Millainen on hyvä ja normaali anoppi?
Kommentit (21)
Ei kysy mitään, mutta tietää mistä miniä pitää/ei pidä. Ei kutsu itseään kylään, mutta käy kuitenkin riitävän säännöllisesti, ettei vaikuta piittaamattomalta. Ei kutsu mummin kullaksi lapsia. Ei ota vauvaa syliin, ei ainakaan ennen 1v syntymäpäiviä. Ei osta kodin tavaroita lapsensa perheelle, vaatteita, leluja, ei ainakaan mitään väärän väristä tai tyylistä tai liian halpaa ja mautonta, mutta ostaa kuitenkin jotain (riittävän kallista) että ei vaikuta välinpitämättömältä. Tämän voi mieluusti hoitaa laittamalla riihikuivaa miniän tilille, riittävästi. Ei tarjoudu tekemään mitään, esim kotitöitä tai lasten hoitoa, mutta rientää heti apuun kun käsketään. Ja hoitaa ja tekee niin kauan kuin käsketään. Antaa mökin lapsen perheen käyttöön silloin kun he sitä haluavat, siivottuna tietenkin, eikä kuvittele, että omistamansa mökki olisi jotenkin vain hänen. Sama koskee autoa ja muuta sellaista omaisuutta, jos sitä sattuu olemaan.
Hyvä anoppi osaa seurustella selvinpäin lapsensa, hänen puolison ja lasten lasten seurassa. On rehellinen ja oikeudenmukainen. Näkee oman lapsensa huonon käytöksen. Eikä puolusta sitä. Hyviä anoppeja on tosi harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä anoppi osaa seurustella selvinpäin lapsensa, hänen puolison ja lasten lasten seurassa. On rehellinen ja oikeudenmukainen. Näkee oman lapsensa huonon käytöksen. Eikä puolusta sitä. Hyviä anoppeja on tosi harvassa.
Montako anoppia Sinulla on?
On asiallinen ja kohtelee lastaan aikuisena ja miniäänsä/vävyään kuin ystävää. Kunnioittaa ja arvostaa.
Vierailija kirjoitti:
On asiallinen ja kohtelee lastaan aikuisena ja miniäänsä/vävyään kuin ystävää. Kunnioittaa ja arvostaa.
Juuri semmoinen olen :)
Harrastaa ja haluaa harrastaa seksiä vävynsä kanssa. Ja on seksissä huomattavasti rohkeampi kuin tyttärensä. Tällainen on minun anoppi ja se on paras!
Vierailija kirjoitti:
Ei kysy mitään, mutta tietää mistä miniä pitää/ei pidä. Ei kutsu itseään kylään, mutta käy kuitenkin riitävän säännöllisesti, ettei vaikuta piittaamattomalta. Ei kutsu mummin kullaksi lapsia. Ei ota vauvaa syliin, ei ainakaan ennen 1v syntymäpäiviä. Ei osta kodin tavaroita lapsensa perheelle, vaatteita, leluja, ei ainakaan mitään väärän väristä tai tyylistä tai liian halpaa ja mautonta, mutta ostaa kuitenkin jotain (riittävän kallista) että ei vaikuta välinpitämättömältä. Tämän voi mieluusti hoitaa laittamalla riihikuivaa miniän tilille, riittävästi. Ei tarjoudu tekemään mitään, esim kotitöitä tai lasten hoitoa, mutta rientää heti apuun kun käsketään. Ja hoitaa ja tekee niin kauan kuin käsketään. Antaa mökin lapsen perheen käyttöön silloin kun he sitä haluavat, siivottuna tietenkin, eikä kuvittele, että omistamansa mökki olisi jotenkin vain hänen. Sama koskee autoa ja muuta sellaista omaisuutta, jos sitä sattuu olemaan.
Allekirjoitan tämän!
Minun ex-anoppi oli todella kultainen ihminen. Ystävällinen, mukava, halusi oppia tuntemaan minut ja meillä oli hauskaa yhdessä. Valitettavasti hänen poikansa petti minua selän takana useampaan otteeseen ja erohan siitä tuli saman tien kun sain tietää. Anoppi otti siinä vaiheessa minut luokseen vielä kahdeksi viikoksi asumaan, kun en vaan pystynyt asumaan ex:n kanssa samassa asunnossa hetkeäkään enää ja muutama viikko meni, että sain hommattua itselleni asunnon ja muutettua.
