Lue keskustelun säännöt.
Olenko pikkumainen, kun minua inhottaa, että mieheni ex asuu niin lähellä meitä?
10.06.2020 |
Mies ja exänsä erosivat riidoissa. Nainen asuu lähellä meitä ja mahdollisuutemme törmätä häneen esim ruokakaupassa ovat erittäin todennäköiset. En haluaisi jatkuvaa muistutusta mieheni menneisyydestä... Mitä mieltä olette, olisiko tällainen teille pikkujuttu vai ärsyttäisikö teitäkin? Olenko pikkumainen, kun koen tämän näin?
Kommentit (22)
Olet pikkumainen, mutta itsepä olet ainoa, joka tuosta kärsii. Sinuna hoitaisin kuitenkin pääni kuntoon ihan oman hyvinvointini takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs luulet, miltä pikkukunnissa asuvista tuntuu? Se eksä kun saattaa olla jopa vanha koulukaveri.
Ihan älytöntä vaivata päätään moisella. Toivottavasti et ainakaan miehelle asiasta kiukuttele, hänen syytään se ei ole. Unohda koko asia.
No miksi ne erosi? Kai siihen joku syy oli? Onko erosta kauan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kuullut kenestäkään joka ei olisi eronnut riidoissa.
Mutta eikö se ole mustasukkaisuutesi kannalta vaan hyvä?
Sovitte kauppavuorot, esim. että te voitte aina käydä parillisina päivinä ja exä parittomina. Tosi kätevää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaa voi ajatella toisinkin päin. Te asutte lähellä ex: ää (ei vain että hän asuu lähellä teitä). Kummanko pitäisi "väistää".
Entistä elämää ei pysty muuttamaan
Aika turha aihe. Jos heillä on lapsia, niin toi on vaan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta voit vaatia mieheltäsi, että exä muuttaa.
Ehkä on vähän pikkumaista, mut itsekin saattaisin ajatella ihan samalla tavalla. Varmaan lähinnä siksi, että alkaisin väkisinkin pohtia 'mitä jos niille vielä tulee jotain'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkupaikkakuntalainen ilmottautuu!
Mun miehellä ja exällä EI OLE lapsia eivätkä olleet naimisissa. Olivat 5v yhdessä. Mutta silti mies tapailee exänsä vanhempia, koska ne on hänelle tärkeitä.
Ja asutaan miehen ja exän valitsemassa talossa.
Kyl se välil vitutti mutta mä totuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se minuakin kiusaisi ja vaivaisi, mutta muistaisin senkin miltä tuntuu miehen exältä. Tuskin hänkään riemusta pomppii, jos teihin törmää. Helpota oloasi ajattelemalla tilannetta kaikkien näkökulmasta, niin saat enemmän itseluottamusta ja voimaa pohtia muita juttuja.
Eipä minustakaan ole mukava nähdä exäni asuntoa ohi ajaessa, mutta minkäs teet. Meillä on vuoroviikkovanhemmuus ja lasten elämän kannalta lyhyt välimatka on hyvä. Kaverit kaikki siinä samalla kylällä.
Olen kyllä ajatellut että kun molemmat ovat yläkoulussa, niin välimatka ei ole enää niin iso asia, vaan kavereita tulee samaan kouluun jo isommalta alueelta. Silloin voisin harkita nykyisen asuntoni myymistä ja uutta jostain muulta saman kaupungin asuinalueelta. Tietysti niin että kouluun on edelleen helppo kulkea kummastakin kodista.
Jos minulta kysyttäisiin niin olisin halunnut hemmetin kauas exästäni, mutta lasten takia se ei ole oikein vaihtoehto.
Pikkumaista ehkä todellakin, mutta syyllistyn itse samaan. Tajuan myös, että pään vaivaaminen asialla on aivan turhaa. Exä on exä, ja vuosiakin on jo erosta kulunut.
Kuulostaa lähinnä sairaalloisen mustasukkaiselta. Mä en edes tiedä missä mun kumppanin eksä asuu, eikä varsinaisesti kiinnostakaan.
Oli pikkumaista tai ei niin kyllä se varmasti suurinta osaa ihmisistä edes jollain tavalla häiritsisi.
Itse myönnän kyllä että en välttämättä ilahtuisi ainakaan mikäli meillä olisi vastaava tilanne.
En sanoisi pikkumainen, mutta turhaan vaivaat päätäsi "lähellä asumisella".