Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä muilla avomeri/iso laiva/syvä vesi-fobia?
13.07.2020 |
Hankala selittää tätä. Saan kylmiä väreitä ajatuksestakin että joku laiva uppoaa. Siis että vesi voi olla niin syvää että sinne katoaa kerrostalon kokoinen alus. Vähän sama että iso lentokone voi vaan tippua mereen eikä sitä välttämättä koskaan löydetä.
Avomeri ahdistaa myös. Kun ei näe vastarantaa.
Kuvat joissa valtava laiva on upoksissa/viimeisillä hetkillä nousee pystyyn ennen uppoamista ovat niin inhottavia että hyi!!
En osaa paremmin tätä selittää mutta onko muita joita vähän inhottaa vastaava?
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, on. Tykkään uidakin vaan sellaisessa vedessä missä jalat ylttää pohjaan.
Ei varsinaisesti fobiaa, mutta en tykkää. viron pikalautalle astuessa pystyn kuvittelemaan kuinka käytävät kääntyvät ympäri jos laiva uppoaisi. Selviän kyllä matkasta kuitenkin. Tuskin pystyisin rentoutumaan, jos pitäisi olla yötä risteilyllä. Moottoriveneily tai purjehduskaan ei innosta. Inhottava ajatus olla keskellä ei mitään, pelkkää mustaa ja kylmää vettä alapuolella.
Hrr youtubessa näkyy paljon videoita joissa iso alus lasketaan veteen siitä laiturilta ja tulee ihan järkyttävät aallot monen sadan metrin päähän. Kauheita!:D
Berliinissä teki pahaa olla jokiristeilyllä siinä kanaalissa. Kapea musta syvä vesi! Hyi.
Joo. Mulla on myös epärationaalinen luonnonvesien pelko. Tämä on siinä mielessä hullua että olen koulutukseltani biologi ja tiedän siis varsin hyvin mitä nyt vaikka näissä Suomen luonnonvesissä esiintyy, senkin että mitään ihmiselle vaarallista siellä ei ole. Mutta en pysty menemään luonnonvesiin uimaan, koska tulee niin ahdistava tunne että siellä pinnan alla vaanii vesihirviöt ja kaikki kammotukset jotka vetää minut mukanaan hukuksiin. Eikä se tunne usko järkipuhetta ollenkaan, paniikki tulee jostain alkukantaisempien aivojen osien tasolta eikä kuuntele otsalohkon höpinöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku Estonialta pelastautunut sanoi että laiva oli kuin korkea kirkon torni noustessa pystyyn. Se mielikuva sai aikaan kylmiä väreitä. En tosiaankaan haluaisi olla lähellä silloin.
Mä olen lapsena meinannut hukkua leirillä kanootin kanssa, kun kanootti meni ympäri, en osannut kääntää eikä kukaan pitkään aikaan huomannut ja tullut auttamaan. Se oli sen verran kammottava kokemus että mitään vesiä lähelle minua ei vapaaehtoisesti ole sen jälkeen saanut. Tulee paniikkikohtaus jos kahlaan edes nilkkoja myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sinnepäin.
En mielelläni ui luonnonvesissä jos en tiedä miten syvää tai mitä pohjalla on. Kaikki järveen kaatuneet puut on myös karmivia ja veden alla näkyvät kivet. Enkä edes tiedä miksi!
Tallinnaan ja Ruotsiin pystyn vielä menemään laivalla mutta mitään valtameriä en pystyisi millään laivalla ylittämään.
Tämä on sinänsä ihan absurdia koska veneillään kuitenkin jonkun verran sisävesillä, mutta se rauhoittaa että jossain näkee aina rannan eikä pelkkää avomerta. Ja vielä sekin, että tykkään kyllä muuten laivoista, satamissa on ihanaa tuijotella merelle, katsella laivoja.
Ja suvussa on merimiehiä kapteeneja myöten....
Pitää antaa kehon tottua, juothan riittävästi vettä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän sinnepäin.
