Lue keskustelun säännöt.
Olisiko tuhoon tuomittu idea aloittaa yliopisto-opinnot ja saada lapsi
05.07.2020 |
36-vuotiaana? Ajatuksella, että n. 42-vuotiaana valmistuisi maisteriksi uudelta alalta ja pystyisi luomaan uran sillä alalla. Mulla ei ole vielä lapsia, mutta olen myös täysin väärällä alalla enkä siedä ajatusta, että jäisin sille. Mutta lapsenkin olen aina halunnut... nyt kuitenkin mietin, että katkeroituisinko, koska lapsi estäisi minua ikinä pääsemästä muihin töihin. En ehtisi saavuttaa mitään ennen lasta. Olen tajunnut niin myöhään elämässä, millainen olen ja millaisella alalla minun pitäisi olla. Olen aina inhonnut työelämää ja haaveillut kotiäitiydestä. Mutta nyt mieleni on muuttumassa... mitä jos elämäni merkityksellisyys voisikin löytyä muualta...
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
-Käytännössä vuoden ikäisen lapsen voi panna päivähoitoon, siihen asti ei kannata edes ajatella opiskelemista, ellei lapsen isää ole kuvioissa. Toisaalta lapsen saaminen kyllä pakottaa sinunlaisesi haahuilijankin tehostamaan ajankäyttöä. Eli ei ole mahdotonta. Muista kuitenkin, että lapsi voi olla myös erityislapsi, esim. down-riski sinun iässäsi on jo merkittävä, ja silloin koko loppuelämäsi on pilalla.
Todennäköisempää on saada terve kuin down-lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasta yrittäessä ja odottaessa kannattaa kyllä jo opetella. Saat hommat jo hyvälle mallille ennen vauva-vuotta. Opiskelija-asunnot ovat myös halpoja.
Kun asiaa nyt mietit, niin ensi syksynä voisit aloittaa jo avoimessa. Jos luet tarpeeksi pisteitä, niin voit mahdollisesti hakea avoimen väylän kiintiössä myös.
Sain lapsen 28-vuotiaana yliopisto-opintojen tokana vuonna, ja voisin jopa suositella tätä. Opiskelijana arjessa on enemmän joustoa. Toki alan kannattaa olla sellainen, joka työllistää.
Ehkäisy heti pois ja ilmoittaudu avoimeen yliopistoon. Keväällä sitten haku yliopistoon, jolloin olet toivottavasti jo raskaana.
Paras ratkaisu ikinä. Sain lapset opintojen aikana ja mitään muuta silloin ei ollutkaan kuin aikaa ja resursseja: alallamme oli aika paljon kirjatenttimahdollisuuksia eikä läsnäolopakkoa juuri missään. Tein virallisen äippälomankin aikana joitain opintoja. En ollut sidottu aikatauluihin vaan menin lapsentahtisesti, kun ne opiskelut ehti aina myöhemminkin jos oli tarve. Ei mitään oikeita velvollisuuksia tai tiukkaa rytmiä, kuten töissä ollessa.
Esikoinen oli aika vaativa ja nuorena äidiksi tuleminen oli rankkaa, mutta sain paljon voimaa opinnoista joista itse nautin. Seuraavan kanssa olikin jo todella helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras ratkaisu ikinä. Sain lapset opintojen aikana ja mitään muuta silloin ei ollutkaan kuin aikaa ja resursseja: alallamme oli aika paljon kirjatenttimahdollisuuksia eikä läsnäolopakkoa juuri missään. Tein virallisen äippälomankin aikana joitain opintoja. En ollut sidottu aikatauluihin vaan menin lapsentahtisesti, kun ne opiskelut ehti aina myöhemminkin jos oli tarve. Ei mitään oikeita velvollisuuksia tai tiukkaa rytmiä, kuten töissä ollessa.
Esikoinen oli aika vaativa ja nuorena äidiksi tuleminen oli rankkaa, mutta sain paljon voimaa opinnoista joista itse nautin. Seuraavan kanssa olikin jo todella helppoa.
Oho, en siis todellakaan tarkoittanut kurssien tms. siirtämistä, vaan sitä, että jos lapset nyt tarvitsivat tai olivat kipeinä, niin saatoin esseitä tai kotitehtäviä tehdä vaikka myöhään illalla tai joku toinen päivä.
Lapsi alulle, sitten äitiysvapaat ja perään opintovapaa, jos voit saada aikuiskoulutustukea. Se on paljon parempi kuin opintoraha. Eli ei kannata irtisanoutua, vaan jäädä opintovapaalle.