Rakastan omaa heimoani ja kansaani, mutta en vihaa muiden
Ajattelin vain jakaa tämän, kun nykyään käsitetään vihaksi sekin, että rakastaa omaa yhteisöään, maataan, perhettään, kotikontujaan.
Jos ihminen ei rakastaisi niitä, ei elämisessä olisi mitään järkeä.
Antakaa heimojen, kansojen, perheiden, kylien jne rakastaa ja suojella itseään, se on ihan luonnollista.- Älkää kutsuko rakkautta ja juuria vihaksi. Se on kunnioitusta. Jokaisella ihmisellä on siihen oikeus. Jokainen on jonkun yhteisön jäsen.
Kommentit (12)
Juuri näin. Mutta rasistia ei voi hyväksyä, rasistia pitää vihata.
S.B. kirjoitti:
On joskus melko epäselvää, mitä rakastamisella tarkoitetaan. Periaatteessa sitä kai voisi ajatella olevan mahdollista arvostaa esimerkiksi kaikkia perinteitä samanaikaisesti, mutta käytännössä rakastamisesta puhuminen näyttää yleensä johtavan vastakkainasetteluihin, jossa suuri rakkaus jotakin asiaa kohtaan näyttäytyy välinpitämättömyytenä tai vihana muita asioita kohtaan. Esimerkiksi: onko lastaan kovasti rakastava vanhempi suhteellisen välinpitämätön muiden ihmisten lapsia kohtaan? Tavoittelisiko hän oman lapsensa etua, vaikka näin tuottaisi haittaa muille lapsille?
Yhteisöt, kuten kansat ja perheet, eivät muuten tarkalleen ottaen voi rakastaa tai suojella itseään, vaan joidenkin yksilöiden on puhuttava niiden puolesta. Tämä voi olla ongelmallista, jos nämä yhteisöt muodostavat yksilöt ovat eri mieltä siitä, minkälainen yhteiso on, minkälainen sen pitäisi olla, mitä yhteisö edustaa, ja niin edelleen.
Miksi kaikkia perinteitä pitäisi rakastaa, ei tietenkään pidä kuin omia.
ap
Vierailija kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
On joskus melko epäselvää, mitä rakastamisella tarkoitetaan. Periaatteessa sitä kai voisi ajatella olevan mahdollista arvostaa esimerkiksi kaikkia perinteitä samanaikaisesti, mutta käytännössä rakastamisesta puhuminen näyttää yleensä johtavan vastakkainasetteluihin, jossa suuri rakkaus jotakin asiaa kohtaan näyttäytyy välinpitämättömyytenä tai vihana muita asioita kohtaan. Esimerkiksi: onko lastaan kovasti rakastava vanhempi suhteellisen välinpitämätön muiden ihmisten lapsia kohtaan? Tavoittelisiko hän oman lapsensa etua, vaikka näin tuottaisi haittaa muille lapsille?
Yhteisöt, kuten kansat ja perheet, eivät muuten tarkalleen ottaen voi rakastaa tai suojella itseään, vaan joidenkin yksilöiden on puhuttava niiden puolesta. Tämä voi olla ongelmallista, jos nämä yhteisöt muodostavat yksilöt ovat eri mieltä siitä, minkälainen yhteiso on, minkälainen sen pitäisi olla, mitä yhteisö edustaa, ja niin edelleen.
Miksi kaikkia perinteitä pitäisi rakastaa, ei tietenkään pidä kuin omia.
ap
Tämä on vähän laajempi kysymys. sivusta.
Voidaan puhua vaikka Suomen markasta. Ennen kannatin sen palauttamista, mutta en enää. Uskon, että Suomalaisten ostovoima tippuisi, jos siirtyisimme takaisin markkaan. Ja mielummin ostan jonkun hyödykkeen 1000e, kuin 2000e.
Zinc
Mutta tiedän niitäkin, jotka sen haluavat palauttaa .. seurauksista viis .
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Mutta rasistia ei voi hyväksyä, rasistia pitää vihata.
