Miten nopeasti voi oppia auton ajon että voi käydä töissä 100 km päässä?

Voitko tehdä niin että ostat auton ja käyt sen kanssa harjoittelemassa joku toinen henkilö apuna ensin ne parkkpaikat ja sitten jaat ihan kaupunki- ja maantieajoa, pimeää, parkkeeraukset, parkkihallit jne mitä autokoulussakin ja kuljet silti samanaikaisesti niillä julkisilla kunnes saat ajovarmuuden? Ei autokouluakaan käydä kuin joku viitisentoista tuntia enää nykyään.

Kyl huonolla kelillä julkiset voittaa oman ajon 100km matkalla. Voi vaikka torkahtaa. Oman auton ratissa parempi ettei torkahtele.

Mieti vielä uudestaan tahdotko ajaa 100 kilsaa ees taas päivittäin. Kesällä ihan kivaa, talvella huonot kelit ja pimeää. Aika rankkaa ja tulee myös kalliiksi. Ei autokaan voi olla ihan mikä tahansa. En tuosta itse ajamisen oppimisesta olis huolissaan.

Kysele ja kilpailuta autokoulujen ns päivityspaketit. Tarkoitettu henkilöille joilla on kortti mutta ei ajokokemusta.

Ehkä vie noin 5 minuuttia.

Mutta kertaa nyt ne liikennesäännöt.

No jos sinulla on kortti ja olet joskus autolla koulun jälkeen ajanut, niin eipä tuossa luulisi kauan menevän. 

Ensin huolellinen perehtyminen auton laitteisiin ja tekniikkaan, niin jää aikaa myös liikenteen seuraamiseen. Myös navigaattorista on apua. Kuten tuossa jo mainittiin, liikenteeseen pääsee lopulta melko vähäisellä koulutuksella.

Vierailija kirjoitti:

Voitko tehdä niin että ostat auton ja käyt sen kanssa harjoittelemassa joku toinen henkilö apuna ensin ne parkkpaikat ja sitten jaat ihan kaupunki- ja maantieajoa, pimeää, parkkeeraukset, parkkihallit jne mitä autokoulussakin ja kuljet silti samanaikaisesti niillä julkisilla kunnes saat ajovarmuuden? Ei autokouluakaan käydä kuin joku viitisentoista tuntia enää nykyään.

Tuo kuulostaisi kyllä hyvältä suunnitelmalta! Olisi tosi hienoa jos käytettävissä olisi joku sukulaisen/ystävän vanha auto harjoittelukappaleeksi ennen kuin pitäisi ostaa oma, mutta tämä ei ole valitettavasti vaihtoehto. Tuntuisi myös tyhmältä ostaa auto jos en uskalla viedä sitä edes yleiselle tielle tai ajaa kotiin, eli nuo peruspalikat pitäisi kyllä olla hanskassa ennen kuin ostan oman. Ajattelin jos pyytäisin erästä useamman auton ostanutta tuttavaa mukaan kaupoille, ja että ottaisin myös pari tuntia ihan autokoulusta.

Ajoin oman korttini pienessä maalaiskaupungissa jossa ruuhkat olivat tyyliin traktori ja kolme autoa, joten ajatus parkkihalleista ja ruuhka-ajosta kaupunkioloissa on vähän pelottava. Viestisi herätti myös muiston juuri autokoulun jälkeisiltä ajoilta kun kävin veljeni kanssa harjoittelemassa - harjoiteltiin parkkeeraamista niin onnistuin koordinoimaan auton n. 20 sentin päähän viereisestä autosta enkä apukuski olisi edes mahtunut ulos. Pari kuukautta tuosta ruttasin apukuskin peilin autotallin reunaan kun en hahmottanut auton leveyttä suhteessa ulosajokaistaan, tuo oli yksi viimeisistä kerroista kun ikinä ajoin...

Pienin askelein tämä kai onnistuu. Haluan pienen kompaktin auton enkä mitään isoa tankkia josta on tosi hankala hahmottaa miten paljon tilaa se tarvitsee ympärillään. Ajoin joskus sitä vanhan mallin kirppukokoista Ford Ka:ta ja se oli mielestäni hallittavan kokoinen.

