Mitä mieltä olette; onko yhteiset kauppareissut arjen romantiikkaa vai tappoa?

Arjen hölmöyttä toi on, että kaksi ihmistä tuhlaa aikansa samaan kauppareissuun, sen sijaan että vuoroteltaisiin ja toinen voi tehdä sillä aikaa muuta / harrastaa jotain.

Kauppareissu ei nopeudu siitä juurikaan että kaksi ihmistä häärää samojen kärryjen äärellä.

Ei kumpaakaan. Mulle se on ihan kaupassakäyntiä. En muista, että olis ikinä tullut tappelu kaupassa, yhdessä ollaan oltu 13 vuotta.

Minulle se oli romantiikkaa, kun ei ex mitään muuta suostunut yhdessä tekeen. Sitten päätti lopettaa yhteiset kaupoareissutkin niin suhde oli siinä sitten.

Minusta olisi ihanaa käydä kaupassa miehen kanssa. Ruokakauppakäynnit on meillä kuitenkin minun hommiani, kun mies "ei osaa" yksin ja minun kanssani ei viitsi lähteä.

Jos joskus harvoin (kerran tai pari vuodessa) mennään yhdessä, niin on kiva yhdessä miettiä mitä hyvää ostetaan. Ehkäpä jopa käydä kahvilla ostosten lomassa. <3

Ihan normaalia kotitöihin verrattavaa toimintaa. Ei liity romantiikkaan tai sen tappoon sen enempää kuin imurointikaan. 

Arkiset ostosreissut yhdessä on ihan tylsiä, mutta lomalla on ihan kiva käydä yhdessä kun ostoskärryyn laitetaan enemmän herkkuja ja muuta mukavaa.

Miksi helvetissä pitäisi mennä muijan kanssa kauppaan, sehän on ihan ihmisen kidutusta, kannattaa tehdä aina selväksi että tuollainen kamaluus on mahdollista vain rakastumisvaiheessa ja todella poikkeuksellisissa tilanteissa, esim. yhdessä matkalla jossakin.

Vain nainen voi nähdä tuossa jotain romantiikkaa.

Me käydään usein koko perheenä (tai käytiin ennen koronaa). Menomatkalla tulee autossa istuttua ja juteltua, ja ostosten keräily on mukavaa. Kauppareissun jälkeen voidaan poiketa kahvilassa ja leikkipaikalla. Enemmän meillä yhteisestä ajasta on pulaa kuin omista harrastusmahdollisuuksista.

Lomareissuilla kiva käydä yhdessä perheen kanssa, mutta ei se kyllä arkena ole kuin yksi suoritus muiden joukossa. En kyllä sitten yhtään ymmärrä miksi pitäisi yhdessä lähteä kauppaan, jos ei sitten esim. käy samalla kun tullaan vaikka kyläilemästä tms. Yksin pystyy kyllä terve aikuinen käymään kaupassa. Varsinkin jos on yhteisiä lapsia, niin sille kauppaan menevällehän se on pieni hengähdyshetki. Ja taas jos on vain pariskunta, niin toinen voi sillä aikaa vaikka siivota, olla omissa harrastuksissaan, tekee jo etukäteisvalmisteluja vaikka illan grillailuja varten tms tai jos ruokakauppa sijaitsee kauppakeskuksessa, niin toinen käy sieltä ostamassa vaikka vaatteita molemmille, vie kameran huoltoon, hakee erikoiskauppatavaroita tai vaikka käy alkossa.

Oma mies välillä ehdottaa, että lähdetäänkö kävelemään kaupat läpi, tarkoittaa siis lähinnä marketteja. Ihan kivoja reissuja ne on. Katsellaan hyvät tarjoukset ja etsitään uutuustuotteita, joita voi kokeilla. Arkikauppareissutkin sujuu näppärästi, kun toinen etsii yhdet tuotteet ja toinen toiset. Kassalla minä tyhjennän kärryn ja maksan, mies pakkaa tavarat.

Yhdessä maataan sohvalla ja tilataan ruoka, yms netistä. : )

Olemme mekin onnistuneet saamaan riidan aikaiseksi kaupassa, kun puoliso on pilkuntarkka sentin venyttäjä. Ei mene jakeluun se, että kokemuksesta tiedän, että jokin tuote on yksinkertaisesti laadultaan parempaa kuin joku toinen. Siinä ei kenenkään talous kaadu, jos maksaa muutamat kymmenet sentit enemmän vaikka hyvästä kahvista.

Käydään yhdessä ruokakaupassa pari-kertaa vuodessa nykyään. Olen ulkoistanut koko asioinnin miehelle. Hänen huveihinsa kuuluu myös lukea tarjousesitteitä ja ajella jonkun tuotteen perässä kilometrikaupalla. Bensaa palaa ja aikaa kuluu. Sitten nuukuttaan ostelee esimerkiksi jotain Honkkarin tai vastaavan liikkeen työkaluja, jotka eivät käyttöä kestä. Viimeksi osti kamalan näköiset ja liian isot kengät, kun halvalla sai.