Eikö kaikkia vihaajia pidä vihata? Myös rasistien vihaajia? Ja niitä jotka vihaa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän vuoksi haluan myös suojella omaa yhteisöäni:
Pahoinpit**elyrikokset; Suomessa vakituisesti asuvat ulkoma**alaistaustaiset tekivät 2,3-kertaisesti rikoksia suomal**aistaustaisiin nähden
· Afrikkal**aistaustaiset 4,7-kertaisesti rikoksia suomalaistaustaisiin nähden
o Entinen Sudan 10,9-kertaisesti rikoksia suomalaistaustaisiin nähden
o Som*alia 4,5-kertaisesti
· Aasialaistaustaiset 2,8-kertaisesti rikoksia suomalaistaustaisiin nähden
o Ira_kilaistaustaiset 6,0-kertaisesti rikoksia suomalaistaustaisiin nähden
o Tur_kkilaistaustaiset 5,2-kertaisesti
o Iran**ilaistaustaiset 4,5-kertaisesti
o Afg**anistan 3,7-kertaisesti
Lähde:
https://www.polamk.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embe…
Rakkaus omaa yhteisöä kohtaan ei tarkoita vihaa muita kohtaan. En halua hyökätä ketään vastaan.
Mutta jos oman yhteisön arvot ja vapaus ovat uhattuna, silloin haluan niitä myös puolustaa.
Vierailija kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
On joskus melko epäselvää, mitä rakastamisella tarkoitetaan. Periaatteessa sitä kai voisi ajatella olevan mahdollista arvostaa esimerkiksi kaikkia perinteitä samanaikaisesti, mutta käytännössä rakastamisesta puhuminen näyttää yleensä johtavan vastakkainasetteluihin, jossa suuri rakkaus jotakin asiaa kohtaan näyttäytyy välinpitämättömyytenä tai vihana muita asioita kohtaan. Esimerkiksi: onko lastaan kovasti rakastava vanhempi suhteellisen välinpitämätön muiden ihmisten lapsia kohtaan? Tavoittelisiko hän oman lapsensa etua, vaikka näin tuottaisi haittaa muille lapsille?
Yhteisöt, kuten kansat ja perheet, eivät muuten tarkalleen ottaen voi rakastaa tai suojella itseään, vaan joidenkin yksilöiden on puhuttava niiden puolesta. Tämä voi olla ongelmallista, jos nämä yhteisöt muodostavat yksilöt ovat eri mieltä siitä, minkälainen yhteiso on, minkälainen sen pitäisi olla, mitä yhteisö edustaa, ja niin edelleen.
Miksi kaikkia perinteitä pitäisi rakastaa, ei tietenkään pidä kuin omia.
ap
Elämme kaikki tällä rajallisella maapallolla, jonka miljardeilla asukkailla on lukemattomia keskenään ristiriitaisia perinteitä ja uskomuksia. Joudut välttämättä sovittelemaan asioitasi yhteen muiden kanssa, eivätkä muut ihmiset varmaankaan halua maapallolleen sellaisia, jotka rakastavat vain omia asioitaan. Kestävien yhteisöjen tai aatteiden täytyy olla joko ylivoimaisia, tai sovittelevia ja integraatiokykyisiä. Tai piiloutua johonkin perämetsään, mutta maapallolla ei varsinaisesti ole sellaisia paikkoja, joita kukaan ei voisi haluta hallita. Sovittelevan liberalismin nimessä nurkkakuntaisia asenteita voidaan jossain määrin suvaita, mutta en näkisi niillä sen suurempaa tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Mutta rasistia ei voi hyväksyä, rasistia pitää vihata.
Eikö kaikkia vihaajia pidä vihata? Myös rasistien vihaajia? Ja niitä jotka vihaa niitä.
Hauska trolli. Ei, pitää vihata rasisteja. Rasistien vihaajat ovat hyviä tyyppejä. Rasistit ovat pohjasakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Mutta rasistia ei voi hyväksyä, rasistia pitää vihata.
Rasismi on itse aiheutettu kehitysvamma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Mutta rasistia ei voi hyväksyä, rasistia pitää vihata.
Eikö kaikkia vihaajia pidä vihata? Myös rasistien vihaajia? Ja niitä jotka vihaa niitä.