En mielelläni ui luonnonvesissä jos en tiedä miten syvää tai mitä pohjalla on. Kaikki järveen kaatuneet puut on myös karmivia ja veden alla näkyvät kivet. Enkä edes tiedä miksi!
Tallinnaan ja Ruotsiin pystyn vielä menemään laivalla mutta mitään valtameriä en pystyisi millään laivalla ylittämään.
Tämä on sinänsä ihan absurdia koska veneillään kuitenkin jonkun verran sisävesillä, mutta se rauhoittaa että jossain näkee aina rannan eikä pelkkää avomerta. Ja vielä sekin, että tykkään kyllä muuten laivoista, satamissa on ihanaa tuijotella merelle, katsella laivoja.Ja suvussa on merimiehiä kapteeneja myöten....
Puoliohis mutta pakko jakaa. :D Muksuna rakastin tutkia järvenpohjia uimamaskin kanssa mutta kerran seikkailin lummealueella, ne juuret muodostaa kunnon vedenalaisen metsikön ja vastaan tuli puoliksi mädäntynyt valkosilmäinen hauki.
Trauma.
Äkkisyvät rannat on aina ollut jotenkin pelottavia. Varsinkin sellaiset kallioiset saaret jotka vaan sukeltavat suoraan syvyyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei oikeastaan. Oltiin thaikuissa snorklailemassa ulapalla (karikko) ja vettä oli muutama metri paikassa jossa pyöriskeltiin ja ihailtiin kaloja ja koralleja. Uin sitten selkää vähän kaemmaksi snorkkailupaikasta ja kun pistin taas pään veteen ei pohjaa näkynyt ja näkyvyys oli erinomainen. Tuli räpisteltyä takaisin laivan luo matalaan veteen.
mies52v
Itsekin kammoan vettä jopa järvissä, ja haluan että jalat ylittää maahan.
Surffata tykkäisin, mutta merivirrat on aivan kauhistuttavia ja ajatus haista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä ei ahdista laivat ja meri mutta..mulla on helkkarin typerä fobia. En pysty katsomaan vaikka google earth meri kuvaa. Voi jumatsukka , jo ajatuskin siitä sinisestä merestä ruudulla,silleen..saa sydämmen hakkaamaan. Laitan silmät kiinni ja hapuilen äxää jos näytölle lävähtää se "sininen meri" a-pua :O Huomasin että muillakin on sama ihme kammo. Jos katson kirjasta maapallon kuvia ja meriä siinä ei ole ongelmaa.
Ei se kai fobiaa ole, koska en koe mitään halvaannuttavaa kauhua ja laivamatkustus on ihan mukavaa. Mutta jos alan miettiä, että alla on kymmeniä tai satoja metrejä pelkkää vettä, niin sen hahmottaminen/mittakaavaan laittaminen on jonkinlainen kunnioitusta herättävä ajatus. Tiedostaa, mitenkä mitätön ja hauras itse on ja se laivakin pelkkä kaarnapursi, joka voi pienen vian vuoksi kohta lojua sen vesimassan väärällä puolella.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä ei ahdista laivat ja meri mutta..mulla on helkkarin typerä fobia. En pysty katsomaan vaikka google earth meri kuvaa. Voi jumatsukka , jo ajatuskin siitä sinisestä merestä ruudulla,silleen..saa sydämmen hakkaamaan. Laitan silmät kiinni ja hapuilen äxää jos näytölle lävähtää se "sininen meri" a-pua :O Huomasin että muillakin on sama ihme kammo. Jos katson kirjasta maapallon kuvia ja meriä siinä ei ole ongelmaa.
Mulla on tismalleen sama fobia! Google Earthin kun avaa ja on tarkoitus zoomata esim. johonkin tiettyyn kaupunkiin, mutta zoomaakin vahingossa mereen, iskee kertakaikkinen pakokauhu! Se jotenkin rävähtää silmille silleen, että tuntuu että häviää itse sinne mereen tai jotain :o Ja mua ei pelota laivoilla, mutta tää mereen joutuminen tietokoneen ruudulla on kammottavaa.
