Säälittää kaikki (pikku)lapset, joita näkee ulkoilemassa vanhemman kanssa
ja vanhempi vaan touhuaa kännykällään eikä välitä yhtään, mitä lapsi touhuaa.
Pitäiskö miettiä elämän prioriteetteja hiukan uudestaan?
Kommentit (35)
Kauppalistojahan ne mammat....
Ei mitään instagrammeja tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Minua taas säälittää ihmiset, joilla ei ole omaa elämää johon keskittyä. Jollekin kotiäidille se leikkipuistohetki voi olla päivän ainut hetki, jolloin voi rauhassa lukea ne sähköpostit, lukaista uutiset ja päivittää kauppalistan.
Kotiäiti ei voi tsekata kyseisiä asioita esim. illalla, kun lapset on jo nukkumassa?
Yhdyn edelliseen!lopeta toisten käyttäminen ja hanki elämä!ilmeisesti olet ilkeä lapseton katkeroitunut henkilö itse.lopeta kyyyläys.
Vierailija kirjoitti:
Minua taas säälittää ihmiset, joilla ei ole omaa elämää johon keskittyä. Jollekin kotiäidille se leikkipuistohetki voi olla päivän ainut hetki, jolloin voi rauhassa lukea ne sähköpostit, lukaista uutiset ja päivittää kauppalistan.
Jos olet kotiäiti, mitä niin tärkeitä sähköposteja saat, ettet voi lukea niitä muuta kuin puistossa lapsesi/lastesi kanssa ollessasi? Vai menevätkö sähköpostit ja uutiset lapsesi hyvinvoinnin edelle? Kauppalistan kirjoittaa vaikka 2 minuutissa sillä aikaa, kun lapsi syö tai nukkuu päiväunia.
Vierailija kirjoitti:
Yhdyn edelliseen!lopeta toisten käyttäminen ja hanki elämä!ilmeisesti olet ilkeä lapseton katkeroitunut henkilö itse.lopeta kyyyläys.
Joo olen kaikkea noita tai sitten en. Osuiko "kyyläävä" huomautukseni vähän liiankin lähelle omaa nilkkaa? Niinhän sitä sanotaan, että totuus sattuu...
No pitäiskö niiden 24/7 tuijottaa sitä pikku räkänaamaa?
Mä kyllä ihan puhtaalla omatunnolla selaan facet ja instatkin siinä puiston penkillä, lapsi viihtyy kyllä yksinäänkin, ei tarvitse eikä kannatakaan koko ajan olla aikuisen mukana. Sivusilmällä seuraan että mitä touhuaa.
Ne ap:n muksut on niitä, jotka vielä 15-vuotiaanakin kaupassa hokee "äiti äiti äiti kato, äiti kato tätä, äiti!" eikä ap saa rauhassa ostaa itselleen edes sukkia, kun lapsi on tottunut elämään äidin huomion keskipisteenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas säälittää ihmiset, joilla ei ole omaa elämää johon keskittyä. Jollekin kotiäidille se leikkipuistohetki voi olla päivän ainut hetki, jolloin voi rauhassa lukea ne sähköpostit, lukaista uutiset ja päivittää kauppalistan.
Jos olet kotiäiti, mitä niin tärkeitä sähköposteja saat, ettet voi lukea niitä muuta kuin puistossa lapsesi/lastesi kanssa ollessasi? Vai menevätkö sähköpostit ja uutiset lapsesi hyvinvoinnin edelle? Kauppalistan kirjoittaa vaikka 2 minuutissa sillä aikaa, kun lapsi syö tai nukkuu päiväunia.
