6 vuotta yksin, muutamia treffejä vaan on ollut. Ei edes suuteloihin asti edenneet
Mun naisellinen itsetuntoni vaan rapistuu ja rapistuu. Jossain netisdäkin tykkäyksiin vastaaminenkin alkaa tuntumaan jo vaikeelta kun niitä niin harvoin tulee.
Sitten vaan haaveilen saavuttamattomasta tyypistä, ehkä just siks kun se tuntuu turvalliselta kun ei tarvi pelätä että siitä tulisi jotain ja pitäisi uskaltaa esim olla lähellä. Läheisyyttä ei liitossani ollut vuosiin niin tuskin sitä edes osaisi. Juoksisin karkuun..
Silti suren ja näivetyn.
Kommentit (5)
Kelpaisi tavallinen mies. Mutta en oikein näytä kelpaavan heille. Moni käy esim katsomassa profiilia, mutta thats it.
Teetkö itse aloitteita vai odotatko että vain miehet lähestyy?
Vierailija kirjoitti:
Tällä itsetunnolla mitäpä luulet.
Sitten ei parane vinkua.
Niin sinulle ei sitten kelpaa kilttis