Lue keskustelun säännöt.
Argh, kun joskus saisin istua ja katsoa telkkua ihan rauhassa. Tai edes SYÖDÄ.
19.02.2009 |
Täällä kotona lasten kanssa elämä on hyvin hektistä, niin kuin tiedätte. Ja mies paljon poissa, eli yksin tätä karusellia pyöritän.
Kun jossain vaiheessa iltaa on se kolmen vartin rauhallinen hetki kun lapset ovat syöneet, leikkivät ja odottavat iltapesua, haluaisin istahtaa alas ja juoda kupin teetä. Niin eikös samantien puhelin soi, tekstiviestiä pukkaa, ovikello soi... Koko ajan joku haluaa minusta jotakin.
Kun puhelu päättyy, alkaa taas se illan rumba pesuineen, iltapaloineen, iltasatuineen. Ja mun oma levähdyshetki jäi TAAS saamatta.
Tai pahimmassa tapauksessa täällä istuu koko päivän joku ja odottaa täyttä palvelua ruokineen. Ja naureskelee vain että viihtyy niin hyvin ettei halua edes lähteä.
Mua nyt oikeasti kiristää. Ja ratkaisu ei ole "jätä vastaamatta". Ei, koska se on edessä sitten iltahärdellin aikaan, jolloin en todellakaan ehdi seurustella ja kuunnella jonkun päivän ongelmista. Tai sitten iltakymmenen aikaan. Ei kiitos.
Ehkä olen täydellisen epäsosiaalinen, mutta mä tarvitsen JOSKUS oman hetken ihan rauhassa. Siis lapsia vahtien, mutta siten että saisin istua ja nauttia kupillisen kuumaa.
Siinä se. Otti päähän, joten piti tulla kirjoittamaan. Nyt pesuhuoneeseen.
Arvaatte kai että mun teehetki romuttui äsken :(
Kommentit (27)
Jos on tähdellistä asiaa niin lähettävät tekstarin/jättävät viestin jonka saat kun avaat puhelimen :) Toimii mulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja soppaa lisätään koliikkia ja allergiaa jolloin siitä teehetkestä voi vain toivoa joskus tulevaisuudessa, Sukulaisille ei edes kehtaa sanoa pahasti.... Niinpä kerran sain tosi pahan raivarin erästä lehteä tuputtavalle myyjälle (mun nrossa oli sentään markkinointikielto) ja soitin ja haukuin sen lehden myyntijohtajan pöydän alle... Näin jälkeenpäin kyllä vähän hävettääkin mutta juuri silloin se helpotti oloa kummasti:)
Ne kaverit ja sukulaiset tuntuu soittavan aina silloin, kun on saanut viimeinkin peffansa sohvalle. :)
sitä niin että on mukava kun susta välitetään ja sun kanssa halutaan olla tekemisissä.
Meillä on käynyt vieraita viimeksi joulukuussa ja taitaa olla yli viikko siitä kun olen puhunut jonkun muun kuin miehen/äidin/lehtimyyjän kanssa puhelimessa. Ei tääkään ole kivaa.
Mulla aika samanlainen tilanne, mut mä oon kyl vaan jättänyt vastaamatta puhelimeen ja sanonut et en ehdi iltasin vastaamaan, kun lapset pomppivat sängystä kymppiinkin asti tai vauva itkee. Ovat ymmärtäneet, kun olen näin sanonut. Soittelevat sit kai jollekin muulle tai vasta viikonloppuna. Mä tiedän et ei oo helppoa, mut sun olisi tärkeetä vetää rajat. Riittää, kun pyörität oman pesueesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisit epäsosiaalinen.
Ja hei jos joku sulle oikeesti soittaa vielä kymmenen jälkeen, niin voit ihan hyvin pistää puhelimen kiinni ja sanoa myöhemmin että nukut jo siihen aikaan! Niin mäkin teen.
Odotin syytösryöppyä siitä, että en ansaitse yhtään ystävää ja olen ilkeä jne. Hyvä näin.
Olen ihan oikeasti sanonutkin asiasta, ja useampaan kertaankin. Ja ystävällisesti.
Olen kertonut, mihin aikaan minut parhaiten tavoittaa ja että klo19.30 jälkeen en ehdi vastaamaan puhelimeen. Ja että klo 21 laitan puhelimen sitten äänettömälle. Mutta kun ei ne ihmiset ymmärrä, joilla on ihan eri elämäntilanne. He valvovat myöhään ja nukkuvat myöhään. Ja unohtavat että muut eivät pyöri oman napansa ympärillä.
Ja yritän olla sosiaalinen, meillä oli vieraita sekä eilen että tänään. Monta tuntia kerrallaan. Ja silti se eilinenkin vieras soittelee näin illalla... huoh.
Joskus kaipaisin omaa rauhaa, ei kyläilyjä, ei puheluita, ei mitään. Tai edes hetkiseksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mies paljon poissa?