Itselläni ainakin täys mahdottomuus hössöttää 24/7 lapsen ympärillä. Välillä on mukava selata puistossa instaa ja saada vähän muuta ajateltavaa tai ei ajateltavaa ollenkaan. En ole täysin kotiäiti, opiskelen samalla (etänä melkein kaiken), joten minulle jopa tulee niitä sähköposteja, joita luen joskus lapsen läsnäollessa. Hyi hyi. Sanon myös välillä lapselle, että äiti juo nyt kahvin rauhassa tms, katsotaan/leikitään sitten sen jälkeen. Teen tämän kaiken hyvällä omalla tunnolla. Sekin vielä.
Vierailija kirjoitti:
No pitäiskö niiden 24/7 tuijottaa sitä pikku räkänaamaa?
Sinäkin olet joskus ollut pikku räkänaama ja joku sinunkin perääsi on katsonut (äitisi luultavasti), kun olet selviytynyt tänne asti kommenttejasi laukomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas säälittää ihmiset, joilla ei ole omaa elämää johon keskittyä. Jollekin kotiäidille se leikkipuistohetki voi olla päivän ainut hetki, jolloin voi rauhassa lukea ne sähköpostit, lukaista uutiset ja päivittää kauppalistan.
Kotiäiti ei voi tsekata kyseisiä asioita esim. illalla, kun lapset on jo nukkumassa?
Ihminen ei ole robotti, ei myöskään kotiäidit/isät, vaan tarvitsevat jaksakseen tauotusta, jo 3-4h välein, muuten ote alkaa lipsua, tehokkuus laskee, reagointikyky heikkenee jne. Ja tauoksi riittää jo 3-5min. Esim. kahvitauko, uutisten tsekkaaminen, sähköp. luku jne ja tärkeintä on saada ajatukset katkaistua ja aivoille uuta ärsytystä.
Sama oli kysymys lastenhoidosta, työelämästä, harrastuksista jne
Ei heru ymmärrystä puistosomettajille vaikka olisi kuinka kotiäiti, tai etenkään silloin. Varsinkin kun siihen omien kokemusten mukaan on liittynyt se ettei huomata kun lapsi käyttäytyy minun lasta kohtaan rumasti niin että vaikka komennan tätä suht kuuluvaan ääneen, ei äiti malta nostaa katsetta sieltä toisesta todellisuudesta. Surullista. Minua ainakin kiinnostaa oman lapseni touhut kännykkää enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas säälittää ihmiset, joilla ei ole omaa elämää johon keskittyä. Jollekin kotiäidille se leikkipuistohetki voi olla päivän ainut hetki, jolloin voi rauhassa lukea ne sähköpostit, lukaista uutiset ja päivittää kauppalistan.
Jos olet kotiäiti, mitä niin tärkeitä sähköposteja saat, ettet voi lukea niitä muuta kuin puistossa lapsesi/lastesi kanssa ollessasi? Vai menevätkö sähköpostit ja uutiset lapsesi hyvinvoinnin edelle? Kauppalistan kirjoittaa vaikka 2 minuutissa sillä aikaa, kun lapsi syö tai nukkuu päiväunia.
Jos olet työelämässä, pystytkö työskentelemään tehokkaasti 8h putkeen, ilman kahvi- ja ruokataukoja? Jos pystyt, olet lääketiett. ihme. Ja yleensä kauppalistan tekemiseen sisältyy myös paljon suunnittelua ja tsekkausta. En ole kotiäiti, mutta helposti menee 5-10min kauppal. valmisteluun.
20 vuotta sitten istuin itse pojan seurassa hiekkalaatikolla jos puistossa ei ollut leikkikavereita, tehtiin hiekkalinnoja ja ajeltiin pikkuautoilla. Mutta olinkin teiniäiti :D
Yksinhän se lapsi siinä tilanteessa on. Ikävää on aikuisellekin olla ihmisen "seurassa", kun tämä uppoutuu kännykkäänsä ja someiluun, joilla ei ole seurassaolevaan mitään yhteyttä. Ja tätähän on tutkittu tieteellisestikin.
