Miksi lasu ei tehnyt kohdallani mitään? Koska varakkaat vanhemmat?

Asuimme isossa omakotitalossa maalla. Oli aika uudet autot. Sain lapsena leluja jos halusin. Olin ainoa lapsi.

Meillä ooi kuitenkin tosi tiukka kuri. En saanut tehdä mitään. Olin myös yksinäinen. Minulla ei ollut yhtään kaveria ja jouduin heti kiusatuksi kin menin kouluun. Vanhemmat sanoivat vaan, että opettele puolustamaan itseäsi, älä ole hiljainen nössö.

Minua oli kyllä aina tukistettu. Mutta esiteininä tai ala-asteella alkoi tulla väkivaltaa. Isäni löi nyrkillä selkään, repi vaatteista portaat alas yms. Myös äitini kävi minuun käsiksi.

En muista lapsuudenkodista yhtään ystävällistä tai lämmintä puhetta. Minulle huudettiin tai tiuskittiin lähes aina.

Kerroin koulussa väkivallasta. Kun sossut tulivat käymään, minulle lähinnä naureskeltiin kuinka "hyvin" asiani ovat. En edes pystynyt vastaamaan, itkin vaan. Kaikki jäi yhtern käyntiin. Vanhemmille vaan heristettiin sormea, että lyödä tai retuuttaa ei saa.

Muistan silloin ajatelleeni, että jospa olisi niin että olisin syntynyt köyhään perheeseen. Asuisin vuokrakämpässä. Vanhemmat olisi ehkä viikonloppuisin juoneet. Kuten monella kaverilla. Mutta heillä kuitenkin oli ÄITI ja ISÄ. Joille kertoa asioita ja jotka ei heti raivonneet ja lyöneet. Mutta jos joku olisi tehnyt minusta lasun ja olisinelänyt vaatimattomammissa oloissa, eikä vanhemmat olisi uhkuneet "minä olen hyvä vanhempi" asennetta, olisiko minut sitten otettu vakavasti?

Eihän nykyään enää lasussa ole tämmöistä?