- ap

Hommaa joku autollinen kertaamaan ja harjoittelemaan reittiä ensin. Sitten automaattivaihteisen auton hankintaan.

Ajamaanhan oppii lapsetkin :) auto alle ja kertaamaan miten se sujuikaan. Yli 100+ km matkaan menee luultavimmin noin 1.5 tuntia per suunta, jolloin istuisit autossa kolme tuntia päivittäin. Itse miettisin etätyön mahdollisuutta, työpaikan vaihtoa tsi muuttoa. Jokainen toki tekee omat valintansa. Kannattaa kurkata vaikka google mapsistä reitti ja ajoaikaennuste työmatkallesi.

Ota muutama ajotunti autokoulusta. Mulla oli vastaava tilanne, en ollut autokoulun jälkeen ajanut ollenkaan ja siitä oli useampi vuosi. Onneksi silloin isän kanssa käytiin harjoittelemassa eka tyhjällä parkkipaikalla, ja siitä sitten eteenpäin. Ajoin tosin pari pientä peltikolaria ekan vuoden aikana (puhtaasti omaa tyhmyyttäni), eli jälkiviisaana mullekin ne ajotunnit olisivat tulleet tarpeeseen.

Mutta aika nopeasti ajotuntuma tuli: Jouduin ajamaan paljon kaikenlaisissa paikoissa, moottoriteillä, ison kaupungin keskustassa jne. Pari vuotta tuon jälkeen lähdin autolla vapaaehtoisesti jopa Helsingin keskustaan (en asu pk-seudulla, eli vieras ympäristö) ja hyvin sekin meni.

Itse ajan 100km päivässä työmatkaa ja onhan se vähän tylsää ja työpäivät siksi pitkiä. Suomessa onneksi vuodessa ei ole kuin muutama sellainen päivä jolloin sää on aivan järkyttävä ajamiseen. Vaaratilanteita tosin meinaa tapahtua liian usein ja se huolettaa. Ajamisen oppii vain ajamalla säässä kuin säässä ja kokemuksien kautta. Tankillinen menee viikossa ja renkaita uusittava joka toisen kauden jälkeen. Kallista käydä töissä.

Yritä asennoitua julkisilla kulkiessasi niin, että se on todella sinun omaa aikaasi. Voit lukea, tehdä käsitöitä, palstailla jne tai vaikkapa ottaa torkut, eivätkä ne tekemättömät kotityöt nakerra omaatuntoa samalla. Mulla on kokemusta tuosta vielä puolta pidemmästä päivittäisestä työmatkasta. Mikä ihanuus, kun sai lukea mielikirjaa ilman sitä ahdistusta että nuo tiskitkin vielä tuossa lojuu jne. Syksyn ja talven pimeillä sekä muuten rumilla keleillä onni siitä, että joku muu ajaa puolestani.

Luulisin, että  muistat taidon uudelleen aika nopeasti, kunhan alat ajelemaan. Suosittelen kyllä, että otat jostain autokoulusta pari ajotuntia, jonka aikana opettaja voi sitten nähdä missä tarvitset harjoitusta ja sitä ennen tietenkin kannattaa tarkistaa muuttuneet liikennesäännöt ja muistella uudelleen liikennemerkkejä sun muita liikenteen käytäntöjä.

minä aloin ajamaan autoa uudelleen 10 vuoden jälkeen. muistin yhtä hallintalaitteet, osasin edelleen parkkeerata, osasin edelleen ohittaa, suurin vaikeus oli ajaa 100 ja 120, tuntui, että suuri osa huomiosta meni nopeusmittarin kyttäämiseen. Autot kun oli kehittyneet kymmenessä vuodessa sen verran, että turhan helposti lipsahteli ylinopeudelle, kun kaasukytkin oli niin herkkä. korjautui ajan kanssa. Samoin suurissa nopeuksissa auto tuntui olevan herkempi seilaamaan kaistalla, kun oli uusi auto myös hyvin herkkä ohjaukselle. sekin korjaantui ajan kanssa.

