Teinkö muka moraalisesti väärin, kun nauroin emännälle, kun tämä kertpi uskovansa enkeleihin ja siihen, että hän tulee vielä kohtaamaan edesmenneen kissamme "jossain"?
Ei siis ihan kuitenkaan taivaassa ole tuo tapaaminen. "Jossain" oli tarkin vastaus tulevaksi emännän ja kisun tapaamispaikka-kyselyihini. En kuulemma saa tänään koska nauran. En voi lopettaa nauramista, enkä kyllä tulla lainkaan vastaan noiden emännän uskomusten suhteen.
Kommentit (6)
No hyvä kun naurattaa, ei sitten sureta se ilman jääminen kun on ilmankin hauskaa.
Idiootti. Naura sitten kun itse ole kuollessas helvetistä
Mitä se toisen usko on sinulta pois? Ei se tarkoita että sinun tarvitsee uskoa, senkun vain kunnioitat toisen omaa maailmankuvaa.
:D
olisin nauranut minäkin tosin pääni sisällä vain.
Joudun välillä uskovaisten naapureideni kanssa tähän tilanteeseen, etten keksi mitään kommentoitavaakaan mikä ei loukkaisi heitä, joten naureskelen mielessä, ja hymistelen tai vastaan ympäripyöreitä.
He ovat kuitenkin ystävällisiä joten en halua loukata , ehkä sinunkin kannattaisi hillitä käytöstä ajatellen vaimosi tunteita.
Vierailija kirjoitti:
No hyvä kun naurattaa, ei sitten sureta se ilman jääminen kun on ilmankin hauskaa.
Joo, nauru on hyvästä. Mielestäni olen pihtaamisen sijaan ansainnut bonuksen, sillä autoin ja kerroin, ettei enkeleitä ole olemassa, ja että kuoleman jälkeisestä ajasta ei kukaan voi sanoa muuta kuin, että maadumme kaikki. Ap
No mitäpä luulet