Hauska trolli. Ei, pitää vihata rasisteja. Rasistien vihaajat ovat hyviä tyyppejä. Rasistit ovat pohjasakkaa.
Pohjasakka-sana teki sinusta rasistin.
Olisihan tässä muilta kansoilta paljon opittavaa. Tietääkö kukaan esimerkiksi kansalaisopistoista tai vastaavista onko eri kulttuurien kokemusasiantuntijoiden vetämiä opintoja tai kursseja jotka kannustaisivat meitäkin tällaiseen oman heimon ja kansan arvostamiseen kuin heilläkin on tapana.
S.B. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
On joskus melko epäselvää, mitä rakastamisella tarkoitetaan. Periaatteessa sitä kai voisi ajatella olevan mahdollista arvostaa esimerkiksi kaikkia perinteitä samanaikaisesti, mutta käytännössä rakastamisesta puhuminen näyttää yleensä johtavan vastakkainasetteluihin, jossa suuri rakkaus jotakin asiaa kohtaan näyttäytyy välinpitämättömyytenä tai vihana muita asioita kohtaan. Esimerkiksi: onko lastaan kovasti rakastava vanhempi suhteellisen välinpitämätön muiden ihmisten lapsia kohtaan? Tavoittelisiko hän oman lapsensa etua, vaikka näin tuottaisi haittaa muille lapsille?
Yhteisöt, kuten kansat ja perheet, eivät muuten tarkalleen ottaen voi rakastaa tai suojella itseään, vaan joidenkin yksilöiden on puhuttava niiden puolesta. Tämä voi olla ongelmallista, jos nämä yhteisöt muodostavat yksilöt ovat eri mieltä siitä, minkälainen yhteiso on, minkälainen sen pitäisi olla, mitä yhteisö edustaa, ja niin edelleen.
Miksi kaikkia perinteitä pitäisi rakastaa, ei tietenkään pidä kuin omia.
ap
Elämme kaikki tällä rajallisella maapallolla, jonka miljardeilla asukkailla on lukemattomia keskenään ristiriitaisia perinteitä ja uskomuksia. Joudut välttämättä sovittelemaan asioitasi yhteen muiden kanssa, eivätkä muut ihmiset varmaankaan halua maapallolleen sellaisia, jotka rakastavat vain omia asioitaan. Kestävien yhteisöjen tai aatteiden täytyy olla joko ylivoimaisia, tai sovittelevia ja integraatiokykyisiä. Tai piiloutua johonkin perämetsään, mutta maapallolla ei varsinaisesti ole sellaisia paikkoja, joita kukaan ei voisi haluta hallita. Sovittelevan liberalismin nimessä nurkkakuntaisia asenteita voidaan jossain määrin suvaita, mutta en näkisi niillä sen suurempaa tulevaisuutta.
Kaikki oli paremmin kun jokainen pysyi omassa kulttuurissaan.
On joskus melko epäselvää, mitä rakastamisella tarkoitetaan. Periaatteessa sitä kai voisi ajatella olevan mahdollista arvostaa esimerkiksi kaikkia perinteitä samanaikaisesti, mutta käytännössä rakastamisesta puhuminen näyttää yleensä johtavan vastakkainasetteluihin, jossa suuri rakkaus jotakin asiaa kohtaan näyttäytyy välinpitämättömyytenä tai vihana muita asioita kohtaan. Esimerkiksi: onko lastaan kovasti rakastava vanhempi suhteellisen välinpitämätön muiden ihmisten lapsia kohtaan? Tavoittelisiko hän oman lapsensa etua, vaikka näin tuottaisi haittaa muille lapsille?
Yhteisöt, kuten kansat ja perheet, eivät muuten tarkalleen ottaen voi rakastaa tai suojella itseään, vaan joidenkin yksilöiden on puhuttava niiden puolesta. Tämä voi olla ongelmallista, jos nämä yhteisöt muodostavat yksilöt ovat eri mieltä siitä, minkälainen yhteiso on, minkälainen sen pitäisi olla, mitä yhteisö edustaa, ja niin edelleen.