Onko teillä muilla avomeri/iso laiva/syvä vesi-fobia?

Mua ahdistaa ihan järkyttävästi risteilyalukset. Päiväristeilyllä pystyn käymään, mutta ajatuskin estoniasta ja senkaltaisesta ahdistaa aivan kauheasti. En todellakaan pysty rentoutumaan ja nauttimaan risteilystä. Ajatus, että se laiva yöllä alkaa uppoamaan ja kallistuu kuin estonia... hrr. Laivoissa katson aina hätäpoistumisreitit.

Pelkään että tornaado osuu haiparveen ja nostaa ne vedestä muodostaen tappavan Sharknadon 

Vierailija kirjoitti:

Samaistus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä ei ahdista laivat ja meri mutta..mulla on helkkarin typerä fobia. En pysty katsomaan vaikka google earth meri kuvaa. Voi jumatsukka , jo ajatuskin siitä sinisestä merestä ruudulla,silleen..saa sydämmen hakkaamaan. Laitan silmät kiinni ja hapuilen äxää jos näytölle lävähtää se "sininen meri" a-pua :O Huomasin että muillakin on sama ihme kammo. Jos katson kirjasta maapallon kuvia ja meriä siinä ei ole ongelmaa.

Mulla on tismalleen sama fobia! Google Earthin kun avaa ja on tarkoitus zoomata esim. johonkin tiettyyn kaupunkiin, mutta zoomaakin vahingossa mereen, iskee kertakaikkinen pakokauhu! Se jotenkin rävähtää silmille silleen, että tuntuu että häviää itse sinne mereen tai jotain :o Ja mua ei pelota laivoilla, mutta tää mereen joutuminen tietokoneen ruudulla on kammottavaa.

Ehkä teillä on megalofobia, suurten objektien pelko.

Entä oo ennen kuullut termistä megalofobia, mutta nyt googlasin ja osuu kyllä omalla kohdalla just nappiin. Isojen laivojen näkeminen ulkopuolelta on aina ollut musta karmeaa ja esim. Pariisissa käydessäni pelkäsin aika paljon Eiffel-tornin näkemistä (näin siitä jopa etukäteen painajaista). Ja siis myös tuo Google Earthissa meren näkemisen pelko. Oon aina ajatellut että nää liittyy jotenkin toisiinsa, mutta ihan mielenkiintoista että sille on olemassa termi :) Muistan myös että lapsena kipeenä (kuumeessa) ollessani näin aina painajaista, jossa vyöryy jotain isoja kappaleita, ne oli sellasia abstrakteja mutta ahdistavia unia.

Hei kiitos tästä keskustelusta, tää oli tosi valaisevaa! Totesin että itselläni on yhdistetty megalofobia / thalassofobia. Eli siis isot objektit yhdistettynä syvään, tummaan mereen. Esim. oleskelu suuren laivan kölin vieressä jonka näkee jatkuvan syvyyksiin ois aika kammottavaa. Toisaalta noi tilanteet taas kiehtoo selittämättömästi.

Oon mm. purjehtinut keskelle Atlanttia ja uinut siellä kohdassa jossa veden syvyys oli 5 km (en avannut silmiä pinnan alla), mutta silti joka kerta kun pitäisi mennä mökkilaiturilta mereen uimaan, tulee joku ahdistuksen tunne. Oon myös ehkä nähnyt Tappajahai-elokuvat vähän liian pienenä.

Olen hyvä uimaan, eikä isoilla laivoilla matkustaminen pelota. Sen sijaan joku pikkuvenessä meno hirvittää, ja syvä vesi kammottaa. Jalkojen ei tarvitse yltää pohjaan, mutta kun syvyyttä alkaa olla sellainen 5 + metriä niin en oikein tykkää. Ei yhtään houkuta ne glamour-kuvat kun ollaan purheveneellä/huvijahdilla jossain keskellä Meksikonlahtea ja mennään uimaan :D  Yksi kammotuksenkohde on myös jään päällä kulkeminen, jos vettä on yli metri alla. Lapsuudenkaverin isä hukkui jäihin, siitä varmaan jäänyt kammo.