Vaikeaa oli myös saada auto pysymään oikeassa laidassa, kun autoissa oli myös mitat muuttuneet ja oli jotenkin hankala hahmottaa auton leveyttä alkuun. Niinpä usein ajelin keskellä kaistaa tai lähellä keskiviivaa ensimmäiset viikot. Sekin sitten korjaantui ajan kanssa. Varmaan joskus joku ohituspaikka kärkkyjä hermostui kun ajellaan keskellä kaistaa, mutta sellaista se on. pitää sietää muita kuskeja. Liikenteessä on aina kokemattomia kuskeja, uusia kuskeja, kokeneita kuskeja ja sitten pitkältä tauolta palaavia kuskeja. Jos joku ei kestä sitä, niin oma vika.

pääasia autoilussahan on pysynyt samana: huoledi siitä, että itse ajat turvallisesti, älä hätiköi, vaan ennakoi. ja jos ajat ruuhkassa väärää kaistaa etkä voi vaihtaa, sitten ajat sitä kaistaa ja joko menet toista reittiä perille tai sitten etsit kääntöpaikan.

Vierailija kirjoitti:

Mieti vielä uudestaan tahdotko ajaa 100 kilsaa ees taas päivittäin. Kesällä ihan kivaa, talvella huonot kelit ja pimeää. Aika rankkaa ja tulee myös kalliiksi. Ei autokaan voi olla ihan mikä tahansa. En tuosta itse ajamisen oppimisesta olis huolissaan.

Tosiaan, tuo on myös hyvä pointti. Sain ajatuksen työkaverilta joka tosiaan ajoi saman matkan mutta pystyi aamulla nukkumaan melkein tunnin pidempään kuin minä julkisilla kulkeva. Minulla oli jopa tapauksessa tavoitteena päästä taas kiinni ajamisen syrjään (on noloa aina selittää aikuisena ihmisenä että on ajokortti mutta ei uskalla ajaa), ja halusin hankkia auton sen jälkeen kun ensin muutan työkaupunkiin. Hyvän asunnon löytäminen on kuitenkin pitkittynyt joten ajattelin pitäisikö sittenkin ensin hankkia auto ja sen jälkeen kämppä. Silloin voisi asuntojakin etsiä laajemmalta alueelta.

Halusin auton lähinnä harrastustarkoitukseen, eli että sillä pääsisi tallille ja korpeen helpommin/nopeammin kuin nyt pyörällä.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko tehdä niin että ostat auton ja käyt sen kanssa harjoittelemassa joku toinen henkilö apuna ensin ne parkkpaikat ja sitten jaat ihan kaupunki- ja maantieajoa, pimeää, parkkeeraukset, parkkihallit jne mitä autokoulussakin ja kuljet silti samanaikaisesti niillä julkisilla kunnes saat ajovarmuuden? Ei autokouluakaan käydä kuin joku viitisentoista tuntia enää nykyään.

Tuo kuulostaisi kyllä hyvältä suunnitelmalta! Olisi tosi hienoa jos käytettävissä olisi joku sukulaisen/ystävän vanha auto harjoittelukappaleeksi ennen kuin pitäisi ostaa oma, mutta tämä ei ole valitettavasti vaihtoehto. Tuntuisi myös tyhmältä ostaa auto jos en uskalla viedä sitä edes yleiselle tielle tai ajaa kotiin, eli nuo peruspalikat pitäisi kyllä olla hanskassa ennen kuin ostan oman. Ajattelin jos pyytäisin erästä useamman auton ostanutta tuttavaa mukaan kaupoille, ja että ottaisin myös pari tuntia ihan autokoulusta.

Ajoin oman korttini pienessä maalaiskaupungissa jossa ruuhkat olivat tyyliin traktori ja kolme autoa, joten ajatus parkkihalleista ja ruuhka-ajosta kaupunkioloissa on vähän pelottava. Viestisi herätti myös muiston juuri autokoulun jälkeisiltä ajoilta kun kävin veljeni kanssa harjoittelemassa - harjoiteltiin parkkeeraamista niin onnistuin koordinoimaan auton n. 20 sentin päähän viereisestä autosta enkä apukuski olisi edes mahtunut ulos. Pari kuukautta tuosta ruttasin apukuskin peilin autotallin reunaan kun en hahmottanut auton leveyttä suhteessa ulosajokaistaan, tuo oli yksi viimeisistä kerroista kun ikinä ajoin...

