Mitä hyötyä oppimisvaikeuden toteamisesta on?

Ei mitään. Mä olen oppimisvaikeuksien takia hengaillut nyt syrjäytyneenä 30v vielä muutama vuosikymmenen edessä jos en kuole sitä ennen. Tällainen elämä on henkisesti tosi raskasta ja tylsää. Kuitenkaan en käytä mitään päihteitä.

No se, että tietää, mistä on kyse, sen sijaan, että on vain epämääräisesti "tyhmä", "laiska", "saamaton"..

Koska sitten voidaan löytää niitä vaihtoehtoisia keinoja, joilla voi oppia paremmin. Jos tiedät, että lyhin tie on moottoritie, mutta mopolla et voi sitä pitkin ajaa, ei sinun tarvitse jäädä kotiin, vaan voit etsiä toisen reitin. 

No sama kuin saisit tietää allergiasta. Tiedät mikä toimii ja mikä ei. Teet eri tavalla asioita, saat apua. Haet tietoa, helpottaa kun ymmärtää laajemmin itseään.

Sankaritarinoita, "vaikeuksien kautta voittoon". Kyllähän sillä diagnoosilla voi saada joitain helpotuksia, esim. pidemmät kokeentekoajat.

Se on neutraalimpi sana laiskalle ja saamattomalle. Sillä saa hyväksynnän

Vierailija kirjoitti:

Koska sitten voidaan löytää niitä vaihtoehtoisia keinoja, joilla voi oppia paremmin. Jos tiedät, että lyhin tie on moottoritie, mutta mopolla et voi sitä pitkin ajaa, ei sinun tarvitse jäädä kotiin, vaan voit etsiä toisen reitin. 

Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää, että osa ihmiskunnasta on vaan tyhmempiä kuin toiset?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää, että osa ihmiskunnasta on vaan tyhmempiä kuin toiset?

Senkin höpsö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää, että osa ihmiskunnasta on vaan tyhmempiä kuin toiset?

Senkin höpsö

Noh?

Tämä on oikea ongelma. Monilla on aivan epärealistisia kuvitelmia siitä, että diagnoosin jälkeen opettajilla on ihmeellisiä kikkoja tarjolla. Vaikka jotain olisikin, ne kaikki edellyttävät omaa panostusta, sitoutumista ja työn tekoa. Mikään temppu ei taio pois esimerkiksi lukihäiriötä.

Varsinkaan laaja-alaisille oppimisvaikeuksille ei voi tietyllä tavalla mitään. Näiden oppilaiden taakkaa pitäisi keventää ja varmistaa, että he oppivat edes jotain. Valitettavasti vain vanhemmat kuvittelevat, että oppilas voidaan koulussa kannatella jopa hyviin arvosanoihin. Noh, koulun jälkeen totuus kuitenkin paljastuu, koska alhainen älykkyys ei parane.

Diagnoosi lisää kuitenkin itseymmärrystä.

Mielestäni laaja-alaiset oppimisvaikeudet eli entinen heikkolahjaisuus pitäisi ottaa huomioon esimerkiksi niin, että tällainen ihminen olisi oikeutettu tukitoimiin myös aikuisena. Varsinkin jos heikkolahjaisuuteen yhdistyy tarkkaavuuden häiriö ja/tai mt-ongelma, voi työllistyminen ja muukin elämänhallinta olla mahdotonta.

Olen kielellisesti ja loogisesti keskivertoa lahjakkaampi ihminen. Joka kerta, kun puhun terapiassa masennuksen vaikutuksesta keskittymis- ja opiskelukykyyn, terapeutti kysyy, onko minulta koskaan tutkittu oppimisvaikeuksia (hän työskentelee myös kouluikäisten kanssa). Oppimisvaikeudet ovat siis jopa tällaisessa kontekstissa ammattilaisen ensisijainen keino "auttaa" ja lähteä purkamaan asioita! Ei ihme, että työskentely lasten ja nuorten kanssa painottuu niin vahvasti diagnooseihin.