Millaista on elämä, kun on niin paljon rahaa ettei tarvitse käydä töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan pidemmän päälle tylsää. Ei joka päivä voi kampaamoissa, kylpylöissä olla tai ostoksilla.

Ihminen tarvitsee haasteita, päämääriä.

Kuinka monella ihmisellä oikeasti on järjettömän mielekkäitä haasteita työelämässä? Eihökän suurimmalle osalle ne isoimmat työhaasteet nimenomaan ole siinä työn tylsyydessä, vittumaisen pomon kommenteissa tai liian suuren työkuorman kanssa pärjääämisessä. Kyllä mun mielestä ainakin matkustaminen ympäri maailmaa omaan tahtiin on paljon kiinnostavampaa kuin mikään työelämän antama haaste. 

Villi veikkaus, että n. 10% käy työssä koska työ itsessään on heistä niin kivaa ja toiset 10% käy sen takia, että siellä on heidän mielestään niin kiva työyhteisö ja loput 80% käy siellä pelkästään rahan takia. Voi toki olla, että tästä löytyy jotain tutkittuakin tietoa.....

Voisin jäädä omaehtoiselle eläkkeelle jos haluaisin (osakesijoituksia reilut 2 miljoonaa euroa), mutta olen jatkanut työelämässä juuri sen mielekkyyden takia. Saan tehdä haastavaa ja mielenkiintoista työtä hyvässä työpaikassa kivojen työkavereiden kanssa, joten joka päivä on kiva mennä töihin.

Mitä tulee rahankäyttöön, niin tuhlaa rahaa oikeastaan mihinkään, sillä en tarvii bilingiä elämään. Ulospäin mistään ei voisi päätellä, että taloudellisesti mulla menee paremmin kuin 99% suomalaisista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on käsitys, että esim. USA:ssa varakkaan kotirouvat harrastavat paljon hyväntekeväisyystöitä. Toimivat sikäläisenä sossuna.

Se ei ole harrastus vaan tapa pysyä hengissä kts rockefellerin kasvojen kohotuskampanja. Jakeli rahoja kadulla jotta ei vihattaisi ryöstömonopolinsa takia. Hyväntekeväisyys on vain tuon jatketta ja vieläkin niin ettei joudu itse tapaamaan noita likaisia köyhiä.

Ilman ymmärrytä viimeisen 400+ vuoden historiaan ei ymmärrä mistään mitään mitä tapahtuu nykypäivänä

Saisinpa vähintään 1500€/kk, tämä olisi unelmani:) saisin nykyisillä menoillani ostettua nykyistä enemmän monipuolisempaa ruokaa, ottaisin ehkä jonkun lemmikin, ostaisin pyörän, matkustaisin edes Suomen luontokohteissa, sisustaisin vähän ikivanhoja resuiset pois ja uusia kivoja tilalle jne.T:elämästä usein haaveileva työmarkkinatuella kitkuttava sairas(nuori)

Turha tulla huutamaan mitään "mene töihin, niin saat", harva työ on nykyään kokoaikaista eli tukia jotuuu monet työssäkäyvätkin hakemaan, terveys rajoittaa työllistymistä lähde mahdottomaksi muutnekin ja kova kilpailu terveilläkin "kympin CV"-porukalla nykyisin.

Katso Sofia belorfin IG sivuilta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä elämä on mahtavaa. Olen tehnyt erilaisia hommia muutamassa maassa nuoresta lähtien ja vihannut aikaisia herätyksiä ja sitä että lompakko on tyhjä.

Nyt nukun joka päivä kunnon yöunet, syön hyvin ja käyn lenkillä.

Shoppailusta ja krääsän keräämisestä en ole ikinä välittänyt, tavaraa on kylliksi.

Materialisti olen silti: perheellämme on iso talo josta löytyy oma rauha kaikille. Iso uima-allas on korona-aikana varsinkin ollut upea juttu.

Joukkoliikenteestä ei tarvitse välittää, meillä on pari autoa joihin on käytetty hirveästi enemmän rahaa kuin olisi järkevää.

