkin vain inhottavia tyyppejä. Vanhemmilla voi olla väärä käsitys.
Vai onko kyseinen kaveri sitten joku yksinäinen reppana? Se onkin jo vähän eri juttu.
Kyllä minä vaatisin lastani käymään synttäreillä. En minä aikuisenakaan aina kaikista juhlista välitä, mutta voin käydä kohteliaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vain kutsu. Ei mikään pakko. Toki meillä asiasta keskusteltaisiin että miksi ei halua jos kerran on kyse kaverista kuitenkin. Mutta en lähtisi kyllä pakottamaan.
No ei tietenkään mikään pakko, mutta haluaisin tukea lapseni kaveruutta ettei jää ulkopuolelle kun koulutkin pian alkavat. Kuitenkin synttärisankarin harras toive, että lapseni tulisi kun ovat olleet hyviä kavereita koulussa.
Mitä lapsi kertoo syyksi, ettei halua mennä?
Sanoo vain ettei jaksa
Ap
Meidän 9-vuotias voisi hyvinkin sanoa noin, kun on päässyt jo vähän taas vieraantumaan kavereista eikä ole sosiaalisinta sorttia. Hänellä toimisi, että utelisin vähän onko joku toinenkin kaveri menossa ja jos voisi mennä yhdessä/yhtä matkaa, jolloin se juhliin paikalle pylähtäminen olisi vähemmän jännittävää. Ja toisaalta hän tykkää ostella lahjoja, joten lupaus siitä että mennään yhdessä valitsemaan lahja voisi ylittää tarpeen välttää vähän viitsimistä ja uskaltamista vaativan tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovatko oikeasti kavereita vai luuletko vain? Joskus ne "kaverit" saattaa olla enemmänkin frenemy-osastoa tai muutenkin vain inhottavia tyyppejä. Vanhemmilla voi olla väärä käsitys.
Vai onko kyseinen kaveri sitten joku yksinäinen reppana? Se onkin jo vähän eri juttu.
Ovat kyllä kavereita olleet koulussa ja lapseni on hyvin pidetty kaveri. Kuulemma aina pitäisi mennä, vaikka nyt korona aikaan emme ole ottaneet osaa mihinkään juhliin, tai käyneet kavereilla edes kylässä. Puistossa ollaan tavattu kavereita.
Ap
Annan vakiovastaukseni. Kiitän kutsusta. Totean, että lapsi ei ikävä kyllä tällä kertaa pääse osallistumaan, mutta tahtoo toivottaa onnea syntymäpäiväsankarille ja että juhlista muodostuisi kivat.
On kohteliasta vastata ja se riittää. Kaikki eivät vaivaudu edes vastaamaan. Lahjaa emme toimita kuin parhaalle ystävälle silloin, jos lapsi ei pääse juhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelisin lapsen kanssa. Miksi ei haluaisi mennä. Onko jotain ko. tyyppiä vastaan, ujostuttaako, pelkääkö että jää yksin, luuleeko että tulee tylsää? Onko kyllästynyt juhliin, haluaisiko mennä vain upeimmille keilaus-parkour-uinti-hiblee-synttäreille? Mitä ajattelee, miksi kaveri on kutsunut? Miltä kaverista tuntuu jos et mene? Entä jos kukaan muukaan ei mene? Voisiko siellä olla kivaa? Mitä pahimmillaan tapahtuu.
Minustakin lähtökohtaisesti tuollaiseen kutsuun on kohteliasta vastata myöntävästi, mutta keksin tosi monta tilannetta jossa voi myös kieltäytyä. Ja se, mihin lasta ohjaisin ja mitä häneltä odottaisin riippuisi vastauksista noihin edellisiin. Siihen en lähtisi, että juhlat skipataan koska "ne on vaan niiden kodissa" ja "ei niiltä kuitenkaan saa mitään hyvää kaverilahjaa", mutta jos taas takana on esim. kiusaamista ja lapsella vahva perusteltu tunne että on vieraslistalla vain koska kaikki tytöt/pojat, niin tietenkään ei tarvitsisi mennä sinne.
