Loukkaannutko jos ystäväsi/sisaresi ei ole kiinnostunut lapsestasi?

En loukkaannu, ei tarvitse olla kiinnostunut.En itsekään ole hirveän kiinnostunut toisten lapsista, toki normaalin kohteliaisuuden nimissä voin kysellä lasten kuulumisia yms. mutta en sen enempää.

En kaipaa ystävieni lasten kuvia enkä kertomuksia hassunhauskoista jutuista joita lapset ovat sanoneet tai tehneet.

Siskolta "voi edellyttää" ainakin muodollista kiinnostusta ja kohteliasta lasten kuulumisten kysymistä, mutta ystävyys on enemmänkin kahden aikuisen välinen suhde, ellei ole kummista kyse. Riippuu tietysti tilanteestakin. Jos ystävää tapaa niin, että lapsi ei ole mukana, niin kyllä silloin voi puhua ihan muista asioista. Esim. työkavereiden tai vanhojen opiskelukavereiden kanssa voidaan olla ystäviä, joiden kanssa ei puhuta paljoakaan lapsista. Naapurin rouva sen sijaan tuntee myös perheen lapset ja jos heilläkin on saman ikäisiä lapsia, olisi enemmänkin ihme, jos keskustelu ei koskaan kääntyisi lapsiin.

Läheiset ovat kiinnostuneita lapsistani. Hyvän päivän tutut eivät pääsääntöisesti ja se on ihan ok. Sukulaiset muodostavat myös itse suhteensa lapsiini jos se heitä kiinnostaa. Ei tarvitse kysyä minulta vaan voivat kysyä suoraan lapselta mitä kuuluu. Useimpia kiinnostaa. 

En loukkaantuisi mutta en varmaan voisi olla kovin läheinen ihmisen kanssa, jonka kanssa en ikinä puhuisi mitään lapsistani. Ei ystävien kanssa koko ajan lapsista puhuta mutta olisi jotenkin outoa jos niistä ei koskaan puhuttaisi mitään. Eihän sellainen ihminen tuntisi minua kovin hyvin jos en voisi puhua elämästäni, johon lapsetkin kuuluvat. 

Ei ystävien tarvitse pitää erityisesti lapsista. Mutta ei saa myöskään osoittaa mahdollista inhoa lasta kohtaan, koska se luultavasti aiheuttaa kitkaa ystävyyteen. Ihan perus kohteliaisuus ja hyvät käytöstavat riittää lapsen suhteen. Muuten voi jatkaa ystävyyttä niin kuin ennenkin lasta oli. On minulla yhä muukin elämä kuin pelkkä lapseni.

Ei tarvitse olla kiinnostunut, mutta jos samalla isoon ääneen kehuu jonkun toisen lasta (ei hänen omansa), kun jättää ihan tarkoituksella huomioimatta minun lapseni, joka on hänen kummilapsensa, kyllä se vähän pahalta tuntuu.

Ei tarvitse . En kaipaa ystäviltäni muuta kuin ystävyyttä minua kohtaan. Tietenkin lapsi kuuluu minun kuulumisiini, joten sillä tavoin olisi hyvä kiinnostaa. Ei tietenkään kaikki asiat lapsiin liity.

Mutta vauvaa ei tarvitse tulla katsomaan jatkuvasti. Jos vaikka ristiäisiin/nimiäisiin tulee pyydettäessä, se riittää. Eikä isomman kanssa tarvitse varta vasten leikkiä, kunhan on kohtelias.

En loukkaannu. Hyvin harvoin loukkaannun mistään, lapset on aika hyvä siedätyskeino siihen.

Ystäväni tietävät, etten ole lainkaan kiinnostunut lapsista. Jos joku siitä loukkaantuu, hän varmaan jää pois elämästäni ihan oma-aloitteisesti. Eipä minulla monta lisääntyjää olekaan kavereissa.

Mitä kiinnostavaa kakaroissa muka on?

Sitä vaan teeskennellään.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla kiinnostunut, mutta jos samalla isoon ääneen kehuu jonkun toisen lasta (ei hänen omansa), kun jättää ihan tarkoituksella huomioimatta minun lapseni, joka on hänen kummilapsensa, kyllä se vähän pahalta tuntuu.

Just.

Hyvä muistutus. Älä suostu kummiksi - siitä on vain riesaa.

Ja mieluiten tapaan kaverit ilman lasta

-6

Itselleni sellainen kokemus (itsellä ei ole lapsia), että pidin yhteyttä Veljeni lapsiin , muistin rahalahjoilla syntymäpäivinä ja jouluna, hoidin kun olivat lapsia , paljon, olivat äitimme luona hoidossa. Minä kokkasin, leikin , puugadin lasten kanssa...nyt aikuisena lapset eivät pidä yhteyttä minuun, minua ei edes kutsuttu lapsenlapsen ristiäisiin, ja kun käyvät entisessä kotikaupungissaan, eivät edes ota yhteyttä...Eikä Veljeni. Että tässäpä tätä sisaruusrakkautta. Hyöty kyllä otettiin, kun lapset olivat pieniä, mutta kun en ole hyödyksi, loppuu yhteydenpitokn. Ei "veri ole vettä sakeampaa", ihan huuhaata

Vierailija kirjoitti:

Itselleni sellainen kokemus (itsellä ei ole lapsia), että pidin yhteyttä Veljeni lapsiin , muistin rahalahjoilla syntymäpäivinä ja jouluna, hoidin kun olivat lapsia , paljon, olivat äitimme luona hoidossa. Minä kokkasin, leikin , puugadin lasten kanssa...nyt aikuisena lapset eivät pidä yhteyttä minuun, minua ei edes kutsuttu lapsenlapsen ristiäisiin, ja kun käyvät entisessä kotikaupungissaan, eivät edes ota yhteyttä...Eikä Veljeni. Että tässäpä tätä sisaruusrakkautta. Hyöty kyllä otettiin, kun lapset olivat pieniä, mutta kun en ole hyödyksi, loppuu yhteydenpitokn. Ei "veri ole vettä sakeampaa", ihan huuhaata

Eli välittämisesi ei ollut aitoa vaan teeskenneltyä. Sua opittiin pitämään pankkiautomaattina ja kotiapuna.

Niinhän se usein on.

Sit ärsyttää myöhemmin kun puntit ei mene tasan.

Vieraita mukuloita on turha hyysätä.

En loukkaannu, on ihan normaalia. En itsekään ole erityisen kiinnostunut toisten lapsista. Sisarusten lapset ovat asia erikseen, mutta kohtuudella.

En tapaa lapsettomia ystäviä lasteni kanssa, elleivät nyt tule meille kotiin. Lasten kanssa on lähinnä toisten perheellisten ystävien kanssa tapaamisia. Koirallisten kavereiden kanssa koiratreffejä. Usein tapaan ystäviäni ihan itsekseni, pariskuntana/perheenä sitten tilanteen mukaan.