Lue keskustelun säännöt.
Oon olemassa vain muita varten.
09.07.2020 |
Siltä tuntuu tässä perheessä.
Lapsille oon aina läsnä ja apuna, tietenkin, enkä sitä muuttaisi mistään hinnasta.
Mutta kun oon miehellekin vain nainen, en puoliso, kumppani, jota arvostaa.
Tavallaan kaikki on hyvin, normaalia, mutta tuntuu että mulla ei ole ketään, ja mä oon kaikille.
Mies on hyvä mies mutta oon pikku hiljaa oppinut ymmärtämään että mä oon vaan se nainen joka pitää olla, ihan täysin korvattavissa vaikka mies sitoutunut onkin.
Ystävillä on omat ongelmansa, en jaksa tästä avautua kun tavallaan kaikki hyvin.
Pois en tästä halua koska oon polkuni valinnut enkä lasteni perhettä halua rikkoa.
On vaan tyhjä olo.
Onko täällä ketään joka ymmärtää, kun en osaa edes kunnolla selittää?
Kommentit (8)
Onko ongelmana nyt siis se, ettei miehesi huomaa sinua, vai se, että olet kadottanut oman minuutesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon haaveillut ihan samasta, omasta yksiöstä.
Jotenkin niin keventävää että joku jossain ymmärtää.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Onko ongelmana nyt siis se, ettei miehesi huomaa sinua, vai se, että olet kadottanut oman minuutesi?
Varmaan molemmat.
Mua tarvitaan mutta mäkin tarvisin.
Henkistä keskusteluyhteyttä ei miehen kanssa ole ja päivä päivältä tuun enemmän siihen tulokseen että mä oon vaan nainen, en ominaisuuksieni vuoksi valittu puoliso.
Olisi helpompi antaa itsestään lapsille ja kestää se mikä nyt äiti teinilleen on, kun olisi se oma puoliso joka arvostaa jne.
Mutta kun mä vaan oon, mulle ei oo kukaan.
Niin kuin henkisellä tasolla.
Tää on niin vaikea itsekin hahmottaa, on vaan se lisääntyvä tyhjyys ja jotenkin pettynyt olo kaikkeen.
Jos esim. innostun jostain, vaikka kukkien kasvatuksesta, haluaisin jakaa sen ilon. Mutta ei ketään kiinnosta jakaa sitä mun kanssa.
tässäkötäänyton kirjoitti:
Täällä ollaan! Sama tilanne ja sama fiilis. Päälle vielä 4 koiraa ja oon niistäkin vastuussa kolmen lapsen lisäksi kun mies ei vaan jaksa. Koko ajan joku vailla jotain ja saat siivota jonkun sotkuja ja pestä pyykkiä. Jippii.
Haaveilen omasta yksiöstä missä saan olla vain - minä.
Miten ne koirat voi?
Vaikuttaa ettei teillä ole voimia hoitaa niitä.
Niille löytyy hybä koti, jos vain haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, mutta mulla ei ole edes ystäviä. Olen vain työtäni ja perhettäni varten. Mä en saa keltään mitään. Jos mä kuolen, niin mun perhe on aivan kuse-ssa. Mä hoidan kaiken. Miten olen tähän joutunut. Mä.en halua tätä. En ole marttyyri. Käyttäydyn hyvin.
Täälläkin elelee yksi samanlainen. Useasti ajattelen, että olen pienestä/nuoresta tyttösestä asti ollut muiden palvelija, jota tunnutaan pitävän itsestäänselvyytenä. Itse äärimmäisen harvoin pääsen istahtamaan esim.valmiiden tarjoilujen ääreen.
Tavallaan olen itse aiheuttanut tilanteeni palvelualttiilla, aikaansaavalla ja nopsaan toimivalla luonteellani. Lisäksi rakastan siisteyttä ja puhtautta, en siedä kovinkaan hyvin sotkua, joten siivottavaakin piisaa.
Täällä ollaan! Sama tilanne ja sama fiilis. Päälle vielä 4 koiraa ja oon niistäkin vastuussa kolmen lapsen lisäksi kun mies ei vaan jaksa. Koko ajan joku vailla jotain ja saat siivota jonkun sotkuja ja pestä pyykkiä. Jippii.
Haaveilen omasta yksiöstä missä saan olla vain - minä.