Matkustelemme paljon, moni maailman nähtävyys on jo nähty mutta paljon on vielä näkemättä. Voin lähteä Brasilian viidakoihin tai tusinamatkalle Rhodokselle ihan fiiliksen mukaan. Muitten mieleipiteistä en piittaa.

Samassa tilanteessa olevia ystäviä ei ole. Varakkaita sellaisia on kyllä joten reissuista tai avoautoista pystyy juttelemaan ihan normaalisti ilman että joku kokisi minun kehuskelevan.

Nautin joka päivästä enkä kaipaa takaisin oravanpyörään.

Itse nautin myös elämästä. Olen korkeasti koulutettu ja ollut normaalisti töissä ennen lapsia. Mieheni on kuitenkin varakas (omaisuus yhteistä) ja lisäksi itse olen saanut tuntuvan perinnön (joka toki myös on yhteistä). Näin ollen minun ei tarvitse tehdä töitä. Nautin elämästä lasten kanssa. Harrastamme paljon ja puuhailemme kaikkea kivaa, tuen lapsia kouluasioissa ja he menestyvät hienosti koulussa. Olemme matkustaneet paljon ympäri maailmaa ja vietämme aikaa mökillä. Lapset ovat kuitenkin muutamien vuosien päästä aikuisia, joten sitten teen taas jotain kivaa. Luultavasti toimin yrittäjänä. Olen toki jonkin verran työskennellyt nyt äitinäkin. Kateuskaan ei ole ongelma, koska monet tuttumme ja ystävämme ovat huomattavasti rikkaampia. Toki joskus koen sitä, mutta en ole riippuvainen pahantahtoisten mielipiteistä. En itsekään kadehdi itseäni parempiosaisia. Läheisten ja joskus muidenkin tukeminen on minulle myös tärkeää.

Olen lukenut keskusteluita aiheesta ennenkin, ja vaikuttaa siltä, että ihmiset jakautuu kahteen leiriin. Osa tylsistyy äkkiä, jos ei saakaan mennä joka aamu töihin. Ei ole mitään tekemistä, ja kaveritkin on töissä. Toiset taas sitten keksii vaikka mitä harrastusta ja opiskelua tai mitä ikinä. Tietysti on myös niitä, joilla on niin kiva työ, että haluavat käyttää aikansa siihen ja varmaan myös niitä, jotka ei niin kaipaa mitään erityisempää tekemistä ylipäänsä.

Jos pysytään nimettöminä, niin miksi ei tehtäisi sitä tässä kaikkien näkyvillä, niin useampi saa hyödyn? En usko että kumpaakaan meistä voisi täältä tunnistaa.

Onhan Suomessa lähes 2 miljoonaa eläkeläistä, joiden ei tarvitse käydä töissä, jos ei halua ja elää säästeliäästi.

Mulla on useampi työkaveri, joilla niin paljon rahaa (varakkaat puolisot), ettei todellakaan tarvitsisi käydä töissä. Mutta haluavat, nauttivat työstä, ja tekevät sitä suurella intohimolla. Ja ovat vielä ihania työkavereita! Toki mulla kateuden piikki joskus pilkahtaa, kun ostetaan veneitä, autoja, kesämökkejä siinä kuin minä ostan lapselle hupparin.

Ihminen tarvitsee oikeasti mielekästä tekemistä pysyäkseen tyytyväisenä. Jos nyt ottaa esimerkiksi jotkut ökyrikkaat Herlinit ym. niin hekin viljelevät maata tai puuhastelevat muuta hyödyllistä.

Keskiluokalle työ on itsensä toteuttamisen ja kehittämisen kanava. Hyvä koulutus nähdään oleellisena, ja työ on paljon muutakin kuin tulonlähde.

Toisaalta on Suomessa niitäkin, joille työ edustaa lähinnä keinoa ansaita rahaa, mutta he ovat modernissa yhteiskunnassa vähemmistönä, ja monia duunaritöitä on hävinnyt automatisaation myötä. Sitten on tietysti ne monennen sukupolven köyhät, jotka ovat ilmeisesti omalla tavallaan "taloudellisesti riippumattomia", kun saavat kelalta kuukausittaiset tulonsa, mutta se ei useinkaan ole oma valinta, ja niille joille on, on yleensä paljon muitakin ongelmia.