Pelkään syviä tummia vesiä ja varsinkin sellaisessa uimista. Tulee pakokauhun tunne ja olo että joku kohta tarraa kiinni sieltä sameasta vedestä enkä edes näe mikä. Samaan aikaan silti pidän meriä ja niiden syvyyksiä erittäin kiehtovina.

Itsellä samaa. Menen laivalle, jos on ”pakko” eli matka jatkuu maihin tai siitä edemmäs eri maihin esim. asuntovaunuretki tmv. Selviän reissusta ja laivassa yöpymisestäkin ok, mutta en kyllä tykkää yhtään. Huokaisen aina helpotuksesta, kun pääsen hengissä pois. Mihinkään turhille risteilyille minua ei saa.

En myöskään tykkää uida merissä/tummissa vesissä. No jokut pitkät hiekkarannat menee, mutta kallioiset syvät rannat on pelottavia. En koskaan ostaisi esim. merenrantamökkiä. Järvenrantamökki pieneltä järveltä olisi ok, jos löytyisi levätön sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Hei kiitos tästä keskustelusta, tää oli tosi valaisevaa! Totesin että itselläni on yhdistetty megalofobia / thalassofobia. Eli siis isot objektit yhdistettynä syvään, tummaan mereen. Esim. oleskelu suuren laivan kölin vieressä jonka näkee jatkuvan syvyyksiin ois aika kammottavaa. Toisaalta noi tilanteet taas kiehtoo selittämättömästi.

Oon mm. purjehtinut keskelle Atlanttia ja uinut siellä kohdassa jossa veden syvyys oli 5 km (en avannut silmiä pinnan alla), mutta silti joka kerta kun pitäisi mennä mökkilaiturilta mereen uimaan, tulee joku ahdistuksen tunne. Oon myös ehkä nähnyt Tappajahai-elokuvat vähän liian pienenä.

Tappajahai on vaikuttanut varmaan minuunkin. Varsinkin se eka kohtaus, missä nainen ui eikä ensin huomaa, että jalat puuttuvat (jotenkin niin). 

On kyllä. Ahdistaa kuvat hyvin suurista aalloista, syvistä meristä jne. Liikaa olen myös taas lukenut Estonia-juttuja. En voi kuvitellakaan risteilyä tällä hetkellä. Tosin mulla näitä yleisiä ahdistuneisuuskausia aina voimakkaammin välillä.

Mua ahdistaa se "loputtomuus". Esimerkiksi jos näen jonkun rakennelman tai rantakallion vain jatkuvan veteen kunnes häviää mustiin syvyyksiin. Myöskin äkkisyvät ahdistavat ja esimerkiksi peleissäkään en voi mennä syvänteiden reunoille ahdistumatta. Myöskin jos peleissä on bugeja mikä vaikka aiheuttaa tippumisen maasta läpi, niin ahdistun kuoliaaksi. Järvessä pystyn kyllä uida ja oleskella laivoissa/veneissä ilman mitään ongelmia. (Paitsi jos näen vedessä häilyvästi jonkun objektin, kuten vaikka uponneen puun)

En uskalla mennä uimaan sellaisiin paikkoihin jossa en yllä pohjaan, joissa vesi on niin tummaa ettei näe mitään. Ahdistun, että allani on jotain… vaikka hai, merihirviö(tiedän kyllä ettei niitä ainakaan pitäisi olla olemassa) tai jonkinlainen vesidinosaurus, tai valas(etenkin miekkavalas) myös uima-altaissa käännyn aina katsomaan taakseni ja alleni, ettei vaan siellä vedessä olisi jotain. Myös vaikka veneellä meneminen kauhistuttaa… mitä on allani, entä jos se hyökkää… ikuinen painajaiseni on se, että olen laivalla, ja se alkaa upota, ja jään yksin merelle. Ja allani on joku noista minkä jo luettelin ja se raahaa minut mukanaan syvyyksiin meren kylmään pimeään pohjaan

Siellä on niitä näkkejä. Voivat viedä, mutta joo Estonian jälkeen on ollut laivoissa vähän inhottava fiilis. Sitä ennen ei haitanneet Itämeren tuulet.