Vaimo on niin mustasukkainen, etten voi lähteä hänen kanssaan kauppaan. Tosi omistavaa sorttia. Tilanne on mennyt nyt siihen etten voi köydä kaupassa edes yksin.

Vaimo käy kaupassa ja tuo minullekin mitä haluan. Saa myös maksaakin minun tuomiseni. 

Käydään usein yhdessä kaupassa ihan vain siksi ettei tarvitse mennä yksin. Ei se mitään arjen romantiikkaa todellakaan ole. Se on kaupassa käyntiä. Arjen romantiikka on jotain aivan muuta.

Vaatikaa naiset suhteelta enemmän jos kaupassa käynti on sen kohokohta. Älkää tyytykö liian vähään.

Kaupassa käydään usein yhdessä, vaikka enimmäkseen erikseen.

Ns. shoppailu, eli rättikauppojen kiertely on yhtä kidutusta ja niille reissuille en lähde jos en ole jotain vaatetta vailla.

Kirppiksellä saatan käydä kun itselleni etsin jotain, huvikseni en niissä luuhaa.

Vaimo taas kokee nuo yhdessä tekemiseksi ja jaksaa valittaa, vaikka ollaan oltu yksissä jo yli 20 vuotta.

Eletään yhdessä ja käydään myös kaupassa yhdessä. Me ei olla koskaan riidelty kaupassa. Muutenkin on vähän riitoja.

50&67

Vierailija kirjoitti:

Käydään usein yhdessä kaupassa ihan vain siksi ettei tarvitse mennä yksin. Ei se mitään arjen romantiikkaa todellakaan ole. Se on kaupassa käyntiä. Arjen romantiikka on jotain aivan muuta.

Vaatikaa naiset suhteelta enemmän jos kaupassa käynti on sen kohokohta. Älkää tyytykö liian vähään.

Voiko mieskin vaatia suhteelta enemmän? 

En tajua tuota yhdessä kauppaan änkemistä. Yhdessä ylläpidetään sähköistä ostoslistaa ja se käy marketissa kumpi milloinkin ehtii.

Toinen voi tehdä sillä aikaa vaikka perheelle ruokaa tms. hyödyllistä perheen eteen.

Ymmärrän kyllä kotitöiden jakamisen jos kyseessä on jotenkin jaettava homma, mutta kaupassa käynnissä en keksi miten tuplamiehitys parantaa asian sujuvuutta. Enemminkin päinvastoin, jos pitää koko ajan tarkistella joko toinen ehti jonkun tavaran X sinne kärryyn heittää. Saman kierroksen siellä joutuu tarpomaan yksin ja kaksin.

Vierailija kirjoitti:

Minulle se oli romantiikkaa, kun ei ex mitään muuta suostunut yhdessä tekeen. Sitten päätti lopettaa yhteiset kaupoareissutkin niin suhde oli siinä sitten.

Heh, kuulostaapa vähän tutulta. Kauppahommat melkeinpä ainoita mitä ukko suostuu tekemään, lähes kaikki muu mistä minä tykkään on tylsää ja heti pitää päästä takaisin kotiin kun väsyttää kun ja näilläkin on ja pisuhätä. Nuokin on ollut nyt taas tauolla, mutta ai että mitä luksusta kun joskus käydään yhdessä autolla jossain marketeissa ja saa kuunnella musiikkia siinä aivan liian lyhyellä matkalla, joskus jopa saatettu käväistä kahvilla josta sillä on tietysti hirveä kiire kotiin. Siis paneminenhan sille kelpaisi yhteisenä tekemisensä, mutta eipä napostele enää kun ei sekään osallistu mun menoihin.

Vierailija[quote=Vierailija kirjoitti:

Minulle se oli romantiikkaa, kun ei ex mitään muuta suostunut yhdessä tekeen. Sitten päätti lopettaa yhteiset kaupoareissutkin niin suhde oli siinä sitten.

Heh, kuulostaapa vähän tutulta. Kauppahommat melkeinpä ainoita mitä ukko suostuu tekemään, lähes kaikki muu mistä minä tykkään on tylsää ja heti pitää päästä takaisin kotiin kun väsyttää kun ja näilläkin on ja pisuhätä. Nuokin on ollut nyt taas tauolla, mutta ai että mitä luksusta kun joskus käydään yhdessä autolla jossain marketeissa ja saa kuunnella musiikkia siinä aivan liian lyhyellä matkalla, joskus jopa saatettu käväistä kahvilla josta sillä on tietysti hirveä kiire kotiin. Siis paneminenhan sille kelpaisi yhteisenä tekemisensä, mutta eipä napostele enää kun ei sekään osallistu mun menoihin.

*Nälkä ei näillä