Lue keskustelun säännöt.
Millaista on elämä, kun on niin paljon rahaa ettei tarvitse käydä töissä?
08.06.2020 |
Ei siis köyhät ja työttömät. Vaan ihmiset, joilla on niin paljon varallisuutta ettei tarvitse tehdä töitä. Millaista elämä on? Onko ajanviettoon liittyviä ongelmia mitä tekisi päivisin? Onko paljon ystäviä, joilla sama tilanne? Esim. Stefan Therman ei varmaan ole koskaan tehnyt 8-16 työtä missään?
Kommentit (51)
Olen kylläkin työtön, mutta perinnön (niin suuri, että riittää loppuelämäksi, kunhan ei ostele merkkilaukkuja joka kuukausi) myötä en niin aktiivisesti hae töitä. Aina ennen olen ollut pienituloinen ja laskenut tarkoin mitä milloinkin ostan, nyt saatan törsätä ja ostaa kalaa tiskiltä! Aika menee netissä pyöriessä, koiran kanssa touhutessa ja kotitilaa hoitaessa. En hirveästi kaipaa ihmisiä ympärilleni, meitä on pieni "juoppo"rinki, joiden kanssa välillä istumme iltaa. En halua missään nimessä sellaista elämää, mitä nämä Stefanit ja hänen naisensa elävät. Olen siis kolmekymppinen nainen pienestä kaupungista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivaahan tämä. Paljon on tekemistä, mutta siitä ei vain saa rahaa. En tunne muita samanlaisia, kaikki ystäväni ovat töissä.
Mä käyn silti töissä, kun en ymmärrä miksi pitäisi jäädä kotiin vaan harrastamaan. Mulla ihana työ ja työyhteisö, vaikka välillä onkin painetta ja stressiä. Mutta työ on kaiken kaikkiaan palkitsevaa.
Kertokaa vielä, miksi teillä on paljon rahaa. Joku kertoikin perinnöstä. Entä onko jollain lottovoitto tms?
Varmaan tekevät sitä mistä tykkäävät. Esim. rikkaat "kotiäidit" amerikassa perustavat usein yrityksiä ihan vain huvikseen, vähän niinkuin tämä meidän Kivilahti. Silloin ei haittaa vaikka tulisi takkiin, voi harrastaa sitä hommaa. Voi myös shoppailla, tehdä vapaahetoistyötä, mitä ikinä keksii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pyllystä täällä kotimaassa oleminen. Isoin homma on häätää ympäriltä kaiken maailman perskärpäsiä, jotka pyrkii siivelläeläjiksi. Missään ei oikein saa olla rauhassa ja seurustella kaltaistensa kanssa. Kotiin ja kesähuviloillekin tunkevat, jos apuna ei ole palkattuja turvamiehiä, jotka varmistavat, että vain kutsutut ovat tervetulleita. Vihdoin nämä koronarajoitukset helpottavat, onneksi ulkomailla saa olla rauhassa ja nauttia varallisuudesta, jota on kerätty jo kahdeksan sukupolven ajan.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa vielä, miksi teillä on paljon rahaa. Joku kertoikin perinnöstä. Entä onko jollain lottovoitto tms?
Tyota tekemalla, saastamalla ja sijoittamalla.
t. miljonaari usalainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä elämä on mahtavaa. Olen tehnyt erilaisia hommia muutamassa maassa nuoresta lähtien ja vihannut aikaisia herätyksiä ja sitä että lompakko on tyhjä.
Nyt nukun joka päivä kunnon yöunet, syön hyvin ja käyn lenkillä.
Shoppailusta ja krääsän keräämisestä en ole ikinä välittänyt, tavaraa on kylliksi.
Materialisti olen silti: perheellämme on iso talo josta löytyy oma rauha kaikille. Iso uima-allas on korona-aikana varsinkin ollut upea juttu.
Joukkoliikenteestä ei tarvitse välittää, meillä on pari autoa joihin on käytetty hirveästi enemmän rahaa kuin olisi järkevää.