No entäpä sitten sukellusveneet?😱
En nyt ihan fobiaksi kutsuisi, mutta... Ajatus risteilylle menosta ahdistaa, en vapaaehtoisesti kyllä mene enää. Melkein joka vuosi tuli käytyä risteilyllä perheen kanssa nuorena, mutta abiristeilyn (yli 10v sitten) jälkeen en ole käynyt. Minua on aina jotenkin ahdistanut siellä laivassa. Ajatus uppoamisesta on aivan kamala ja uskomattoman ahdistava.
Syvistä vesistä en pidä, jotenkin melkein kaikki veden alla on ahdistavaa. Lapsena pelkäsin jopa tulppaa kylpyammeen pohjassa ja uimahalleissa pelkäsin ihan hulluna valoja ja sihtejä ym mitä nyt altaissa on. Tutussa uimahallissa oli ok kun tiesin missä ne kaikki on, mutta vieraassa uimahallissa en tahtonut pystyä käymään ja jos käytiinkin, niin kaikki sellaiset oli skannattava heti ensimmäiseksi että pystyn välttämään. Hyppyaltaan syvä vesi ahdisti jollain tasolla mutta oli ok sillä se oli kirkasta. Nykyisin en ehkä panikoi noita asioita ihan niin paljoa ja pystyn käymään lapsen kanssa ihan vieraassakin uimahallissa.
Syvät luonnonvedet on ahdistavia, samaten jos ei näe pohjaa. Todella vaikea mennä edes tuttuun rantaan uimaan jollei pohjaa näy. Uin siis lähinnä meressä. Kivet, puut jne on aika pelottavia veden alla jollei niitä näe. Lapsena meidän piti uida kaverin mökillä siinä laiturin vieressä ja varmaan kerran pystyin menemään laiturin päässä olevista tikkaista veteen ja uimaan takaisin rantaan aivan kauhessa paniikissa, muistan miten se vesi oli mustaakin mustempaa. En tajunnut miten kaveri pystyi uimaan matkan päässä olevalle kivelle, vesi oli välillä aika syvää, siinä oli veneväylä.
Harrastin nuorempana melomista ja pelkäsin aina aivan järjettömästi että kaadun sinne sameaan jokeen, etenkin kun meloimme todella kapeilla kilpakajakeilla. Ikinä en kyllä onneksi kaatunut. Tavallisella retkikajakilla melominen missä tahansa on ihan ok, samaten soutuveneellä meneminen, ranta kun on koko ajan näkyvissä.
Samaistus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä ei ahdista laivat ja meri mutta..mulla on helkkarin typerä fobia. En pysty katsomaan vaikka google earth meri kuvaa. Voi jumatsukka , jo ajatuskin siitä sinisestä merestä ruudulla,silleen..saa sydämmen hakkaamaan. Laitan silmät kiinni ja hapuilen äxää jos näytölle lävähtää se "sininen meri" a-pua :O Huomasin että muillakin on sama ihme kammo. Jos katson kirjasta maapallon kuvia ja meriä siinä ei ole ongelmaa.
Mulla on tismalleen sama fobia! Google Earthin kun avaa ja on tarkoitus zoomata esim. johonkin tiettyyn kaupunkiin, mutta zoomaakin vahingossa mereen, iskee kertakaikkinen pakokauhu! Se jotenkin rävähtää silmille silleen, että tuntuu että häviää itse sinne mereen tai jotain :o Ja mua ei pelota laivoilla, mutta tää mereen joutuminen tietokoneen ruudulla on kammottavaa.
Ehkä teillä on megalofobia, suurten objektien pelko.
Alue: Aihe vapaa
Vähän vastaava: kun lähden kalliolta/laiturilta uimaan mereen ja tiedän että on syvää en pysty yhtään katsomaan alas, saati laittamaan päätä pinnan alle. Yritän uida ihan vaakatasossa mahdollisimman lähellä pintaa. :D
On se jotenkin karmeaa kun näkyvyyttä ei ole, ainoastaan sameaa vihreää.