Pienin askelein tämä kai onnistuu. Haluan pienen kompaktin auton enkä mitään isoa tankkia josta on tosi hankala hahmottaa miten paljon tilaa se tarvitsee ympärillään. Ajoin joskus sitä vanhan mallin kirppukokoista Ford Ka:ta ja se oli mielestäni hallittavan kokoinen.

- ap

Tuollainen pikkukirppu on huono jokapäiväiseen pitkään maantieajoon - suorituskykyä tai turvapuskuria ei juurikaan ole ja tuollaisessa ajossa kirpun ajaa nopeasti loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Yritä asennoitua julkisilla kulkiessasi niin, että se on todella sinun omaa aikaasi. Voit lukea, tehdä käsitöitä, palstailla jne tai vaikkapa ottaa torkut, eivätkä ne tekemättömät kotityöt nakerra omaatuntoa samalla. Mulla on kokemusta tuosta vielä puolta pidemmästä päivittäisestä työmatkasta. Mikä ihanuus, kun sai lukea mielikirjaa ilman sitä ahdistusta että nuo tiskitkin vielä tuossa lojuu jne. Syksyn ja talven pimeillä sekä muuten rumilla keleillä onni siitä, että joku muu ajaa puolestani.

Joo, tosiaan :) Joskus tuo autollinen työkaveri oli myös juuttunut ruuhkaan ja tuli paljon myöhemmin töihin kun minä junalla huristellut.

Olen kohta vuoden kitkuttanut tuota samaa rataa ja yrittänyt pysyä positiivisena. Junassa on tullut luettua jo kaikki Harry Potterit englanniksi, neulottua monta monta metriä, ja kuunneltua läpi kaiken maailman artistien koko diskografia. Tykkään vieläkin tuijottaa ulos ikkunasta ja herätä hitaasti, syödä aamupalan ja meikata junassa, mutta koronan takia en halua enää meikata tai syödä junassa. Pitkään istuminen tuottaa myös kremppoja, tietty autossakin sitä tulisi istuttua.

Toiselta vastaajalta myös hyvä pointti että nuo pikkuautot eivät ole hirveän hyviä pitkiä matkoja varten. Vanhemmissa autoissa on myös aika meluisaa istua, tuossa Ford Ka:ssa istut myös melkein polvet suussa ja persus asfaltissa eli keskimääräinen juna on aina paljon mukavampi. Junissa ärsyttää puhelimeen kälättäjät, musiikin huudattajat ja mahdolliset perutut junavuorot.

Hyvä kuitenkin kuulla että monella on onnistunut opetella ajamaan uudelleen! Ehkä tämä ei ole aivan toivotonta.

-ap

Itse samanlaisessa tilanteessa ajoin veljeni kanssa kerran työpaikalle ja takaisin (koko matka Helsingissä, osa keskustassa) ja siitä se lähti melko kivuttomasti. Hankalin osuus oli ehkä katuparkkeeraus Helsingissä. Siinä joutui heti opettelemaan taskuparkkeerauksen. Eikä se itse asiassa kovin vaikeaa ollut.

Työmatkasi kuulostaa helpolta. Olet itsekin sitä mieltä, kun olet pari kertaa ajanut sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritä asennoitua julkisilla kulkiessasi niin, että se on todella sinun omaa aikaasi. Voit lukea, tehdä käsitöitä, palstailla jne tai vaikkapa ottaa torkut, eivätkä ne tekemättömät kotityöt nakerra omaatuntoa samalla. Mulla on kokemusta tuosta vielä puolta pidemmästä päivittäisestä työmatkasta. Mikä ihanuus, kun sai lukea mielikirjaa ilman sitä ahdistusta että nuo tiskitkin vielä tuossa lojuu jne. Syksyn ja talven pimeillä sekä muuten rumilla keleillä onni siitä, että joku muu ajaa puolestani.

Joo, tosiaan :) Joskus tuo autollinen työkaveri oli myös juuttunut ruuhkaan ja tuli paljon myöhemmin töihin kun minä junalla huristellut.