Tässä keskustelussa on nyt mennyt hiukan puurot ja vellit sekaisin. Kyse ei ole siitä, että hetken tarkistaa tärkeimmät asiat kännykältään, vaan siitä, että äiti tai isä (tai molemmat) istuvat puiston penkillä naama kiinni kännykässä koko ulkoiluajan ja lapsi/lapset touhuaa sillä aikaa, mitä sattuu.
Se, joka väittää, että on ihan ok olla kännykällä koko lapsen puistossaoloaika, sortuu kyllä melkoiseen valehteluun ja itsepetokseen. Tämän varmistamiseen ei varmaankaan sen suurempia tieteellisiä todisteita tarvita.
Kautta maailman sivun, kun lapset on viety leikkipuistoon leikkimään, niin silloin äidit/isät ovat ottaneen itselleen "omaa aikaa", mutta vanhempien härpäkkeet ovat vain aikojen saatossa muuttuneet. Nyt se on kännykkä/älylaite, ja 80-90-luvulle saakka se oli iltapv.lehti, aikakauslehti, kirja, käsityö, joku peli jne.
Vierailija kirjoitti:
Ei heru ymmärrystä puistosomettajille vaikka olisi kuinka kotiäiti, tai etenkään silloin. Varsinkin kun siihen omien kokemusten mukaan on liittynyt se ettei huomata kun lapsi käyttäytyy minun lasta kohtaan rumasti niin että vaikka komennan tätä suht kuuluvaan ääneen, ei äiti malta nostaa katsetta sieltä toisesta todellisuudesta. Surullista. Minua ainakin kiinnostaa oman lapseni touhut kännykkää enemmän.
Joka ikinen kerta näin? Erikoista. Itse taas näen hyvin paljon läsnäolevia äitejä nykyään. Ovat jopa jaksamisensa rajoilla, koska koko ajan pitäisi olla leikittämässä ja sanoittamassa tunteita ja tapahtumia. Olen hyvin monta vuotta viettänyt puistoissa ja koko ulkoilun someen uppoutuneita en muista nähneeni. Vähän armollisuutta kaipaisi, ellei lapset päivä toisensa jälkeen ihan heitteillä ole.
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta sitten istuin itse pojan seurassa hiekkalaatikolla jos puistossa ei ollut leikkikavereita, tehtiin hiekkalinnoja ja ajeltiin pikkuautoilla. Mutta olinkin teiniäiti :D
Pystyitkö oikeasti menemään lapsen tasolle leikeissä?
Lapsen työ on leikki, jossa pitäisi lähteä lapsen ehdoilla päästää mielikuvitus ja luovuus valloilleen.
On tutkimuksia, jossa lapsen luovuutta on enää 7v puolet jäljellä, mitä oli 4v kun aikuiset ohjaavat lasten leikkejä, aikuisten ehdoilla ja lapsi matkii sen.
Jos lapsi haluaa leikkiä itsekseen, sen hänelle kyllä suon ja teen silloin jotain omia juttujani, luen, selaan puhelinta tai juttelen puistokaverin äidin kanssa. En minä kotonakaan tuppaudu lapsen huoneeseen, jos tällä on siellä hyvät leikit keskenään. Lapsi osaa kyllä pyytää seuraa, kun sitä haluaa ja usein leikitäänkin yhdessä.
Toki seuraan samalla, ettei lapsi tee mitään päätöntä, mutta annan leikkirauhan. Rasittavia nekin vanhemmat, jotka koko ajan kommentoivat ja selostavat lapsen tekemisiä.
Omat vanhempani eivät kyllä ikinä leikkineet puistossa tai pihalla kanssani, mutta mulla olikin leikkiseurana samanikäinen sisarus.
Minua taas säälittää ihmiset, joilla ei ole omaa elämää johon keskittyä. Jollekin kotiäidille se leikkipuistohetki voi olla päivän ainut hetki, jolloin voi rauhassa lukea ne sähköpostit, lukaista uutiset ja päivittää kauppalistan.