Olisiko tuhoon tuomittu idea aloittaa yliopisto-opinnot ja saada lapsi
36-vuotiaana? Ajatuksella, että n. 42-vuotiaana valmistuisi maisteriksi uudelta alalta ja pystyisi luomaan uran sillä alalla. Mulla ei ole vielä lapsia, mutta olen myös täysin väärällä alalla enkä siedä ajatusta, että jäisin sille. Mutta lapsenkin olen aina halunnut... nyt kuitenkin mietin, että katkeroituisinko, koska lapsi estäisi minua ikinä pääsemästä muihin töihin. En ehtisi saavuttaa mitään ennen lasta. Olen tajunnut niin myöhään elämässä, millainen olen ja millaisella alalla minun pitäisi olla. Olen aina inhonnut työelämää ja haaveillut kotiäitiydestä. Mutta nyt mieleni on muuttumassa... mitä jos elämäni merkityksellisyys voisikin löytyä muualta...
Kommentit (28)
Voit hyvin opiskella vaikka sulla oiskin ipana. Moni niin on tehnyt.
Opiskelijana hoidatat lapsen päväkodissa lähes ilmaiseksi. Jos saat hyvät äitiysrahat, voit silti opiskella, ainakin meillä henkilökunta sallii epävirallisen opiskelun ja suortus kirjataan rekisteriin sitten kun opiskelija niin haluaa. Soita oppilaitoksen koulutussuunnittelijalle ja kysele. He opastavat opiskelijoita erilaisissa tilanteissa.
Joo
Hyvä idea. Mutta tukeeko mies ja muu tukiverkko
Vierailija kirjoitti:
Voit hyvin opiskella vaikka sulla oiskin ipana. Moni niin on tehnyt.
Ei siis ole mielestäsi täysin epärealistista? Koska minulla ei ole lapsia, en tiedä, jääkö lapsen kanssa minuuttiakaan omaa aikaa vuosiin.
Lasten kanssa sulla on jo kiire eli ne ensin, jos ylipäätään vielä voit saada lapsia. Opiskella voi pienen lapsenkin kanssa. Onko sulla opiskelupaikkaa? Onko sulla miestä ja mitä mieltä hän on tästä suunnitelmasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit hyvin opiskella vaikka sulla oiskin ipana. Moni niin on tehnyt.
Ei siis ole mielestäsi täysin epärealistista? Koska minulla ei ole lapsia, en tiedä, jääkö lapsen kanssa minuuttiakaan omaa aikaa vuosiin.
Harva sitä on työelämästäkään pois lasten takia vuosia, vaan vie lapset hoitoon.
Riippuu alasta, mutta monesti yliopisto-opinnoissa on aika paljon joustoa, enemmän kuin työelämässä, mikä on hyvä perheen kannalta.
Ei ollenkaan epärealistista. Kyllä onnistuu! Molemmat asiat vaan työn alle mahd. pian
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit hyvin opiskella vaikka sulla oiskin ipana. Moni niin on tehnyt.
Ei siis ole mielestäsi täysin epärealistista? Koska minulla ei ole lapsia, en tiedä, jääkö lapsen kanssa minuuttiakaan omaa aikaa vuosiin.
Ei mitään hätää. Yliopistojen / korkeakoulujen kanssa voi tosi joustavasti opiskella omaan tahtiin. Jotkut tekee hommia kesälläkin ja valmistuvat parissa vuodessa käyden vain tenteissä ja pakollisilla luennoilla, toiset taas ottavat rauhassa, tekevät töitä samassa tai hoitavat perhettään. Helposti pystyt opiskelemaan ja hankkimaan lapsen samalla. Tunnen useita naisia, jotka ovat opiskelleet itsensä tohtoriksi asti vaikka samalla ovat olleet lapsen yksinhuoltajina. Allokoit vaan aikasi järkevästi, niin kyllä se hyvin sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit hyvin opiskella vaikka sulla oiskin ipana. Moni niin on tehnyt.
Ei siis ole mielestäsi täysin epärealistista? Koska minulla ei ole lapsia, en tiedä, jääkö lapsen kanssa minuuttiakaan omaa aikaa vuosiin.
Mitä olet ajatellut opiskella? Onko lapsi päivähoidossa 12 kko vuodessa? Yliopisto-opiskelijalla on syys- ja kevätlukukaudet opiskelua ja kesät opintoihin liittyvää työharjoittelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit hyvin opiskella vaikka sulla oiskin ipana. Moni niin on tehnyt.
Ei siis ole mielestäsi täysin epärealistista? Koska minulla ei ole lapsia, en tiedä, jääkö lapsen kanssa minuuttiakaan omaa aikaa vuosiin.
Ei mitään hätää. Yliopistojen / korkeakoulujen kanssa voi tosi joustavasti opiskella omaan tahtiin. Jotkut tekee hommia kesälläkin ja valmistuvat parissa vuodessa käyden vain tenteissä ja pakollisilla luennoilla, toiset taas ottavat rauhassa, tekevät töitä samassa tai hoitavat perhettään. Helposti pystyt opiskelemaan ja hankkimaan lapsen samalla. Tunnen useita naisia, jotka ovat opiskelleet itsensä tohtoriksi asti vaikka samalla ovat olleet lapsen yksinhuoltajina. Allokoit vaan aikasi järkevästi, niin kyllä se hyvin sujuu.
Miten voi valmistua ilman työkokemusta? Meillä oli pakolliset työharjoittelut ja opinnäytetyökin vei 6 kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit hyvin opiskella vaikka sulla oiskin ipana. Moni niin on tehnyt.
Ei siis ole mielestäsi täysin epärealistista? Koska minulla ei ole lapsia, en tiedä, jääkö lapsen kanssa minuuttiakaan omaa aikaa vuosiin.
Eipä sitä juurikaan jää.
Sen verran iäkäs jo olet, että kiireen vilkkaan lisääntymään jos se tarkoituksena on.
Aloita lapsesta, koska sitä et voi lykätä. Katso voitko opiskella etänä avoimessa. Työpaikasta ei mun mielestä ole järkevää luopua tuossa tilanteessa vaan sitä voi katsoa myöhemmin.
-Käytännössä vuoden ikäisen lapsen voi panna päivähoitoon, siihen asti ei kannata edes ajatella opiskelemista, ellei lapsen isää ole kuvioissa. Toisaalta lapsen saaminen kyllä pakottaa sinunlaisesi haahuilijankin tehostamaan ajankäyttöä. Eli ei ole mahdotonta. Muista kuitenkin, että lapsi voi olla myös erityislapsi, esim. down-riski sinun iässäsi on jo merkittävä, ja silloin koko loppuelämäsi on pilalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit hyvin opiskella vaikka sulla oiskin ipana. Moni niin on tehnyt.
Ei siis ole mielestäsi täysin epärealistista? Koska minulla ei ole lapsia, en tiedä, jääkö lapsen kanssa minuuttiakaan omaa aikaa vuosiin.
Eipä sitä juurikaan jää.
Ei jää, jos hoitaa aivan yksin lapset kotona, mutta jos on päivähoitopaikka, puoliso ja/tai muuta tukiverkostoa, niin kyllä sitä aikaa jää muuhunkin.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi valmistua ilman työkokemusta? Meillä oli pakolliset työharjoittelut ja opinnäytetyökin vei 6 kk.
Puhut nyt AMK:sta. Ap kysyi yliopistosta.
Kuulostaa hyvältä ajatukselta. Lapsen hankinnan kanssa tosin alkaa olla jo kiireempi.