Olen kohta vuoden kitkuttanut tuota samaa rataa ja yrittänyt pysyä positiivisena. Junassa on tullut luettua jo kaikki Harry Potterit englanniksi, neulottua monta monta metriä, ja kuunneltua läpi kaiken maailman artistien koko diskografia. Tykkään vieläkin tuijottaa ulos ikkunasta ja herätä hitaasti, syödä aamupalan ja meikata junassa, mutta koronan takia en halua enää meikata tai syödä junassa. Pitkään istuminen tuottaa myös kremppoja, tietty autossakin sitä tulisi istuttua.

Toiselta vastaajalta myös hyvä pointti että nuo pikkuautot eivät ole hirveän hyviä pitkiä matkoja varten. Vanhemmissa autoissa on myös aika meluisaa istua, tuossa Ford Ka:ssa istut myös melkein polvet suussa ja persus asfaltissa eli keskimääräinen juna on aina paljon mukavampi. Junissa ärsyttää puhelimeen kälättäjät, musiikin huudattajat ja mahdolliset perutut junavuorot.

Hyvä kuitenkin kuulla että monella on onnistunut opetella ajamaan uudelleen! Ehkä tämä ei ole aivan toivotonta.

-ap

Ajamisen oppii kyllä! Itselläkin oli yli 10 vuoden tauko ajamisessa ja kun aloin harjoittelemaan, opin ajamisen uudestaan parissa viikossa. Sinäkin opit varmasti, tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Hommaa joku autollinen kertaamaan ja harjoittelemaan reittiä ensin. Sitten automaattivaihteisen auton hankintaan.

Miksi pitäisi olla automaattivaihteinen? Minulla on ajotaito päässyt ruostumaan vähän samaan tapaan kuin ap:llä, mutta jos ajamisessa ja auton ajamisessa jokin asia oli minusta helppoa, niin se oli nimenomaan manuaalivaihteiden käyttö. Siinä ei ollut mitään hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko tehdä niin että ostat auton ja käyt sen kanssa harjoittelemassa joku toinen henkilö apuna ensin ne parkkpaikat ja sitten jaat ihan kaupunki- ja maantieajoa, pimeää, parkkeeraukset, parkkihallit jne mitä autokoulussakin ja kuljet silti samanaikaisesti niillä julkisilla kunnes saat ajovarmuuden? Ei autokouluakaan käydä kuin joku viitisentoista tuntia enää nykyään.

Tuo kuulostaisi kyllä hyvältä suunnitelmalta! Olisi tosi hienoa jos käytettävissä olisi joku sukulaisen/ystävän vanha auto harjoittelukappaleeksi ennen kuin pitäisi ostaa oma, mutta tämä ei ole valitettavasti vaihtoehto. Tuntuisi myös tyhmältä ostaa auto jos en uskalla viedä sitä edes yleiselle tielle tai ajaa kotiin, eli nuo peruspalikat pitäisi kyllä olla hanskassa ennen kuin ostan oman. Ajattelin jos pyytäisin erästä useamman auton ostanutta tuttavaa mukaan kaupoille, ja että ottaisin myös pari tuntia ihan autokoulusta.

Ajoin oman korttini pienessä maalaiskaupungissa jossa ruuhkat olivat tyyliin traktori ja kolme autoa, joten ajatus parkkihalleista ja ruuhka-ajosta kaupunkioloissa on vähän pelottava. Viestisi herätti myös muiston juuri autokoulun jälkeisiltä ajoilta kun kävin veljeni kanssa harjoittelemassa - harjoiteltiin parkkeeraamista niin onnistuin koordinoimaan auton n. 20 sentin päähän viereisestä autosta enkä apukuski olisi edes mahtunut ulos. Pari kuukautta tuosta ruttasin apukuskin peilin autotallin reunaan kun en hahmottanut auton leveyttä suhteessa ulosajokaistaan, tuo oli yksi viimeisistä kerroista kun ikinä ajoin...

Pienin askelein tämä kai onnistuu. Haluan pienen kompaktin auton enkä mitään isoa tankkia josta on tosi hankala hahmottaa miten paljon tilaa se tarvitsee ympärillään. Ajoin joskus sitä vanhan mallin kirppukokoista Ford Ka:ta ja se oli mielestäni hallittavan kokoinen.

- ap

Kirppukokoinen auto ja 100km aamuin illoin ei ole kiva yhdistelmä. Keskikokoinen, esim golf, niin ajaminen on vakaampaa ja miellyttävämpää myös räntäkelissä.