En nähnyt häntä tietenkään enää koskaan sen jälkeen, mutta hyvällä olen muistellut häntä aina.
Hyvä nyrkkisääntö on se, ettei puutu lapsensa ja tämän puoliso elämään. Antaa siis heidän itse tehdä päätöksensä, eikä yritä runnoa väkisin omaa päätöstään läpi. Aina saa kertoa mielipiteensä nätisti, mutta lopullinen päätös on aina ihmisen oma. Eikä siihen ole mitään nokan koputtamista.
Hyvällä anopilla on omakin elämä, eikä hän takerru lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa ja käyttäydy rajattomasti. Hän ymmärtää, että lapsi on valinnut puolison itselleen eikä äitiä miellyttääkseen ja kunnioittaa tätä valintaa.
On ihminen.
T. Manalassa vaihtuu hallitsija kun anopistani aika jättää
Vierailija kirjoitti:
Harrastaa ja haluaa harrastaa seksiä vävynsä kanssa. Ja on seksissä huomattavasti rohkeampi kuin tyttärensä. Tällainen on minun anoppi ja se on paras!
anoppis on pedo ja sinä olet vain tyhmä.
Sanoisin että oma anoppini. Hän on mukava ja järkevä ihminen jonka kanssa tykkään viettää aikaa myös ilman miestäni. Hän on avoin, reilu, rehellinen, huumorintajuinen, auttavainen (tarvittaessa) ja paljon muuta.
Sen perusteella miten anopeista puhutaan, normaali anoppi on huono anoppi. Eli jos haluat hyvän ja normaalin anopin, sinun pitää hankkia kaksi anoppia.
Vitsi vitsi. Tyhmää että anopeilla on niin huono paine. Ollaanko anoppeja kohtaan vaativampia kuin appeja?
Ymmärtää, että lapsi on aikuinen ja on perustanut oman perheen. Kunnioittaa lapsensa puolisovalintaa ja ainakin yrittää tutustua puolisoon (kemiat ei aina kohtaa eikä sille voi mitään, mutta asialliset välit pitää silti pitää). Ei laita lasta valitsemaan äidin ja puolison välillä. Ei aiheuta tahallaan riitoja lapsensa ja tämän puolison välille.
Hyvä anoppi ja hyvä miniä, hyvä kuka tahansa ihminen, on tasapainoinen, oikeudenmukainen, näkee myös omat virheensä objektiivisesti, ei keiku kukkulan kuninkaana ja suuna päänä joka tilanteessa. Mutta osaa myös vaatia normaalia kunnioitusta itseään kohtaan, ei alistu kynnysmatoksi. Sellaisen ihmisen kanssa on mukava olla tekemisissä. Iällä, varallisuudella tai muulla sellaisella katoavalla ominaisuudella ei ole merkitystä. Viisaus on plussaa vielä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kysy mitään, mutta tietää mistä miniä pitää/ei pidä. Ei kutsu itseään kylään, mutta käy kuitenkin riitävän säännöllisesti, ettei vaikuta piittaamattomalta. Ei kutsu mummin kullaksi lapsia. Ei ota vauvaa syliin, ei ainakaan ennen 1v syntymäpäiviä. Ei osta kodin tavaroita lapsensa perheelle, vaatteita, leluja, ei ainakaan mitään väärän väristä tai tyylistä tai liian halpaa ja mautonta, mutta ostaa kuitenkin jotain (riittävän kallista) että ei vaikuta välinpitämättömältä. Tämän voi mieluusti hoitaa laittamalla riihikuivaa miniän tilille, riittävästi. Ei tarjoudu tekemään mitään, esim kotitöitä tai lasten hoitoa, mutta rientää heti apuun kun käsketään. Ja hoitaa ja tekee niin kauan kuin käsketään. Antaa mökin lapsen perheen käyttöön silloin kun he sitä haluavat, siivottuna tietenkin, eikä kuvittele, että omistamansa mökki olisi jotenkin vain hänen. Sama koskee autoa ja muuta sellaista omaisuutta, jos sitä sattuu olemaan.
Olihan tämä nyt sitten sitä kuuluisaa sarkasmia?
Jutustelee mukavia nähdessä juoruilematta ja utelematta.