Matkustelemme paljon, moni maailman nähtävyys on jo nähty mutta paljon on vielä näkemättä. Voin lähteä Brasilian viidakoihin tai tusinamatkalle Rhodokselle ihan fiiliksen mukaan. Muitten mieleipiteistä en piittaa.
Samassa tilanteessa olevia ystäviä ei ole. Varakkaita sellaisia on kyllä joten reissuista tai avoautoista pystyy juttelemaan ihan normaalisti ilman että joku kokisi minun kehuskelevan.
Nautin joka päivästä enkä kaipaa takaisin oravanpyörään.
Varmaan pidemmän päälle tylsää. Ei joka päivä voi kampaamoissa, kylpylöissä olla tai ostoksilla.
Ihminen tarvitsee haasteita, päämääriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan pidemmän päälle tylsää. Ei joka päivä voi kampaamoissa, kylpylöissä olla tai ostoksilla.
Ihminen tarvitsee haasteita, päämääriä.
Voihan haasteita ja päämääriä olla ilman palkkatyötäkin. Voi vaikka perustaa löytöeläintalon tai ostella ja remontoida kämppiä.
Ei työssä käyminen ole mikään ongelma, jos vain löytää mieleisensä työn. (Olettaen ettei ole terveysestettä)
Se miten nykyisessä hullussa työelämässä löytää mieleisen työpaikan, on sitten toinen kysymys....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kylläkin työtön, mutta perinnön (niin suuri, että riittää loppuelämäksi, kunhan ei ostele merkkilaukkuja joka kuukausi) myötä en niin aktiivisesti hae töitä. Aina ennen olen ollut pienituloinen ja laskenut tarkoin mitä milloinkin ostan, nyt saatan törsätä ja ostaa kalaa tiskiltä! Aika menee netissä pyöriessä, koiran kanssa touhutessa ja kotitilaa hoitaessa. En hirveästi kaipaa ihmisiä ympärilleni, meitä on pieni "juoppo"rinki, joiden kanssa välillä istumme iltaa. En halua missään nimessä sellaista elämää, mitä nämä Stefanit ja hänen naisensa elävät. Olen siis kolmekymppinen nainen pienestä kaupungista.
Samat ajatukset paitsi koiran tilalla kissa 😊
Vierailija kirjoitti:
Mä käyn silti töissä, kun en ymmärrä miksi pitäisi jäädä kotiin vaan harrastamaan. Mulla ihana työ ja työyhteisö, vaikka välillä onkin painetta ja stressiä. Mutta työ on kaiken kaikkiaan palkitsevaa.
Jos saisin nyt jostain niin paljon rahaa, ettei toimeentulosta tarvitsisi huolehtia enää koskaan, en kyllä jatkaisi palkkatöiden tekoa. Sen sijaan menisin vapaaehtoistyöhön pariinkin yhdistykseen, joiden toiminta on lähellä sydäntäni. Olisi ihana pystyä auttamaan näitä yhdistyksiä konkreettisesti ja enemmän mitä nyt kerkeän tekemään. Vapaaehtoisena ollessa olisi vielä se hyvä puoli, että vapaaehtoistyötä voi tehdä juuri niin paljon ja niin usein kuin haluaa. Ei ole mikään pakko olla siellä klo 8-16 5 krt/vko, vaan saisi tehdä oman halunsa mukaan. Se olisi minulle palkitsevaa, en tarvitsisi siihen palkkatyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen työtä, joka on mielestäni mukavaa, motivoivaa ja innostavaa. Ei olisi pakko, mutta nautin tästä. Eli kun rahaa on ollut aina, niin silloin sen tuhlaaminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Mielessä on itsensä näköinen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa vielä, miksi teillä on paljon rahaa. Joku kertoikin perinnöstä. Entä onko jollain lottovoitto tms?
