Poissa vierestä, poissa mielestä? Unohdatteko ihastuksen,

Päivään? Pikemminkin vuoteen ja ei ole poissa mielestä. Salainen haavekuva.

En kaikkia. Jotkut ne kaihertaa mielessä pitkään.

Itse unohdan. Mulla on töissä ollut muutama kiinnostava nainen, mutta nyt lomalla ovat unohtuneet.

Ei se unohdu ennen kuin löytyy uusi ihastus. Sitten unohtuu nopeasti.

Kaksi ja puolivuotta olen ihastunut samaan henkilöön. Olen tavannut hänet viimeksi yli vuosi sitten ja emme edes paljoa enää kirjottele.

Viimeksi kirjotin hänelle jokusen kk sitten kun tarvitsin apua. En silti koskaan unohda häntä <3

V. 1991 ihastuin. Ei tuo vieläkään ole pois mielestä.

En unohda.

En ole nähnyt ihastustani koronan takia 3,5 kuukauteen kuin pari kertaa. En ole unohtanut häntä.

En oo koskaan ees tavannut häntä irl. Tuntuu etten unohda ikinä. Prkl. 🙁

No sehän se onkin. Muutama vuosi jo mennyt, ettei olla oltu tekemisissä ja hiipuu mielestä. Asutaan kuitenkin samassa kaupungissa, joten ehkä kerran vuoteen näkee sattumalta ja ainahan siinä alkaa posket punottaa ja unohtamisprosessin saa aloittaa alusta.

10 vuotta näkemättä ja yhtäkkiä ilmestyi samaan työpaikkaan kuin minä, istuu vielä 10 metrin päässä.. kyllä meni sulatellessa kaikkien vuosien jälkeen! Ja tunteet yhtä vahvat edelleen, heti syttyivät uudelleen kun törmäsimme

Neljä kuukautta viimeisestä kontaktista ja ei vaan lähde mun päästä yksi mies. Oikeastaan on taas voimistunu halu tavata?!? Muut ihastukset kadonnu hups vaan. Jännä et jotkut vaan jää mieleen... Ei välttämättä juuri sillä hetkellä tajua että on jotain erikoista, mutta myöhemmin sitten ymmärtää toisen erityisyyden. Ja tekee mieli hakata päätä seinään ettei toiminu fiksummin.

Mullakin oli tällainen haavekuva-ihastus. Työkaveriin, jota näin kerran-pari kuussa. Hän siirtyi toiseen tiimiin. Helmikuun alussa näin viime kerran enkä ole kertaakaan jutellut sen jälkeen. Kaksi lyhyttä viestiä ollaan vaihdettu koko keväänä. Nyt vasta alkaa helpottaa ihastus vähän. Kun ihastus perustuu haavekuvaan, se on ikävän sitkeä, vaikka itse kohde häviää maisemista.

Vierailija kirjoitti:

En ole nähnyt ihastustani koronan takia 3,5 kuukauteen kuin pari kertaa. En ole unohtanut häntä.

Samoin.

Näin ihastukseni yli 7 kuukautta sitten. Kyllä tulee mieleen edelleenkin. Ihan hyvä vain ettei enää nähdä, koska mulla on perhe. En edes ihastunut tuohon mieheen heti, vaan muutama kuukausi siihen meni. Kyllä meillä oli paljon katseita, huumoria ja keskusteluja. Hän antoi huomiota erilailla kuin muille. Ajattelin, että tunne voisi olla molemminpuolista. Mutta ehkä vaan flirttaili huvikseen. Joskus vaan tulee mieleen, että missä ja miten menee. Olen varma ettei seurasta pulaa.

Nyt en ole viikkoon nähnyt naista, jota olen vähän katsellut, mutta enää en edes muista, että olisin ollut ihastunut. Meri on täynnä kaloja.

Yritän päästä tästä fiiliksistä eroon, muttei helpota kun toinen änkeää vähänväliä viereen ja muutenkin kiusoittelee. Herää aina se typerä "entä jos..." ja sitten hetken päästä näen miten se tekee sitä samaa muillekin. Onko se niin vaikea tajuta välttelevästä ja vaimeasta käytöksestä, etten haluaisi olla kauhean läheisissä tekemisissä.