Voi kuule, olen keskustellutkin!😔
Raivostuu vain ettei halua mennä. Olen aina kannustanut menemään synttäreille, mutta en ole pakottanut jos olen tiennyt, että synttäreille kuitenkin on osallistunut muitakin ja synttärisankari ei jää yksin. Lapseni on vain nyt kesälomalla laiskistunut ja haluaisi vain pelata pleikkarilla tai kännykällä.
Vanhemmuuteni on muutenkin nyt hukassa kun en koe, että lapsen isä tukisi minua tarpeeksi tässä asiassa. Tai rajojen laittamisessa tähän pelaamis asiaan.
Mun lapsi ei mennyt koskaan kenenkään synttäreille, vaikka kutsuja tuli vuodesta toiseen. En pakottanut. On hyvin introvertti eli oli sitä jo pienenä. No ei myöskään halunnut itsekään pitää juhlia. Mikseivät lapset saa olla omanlaisiaan pienestä asti ? ... eikä vasta viisikymppisenä uskaltaa olla sitä mitä todella on elämänmittaisen väännön jälkeen.
Lapseni kaveripiirissä oli tapaus, että yksi voimakastahtoinen tyttö kielsi muita olemasta yhden kaverin kanssa. Kaverit sitten keksi aina näitä en jaksa, pitää siivota, oon menossa kauppaan jne. syitä. Paljastui, kun äidit oli jutelleet sattumalta keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Meidän 9-vuotias voisi hyvinkin sanoa noin, kun on päässyt jo vähän taas vieraantumaan kavereista eikä ole sosiaalisinta sorttia. Hänellä toimisi, että utelisin vähän onko joku toinenkin kaveri menossa ja jos voisi mennä yhdessä/yhtä matkaa, jolloin se juhliin paikalle pylähtäminen olisi vähemmän jännittävää. Ja toisaalta hän tykkää ostella lahjoja, joten lupaus siitä että mennään yhdessä valitsemaan lahja voisi ylittää tarpeen välttää vähän viitsimistä ja uskaltamista vaativan tilanteen.
No joo siis lapseni on myös sellainen jännittäjä ja hitaasti lämpenevä tyyppi. Tämä kesäloma on nyt tehnyt tehtävänsä ja on myös kovasti laiskistunut, eikä oikein jaksa pitää kavereihin yhteyttä. Haluaisin kuitenkin, että edes tämän kerran menisi kun ei ole tavannut kavereitaan juuri yhtään ja sosiaaliset taidot selvästi vähän hukassa tämän koronakaranteenin sekä loman myötä. Yritin kyllä jutella että menisi jonkun muun kaverin kanssa yhdessä, mutta ei.
Ap
Ei ole pakko mennä jos ei halua. Ei siihen mitään sen ihmeempiä syitä tarvita. Hoh hoijaa oikeesti
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi ei mennyt koskaan kenenkään synttäreille, vaikka kutsuja tuli vuodesta toiseen. En pakottanut. On hyvin introvertti eli oli sitä jo pienenä. No ei myöskään halunnut itsekään pitää juhlia. Mikseivät lapset saa olla omanlaisiaan pienestä asti ? ... eikä vasta viisikymppisenä uskaltaa olla sitä mitä todella on elämänmittaisen väännön jälkeen.
Kyllähän omanlaisiaan saa olla, mutta toisaalta elämää helpottaa jos sopeutuu ja tottuu tietynlaisiin sosiaalisiin kuvioihin ja sietää niitä edes pienissä määrin. Jos miettii vain sitä mikä on omalla mukavuusalueella, eikä esim. mikä on ystävälle tärkeää, voi jäädä aika yksin. Toki joillekin sekin on ok. Saako skipata myös sukulaisten häät, hautajaiset, oman lapsen rippijuhlat koska ei tykkää juhlista?
Se on vain kutsu. Ei mikään pakko. Toki meillä asiasta keskusteltaisiin että miksi ei halua jos kerran on kyse kaverista kuitenkin. Mutta en lähtisi kyllä pakottamaan.