Myin yrityksen, jonka eteen tuli tehtyä töitä, töitä ja töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä käyn silti töissä, kun en ymmärrä miksi pitäisi jäädä kotiin vaan harrastamaan. Mulla ihana työ ja työyhteisö, vaikka välillä onkin painetta ja stressiä. Mutta työ on kaiken kaikkiaan palkitsevaa.
Jos saisin nyt jostain niin paljon rahaa, ettei toimeentulosta tarvitsisi huolehtia enää koskaan, en kyllä jatkaisi palkkatöiden tekoa. Sen sijaan menisin vapaaehtoistyöhön pariinkin yhdistykseen, joiden toiminta on lähellä sydäntäni. Olisi ihana pystyä auttamaan näitä yhdistyksiä konkreettisesti ja enemmän mitä nyt kerkeän tekemään. Vapaaehtoisena ollessa olisi vielä se hyvä puoli, että vapaaehtoistyötä voi tehdä juuri niin paljon ja niin usein kuin haluaa. Ei ole mikään pakko olla siellä klo 8-16 5 krt/vko, vaan saisi tehdä oman halunsa mukaan. Se olisi minulle palkitsevaa, en tarvitsisi siihen palkkatyötä.
Verojen maksaminen on kunnian asia siksi valitsen mielummin palkkatyöt.
Elämä on vapaata.
Periaatteessa, sillä kiinteän omaisuuden (talo, mökki) huoltaminen vaatii etenkin kesäisin paljon työtä. Jos nyt pitäisi päättää, niin saattaisin jättää jommankumman hankkimatta, sillä myös omaisuus sitoo, ei pelkästään ansiotyö. Monet asiat ovat ihania vain ajatuksen tasolla, esim. omakotitalon piha. Mitä hienompi piha, sitä enemmän työtä!
Työskentelen osa-aikaisesti kotona. Harrastan asioita, joihin ei ole aiemmin ollut varaa. En käytä juurikaan rahaa merkkituotteisiin, ulkomailla max 1 x/v, luen huvikseni kirjoja ja vauva.fi:n keskusteluja, luen paljon selfhelp-kirjoja ja muuta hörhöosastoa. Opiskelin uuden ammatin ajankuluksi, täysin oikean ammattini vastakohdan. Nyt mietin, lähtisinkö lukemaan psykologiaa ja filosofiaa.
Toisaalta: poltin itseni loppuun yrittäjänä, menetin ystäväni kun tein vuosikausia vain töitä, mietin jatkuvasti pysyykö puolisoni kanssani vain omaisuuteni vuoksi.
Itselleni työpaikka oli vuosia turvallinen "päivähoitopaikka" jossa ei tullut mietittyä levottomia, vaan ajatukset piti keskittää työntekoon.
Haluaisin opettaa ihmisiä saavuttamaan taloudellisen riippumattomuuden, saavuttamaan haaveitaan ja elämään omannäköistään elämää. Nyt tiedän miten pääsisin tähän tilanteeseen nopeammin ja helpommin, haluaisin jakaa osaamistani eteenpäin.
Aloittaja, voisitko kertoa millaista sinun elämäsi olisi jos olisit (tai on jos olet jo) taloudellisesti riippumaton, eikä sinun tarvitse käydä töissä?
No mulla on ollu aika millon sain perinnön yms enkä tehny töitä, ja siis pää meni ihan sekasin :D eli ei hyvä todellakaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :D
Ja välillä kyllä käytin vaan yhtä vähän rahaa ku esim ansiosidonnainen joten mun tilanne ei aina eronnu siitä ku jos oisin työtön normisti ilman perintöä xD
Käyhän ne Herlinitkin töissä vaikka ei tarvitsisi.
Vuoden sitä jaksoi ja sitten oli pakko mennä takaisin töihin :D Eli työ on muutakin, kuin rahaa. Se on kunnianhimon tyydyttämistä, itsensä haastamista, jne.
Se, että näet otteita jonkun elämästä netistä ei kerro koko totuutta.