Ja onko puhelimeen ja tekstareihin pakko vastata HETI?
Mulla vaan ei puhelin soi ja mies on kotona. Eli kun oon saanu lapsen hoidettua ja hommat tehtyä alkaa mies vaatia itselleen huomiota. Aina joku on vaatimassa, tuntuu tosiaan et mut imetään tyhjiin mut mitään en saa tilalle.
Voithan olla vastaamatta puhelimeen, siis koko päivän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai jutellaan skypellä kun aika sopii molemmille
Minulle ei juuri kukaan soita eikä tekstaile eikä pyydä minua mihinkään!
Enimmäkseen viihdynkin yksikseni (olosuhteiden pakosta?), mutta olisihan mukavaa, jos joskus olisi esim. sauvakävelykaveri...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"no koita ajatella" - viestin kirjoittajalla.
Kamalaa varmaan. Mä olen iloinen, ettei puhelimet soi, eikä viestiä pukkaa. Mun puhelinnumero on ainoastaan mun vanhemmilla ja miehelläni ja hänen vanhemmillaan. Näin vältyn turhilta puheluilta. Itse olen tyytyväinen, ettei kukaan soita ja saan olla rauhassa lasten kanssa kotona, ja ihan omassa rauhassa. Olis ihan kamalaa, jos ei saisi olla hetkeäkään rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä ei saa hetken rauhaa, edes vessassa ei saa rauhassa käydä.
Mutta tuli vaan mieleen, että jos ystäväsi eivät ota sua huomioon ja tuntuvat vain rasitteilta, niin olisiko aika etsiä uusia ystäviä? Sellaisia, jotka eivät tuppaudu, mutta joidenka kanssa on hyvä olla.
Ps. Mä ainakin ihan törkeesti jätän vastaamatta puheluihin/viesteihin, jos siltä tuntuu. Kyllä ne oikeat ystävät ymmärtävät sen, vaikka vastaisin vasta parin päivän päästä.
en oikeasti ymmärrä MITEN elämä voi olla tollaista?! Kuulostaa ihan vieraalle, mitä ihmettä muka joutuu kokoajan tekemään? Montako lasta ap:lla on? Ja jos oikeasti stressaantuu siitä että puhelin soi niin laita se kiinni!
Elämä on valintoja! Jos annat ymmärtää että olet käytettävissä niin älä ihmettele että muut toimivat sen mukaan.
Puhelimeen ei ole pakko vastata jos ei ole hyvä hetki.
Kaikkeen ei tarvitse suostua.
Vieraille voi sanoa, että kiva kun tulit mutta mulle ei nyt sovi. Nähdään joku toinen kerta.
Lapsille voi opettaa omatoimisuutta, ettei koko ajan tarvitse palvella.
Laita lapset ajoissa nukkumaan niin että saat illalla olla rauhassa.
Käy jossain omilla ehdoillasi, hanki välillä lastenvahti. Kun sulla on kerran niin paljon ystäviäkin, varmaan joku heistä auttaa?
Elämäsi on just sellaista kuin miksi sen itse annat muodostua. Jos et pidä jostakin asiasta, tee jotain äläkä valita!
Niin se elämä menee. Silloin olet aivan yksin.
Mulla nyt samoin kuin sulla, mutta ajattelen vanhuutta.
vastata siihen puhelimeen???? Mä pidän viikonloppuisin puhelimen jopa kiinni koko päivän, kun ei ole kenellekään asiaa ja jos mulle on jollain asiaa, niin ehtiihän sen myöhemminkin. turha rutista tuollaisesta asiasta. Samaten mä snaon kavereille, että tänään ei ole hyvä päivä kylästellä, olen väsynyt, joten sovitaanko joku toinen päivä. Eipä siitä ole rutinaa tullut vaan pikemminkin ovat ymmärtäneet todella hyvin.
kamalan aikaisin nukkumaan, niin ne kukkuu kamalan aikaisin sitten aamulla-ei mukavaa.
Meidän lapsi vaatii lähes herkeämättä vanhempiensa huomioita. Lasten luonteissa on eroja, vaikka kuinka yrittäisi kasvattaa.
Annat ja jaat vaan muille, mutta itsellesi et vaadi mitään. (Luovut lopulta siitä viimeisestä omasta hetkestäsikin.) Vieraille pidät seuraa ja tarjoat jopa ruokaa että jaksavat olla pidempään riesanasi, vaikka muitakin hommia (tai levon tarvetta) olisi. Puhelimessa juttelet mukavia, vaikka vauva huutaa p:t housussa ja ruoka kiehuu hellalle. (Ja tee jäähtyy taas mukissa.)
Itse et taida kuitenkaan paljon käydä katrainesi kylässä ruokittavana ja passattavana. Siitähän voisi olla jollekin vaivaa!
Ja näin jatkuu tasan niin kauan kuin SINÄ ITSE annat sen jatkua!