Ei tää enää normaalia ole
Mulle ei koskaan kerrota mitään mitä sukulaisille kuuluu ja ei muutenkaan keskustella asioista. Jätetään vaan yksin aina ja saan ite kysyä kaikki.
Sittenkin vaan hymähdetään jotain ja en kuule kun ei puhuta selkeesti.
Inhoon tätä ulkopuolisuuden tunnetta. Ja kerran kun olin todella masentunut niin oma äitini vaan nauroi vaikka muut otti vakavasti sen.
Olen miettinyt ettei mua olla edes ikinä haluttu tänne. Miksi ihmiset käyttäytyy näin ja tietää varsin hyvin että haluan tietää myös mitä sukulaisille kuuluu. Huoh
Kommentit (8)
Joskus voi puhelinlinja olla auki vaikka kukaan ei kuuntele.
Sattumaa. Jätä se sikasuku. Ansaitset parempaa.
Täällä toinen. Et tarvitse tuollaisia myrkyllisiä ihmisiä elämääsi, olivatpa ne sukua vai ei. Usko pois, elämä muuttuu paremmaksi näin.
Usein tuntuu ettei mua oo olemassa ku ei oo mitään kontakteja keneenkään
Näköjään kukaan ei halua puhua mulle vaan mun pitää elää yksin loppuelämän. Niinku nytki
Mene omia teitäsi ja luo omat uudet piirit.
Vierailija kirjoitti:
Usein tuntuu ettei mua oo olemassa ku ei oo mitään kontakteja keneenkään
Näköjään kukaan ei halua puhua mulle vaan mun pitää elää yksin loppuelämän. Niinku nytki
Tottakai olet olemassa. Jos olet nyt yksin ei se tarkoita sitä, että olisit koko loppuelämäsi. Tästä alkaa uusi alku ja voit tehdä itsellesi uuden yhteisön. Kyllä se vielä helpottaa! Usko pois, olen ollut ihan samoissa tunnelmissa.
Olkoot sitte kiinnostumatta pärjään yksinki vallan mainiosti eikä ainakaan tarvi miettiä miks ei kelpaa. Veljestäni pidetään paljon ja hänestä kysellään kyllä, mä oon aina se joka jää ulkopuolelle. Ihansama en jaksa enää yrittää.
Jätä ne siat.
Naura pas kasesti, niiden päälle.
Itse yllätin oman sukuni näin.