Lue keskustelun säännöt.
Avauduin ystävälle vaikeasta asiasta. Kommennti oli..
01.07.2020 |
Avauduin ystävälle vaikeasta asiasta joka on elämässäni ja vuoroin purkaamme sydäntämme, tuen ja kuuntelen ja autan ystäviäni paljon. Ystävän kommentti oli, mä en kuule voi tolle asialle mitään enkä pysty sua auttamaan enkä tekemään mitään. Sanoi myös perään että ei haluaisi jatkossa puhua kun positiivisista asioista. Siis voiko ystävä vaan pistää asian maton alle jonka kanssa minä elän ja siitä ei saisi puhua. Hän itse valittaa vaikka mistä
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeaa kaveruutta tai ystävyyttä ei ole olemassa, tämän kun sisäistää niin avautuu vapaus. Niin kutsuttu "kaveruus" jota me ihmiset luulemme olevan perustuu aina johonkin itsekkääseen tarpeeseen. Sinun tapauksessa ongelmista avautumiseen. Terapeutit ovat sitä varten. Ei kukaan jaksa toisen ongelmia korjailla, eikä tavitsekaan.
Olen mennyt itsekin ylittämään sen sopivan rajan ja lähtenyt avautumaan kavereille asioista, joita jälkikäteen mietittynä olisi ehkä ollut parempi puida lähinnä ammattihenkilöiden kanssa. Jotain liian raskaita juttuja ei moni oikeasti edes haluaisi tietää jostain kaveristaan. Ja kerran sanottua ei saa enää vedettyä takaisin. Kun maallikoilla ei edes ole valmiuksia käsitellä niitä rankimpia ja vaikeaselkoisimpia juttuja, saati tarjota mitään takuuvarmasti päteviä ja varteenotettavia neuvoja, monestikaan, toisin kuin asiaan koulutuksen saaneilla ammattilaisilla. Pahimmillaan sitä vain satuttaa itsensä avautuessaan jostain, mitä toinen ei kykene yhtään käsittämään, ja saa osakseen jonkun tökerön reaktion, mistä tulee vain entistä pahempi olo.
Menin itse avautumaan yhdelle pitkäaikaiselle luottohenkilölle asiasta, minkä kanssa olin kamppaillut koko ikäni, ja minkä olin siihen saakka pitänyt täysin omana tietonani, kun olin sitä niin paljon arkaillut ja hävennyt. Ja kappas: kaverini vain nauroi mulle päin naamaa ja rupesi vähättelemään ja pilkkaamaan asiaani. Ei selvästi saanut ollenkaan juonenpäästä kiinni, että miten iso ja vaikea asia se oli mulle, ja mistä ylipäätään oli varsinaisesti edes kyse. Kaiken lisäksi avautumiseni muutti kaverin suhtautumista muhun niin, että välit viileni siitä eteenpäin vauhdilla. Otin siitä ja muutamasta muusta vastaavasta tilanteesta onkeeni, että jatkossa valittelen kavereilleni vain pikkumurheita, ja isommista ongelmistani vaikenen kuin muuri.
Vierailija kirjoitti:
Oikeaa kaveruutta tai ystävyyttä ei ole olemassa, tämän kun sisäistää niin avautuu vapaus. Niin kutsuttu "kaveruus" jota me ihmiset luulemme olevan perustuu aina johonkin itsekkääseen tarpeeseen. Sinun tapauksessa ongelmista avautumiseen. Terapeutit ovat sitä varten. Ei kukaan jaksa toisen ongelmia korjailla, eikä tavitsekaan.
Eivät terapeutit ole sitä varten, että heidän luokseen mennään vain avautumaan ongelmista, kun kaivataan kuuntelijaa. Terapiaan mennään, kun pelkkä kuunteleminen ei riitä ja tarvitaan jotain enemmän.
Terapeuttini puhuuu vain joutavia. Miten terapeutin pitäisi auttaa?
Valittaja haluaa pitää oman tonttinsa itsellään. Ei ilmeisesti ole ystävä, tuttava ehkä.