Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu / mitä voin tehdä; olen aina pahantuulinen
27.04.2008 |
ja äreä?
En kestä elämää ympärilläni, en voi sietää lasten meteliä, en epäjärjestystä. Kiellot ja käskyt menee seinille, kaikesta alan huutaa, kun asiat ei mene niin kuin haluan.
Herään aamulla valmiiksi ärtyneenä ja alan " vauhkota" tekemättömistä töistä. Töissäkään en jaksaisi ja varmaan olen jo saanut kiukuttelijan leiman otsaani.
En vaan kertakaikkisesti jaksa enää mitään stressiä, pelkään että kohta napsahtaa :-((
Miten voin oppia olemaan paremmalla tuulella ja hyväksymään, että kaikkeen en ehdi enkä jaksa?
Kommentit (13)
Varaa aika lääkäriin ja kerro oireesi siellä. Ties vaikka se antais sulle jotain " onnellisuuspillereitä" ja pystyt ottaan elämän lunkimmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asennetta on vaikea lähteä äkkiseltään muuttamaan, tietysti vois alkaa miettiä tosiaan sitä, että miltä toisten silmissä näyttää. Kiitos vinkistä, harvemmin sitä siltä kantilta ajattelee...
Lääkitystä olen miettinyt ja terapeutillakin käynyt. Ainakaan vielä pelkästä puhumisesta ei ole ollut apua.
Ruokavaliossakin varmaan olisi parantamisen varaa, vaikka syön kyllä terveellisesti, makeaa menee suhteessa paljon.
Perusluonne on kuitenkin juro ja tyytymätön, ollut näin aina. Sitä kyselenkin, että kuinka olette opetelleet itsehillintää ja arvostamaan niitä hyviä asioita? Jos jollakin olis sama ongelma..
ap
Itse sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa, ja jos lääkitys ei ole aivan kohdallaan (eli arvot joko liika- tai vajaatoiminnan puolella), kärsin mm. juuri kuvaamistasi oireista.
Kilppari ym. kokeet otettu, kaikki ok.
ap
En ole kovin äreä julkisesti. Olen vain jotenkin huonotuulinen koko ajan. Mikään ei oikeasti oikein ilahduta tai tunnu kivalta.
Kaiken pitäisi olla hyvin; minulla on ihana mies, terveet ja mukavat lapset, uusi työpaikka ja tuoreet maisterin paperit. En kuitenkaan ole tyytyväinen; jokin tuntuu tökkivän, mutta en tiedä mikä.
Mietin voisinko olla ylirasittunut. Olen ollut lomalla 2 viikkoa viimeisen kahden vuoden aikana. Muuten olen ollut töissä ja opiskellut (ihan vähän). Uusi työni on kyllä rentoa ja helppoa (liiankin hidastempoista), joten en usko, että se vaikuttaisi tähän.
Ei tässä auta muu kuin kelailla tätä omaa oloa ja yrittää miettiä, miten voisin elää tyytyväisempänä. Kotihommat ovat retuperällä kun ne eivät innosta. Välillä koen suurta epäonnistumisen tunnetta siitä, että en jaksa tehdä kaikkia esim. kevääseen liittyviä kotitöitä. Huonotuulisia hetkiä on lähes joka päivä. En herää aamulla iloisena uuteen päivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kyllä enemmänkin v***aaa kaikki. Kun olen asiaa pohdiskellu, niin mulla ainakin katkeruus ja kateus on suurena syynä tähän olotilaan. Epätasapaino vastuun otossa (koti ja lapset) ja miehen " helpompi" elämä närästää mua ja kovasti:/. Just eilen miehen kanssa puhuttiin aiheesta ja taas lupasin yrittää olla positiivisempi. Mutta haluaisin OIKEASTI OLLAkin, enkä vaan yrittää. Mulla myös tämä totaalinen unenpuute tekee tehtävänsä.
Olen miettinyt, että onko jostain luontaistuotteesta tai vitamiineista apua? Tietäisikö kukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ärsinyt tästä koko ikäni. Julkisesti en minäkään yleensä raivoa, mutta läheisille(nuorempana vanhemmat, nyt mies) raivoan paljon ja usein.
Antaisin melkein mitä tahansa, jos pääsisin eroon tästä " vaivasta" !
Se tunne on niin pelottava kun sisällä alkaa kiehua ja tietää että kohta räjähtää niin että millään ei ole enää väliä...Itselläni ne kohtaukset on ainakin niin käsittämättömän hallitsemattomissa, etten osaa auttaa itseäni.
Olen miettinytkin, että olisko se jokin sairaus... Kilpirauhaset on testattu, syön terveellisesti enkä käytä mitään hormoonijuttuja. Olen ollut tällainen lapsesta asti:(
ja ap:n ikä olikaan? varhaiset vaihdevuodet? ulkoilu auttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ja äreä?
En kestä elämää ympärilläni, en voi sietää lasten meteliä, en epäjärjestystä. Kiellot ja käskyt menee seinille, kaikesta alan huutaa, kun asiat ei mene niin kuin haluan.
Herään aamulla valmiiksi ärtyneenä ja alan " vauhkota" tekemättömistä töistä. Töissäkään en jaksaisi ja varmaan olen jo saanut kiukuttelijan leiman otsaani.
En vaan kertakaikkisesti jaksa enää mitään stressiä, pelkään että kohta napsahtaa :-((
Miten voin oppia olemaan paremmalla tuulella ja hyväksymään, että kaikkeen en ehdi enkä jaksa?
Mä tulen vihaiseksi, kun on liikaa tekemistä ja koen, etten saa olla rauhassa ollenkaan ja rentoutua. Toisin sanoen tarvitsen yksinäisyyttä aina silloin tällöin ja jos koen, että en voi olla ollenkaan itsekäs, vaan aina palvelen muita ja teen asioita väkisin, niin tulen kiukkuiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...hyvä kun tiedostat tilanteet ap- sitten vaan tekemään asialle jotain
Mistä se kenkä Oikesti puristaa? Koetko olevasi riittämätön elämäsi vaatimusten edessä, vai vaaditko itseltäsi vain liikaa? Jos olet aina olet ollut tällainen, käytöksesi on varmasti jo melko juurtunut sinuu, olet tapojesi orja.
Olen itse aika kieräpinnainen ja perusreä nainen, hermostun siis helposti. Koska olen aikuinen, pystyn tieoisesti hillitsemään pahaa tuultani, lasken kymmneneen tai kertaan äidinkielen sijamuotoja ennen pimahtamistani. Asia vaatii siis opettelua. Mietin myös millaista minun kanssani on elää ja väännän hymyn vaikka väkisin naamalle.