Kauanko kestää toipua työuupumuksesta?

Eikö sairaslomat ole usein puolen vuoden mittaisia.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sairaslomat ole usein puolen vuoden mittaisia.

Mihin vaivaan saa puolen vuoden sairasloman? Mulla on yhdellä kaverilla ollut tällainen mutta ajattelin että hän on aivan poikkeustapaus. (Tosi tehokas ja älykäs supersuoriutuja jonka aivojen ylikuumenemisen voikin ymmärtää)

Minulla oli työuupumusta edellisessä työssäni. Nyt olen ollut uudessa työssä vajaa kuusi kuukautta. Osa työuupumuksesta hellitti heti, kun pääsin uuteen työhön, mutta aina välillä tuntuu jokin yhä kaihertavan. On esimerkiksi haluttomuutta tarttua johonkin työtehtävään, saatan istua kauankin tuijottamassa tietokonetta ja miettimässä, että pitäisi jo aloittaa, mutta ei vain tule mitään.

hmm.. nyt kyllä kuulostaa siltä, että ensimmäinen asia toipumisessa on se, että alat pitämään itseäsi tärkeänä. Jokainen uupuu, jos voimat loppuu. Ei se ole sen kummempaa. Sinun ei tarvitse olla tehokkaampi kuin olet, ja nyt on tärkeää ottaa se aika voimistumiseen kuin tarvitaan.

Ehkä kaiken juurena onkin lopulta jokin ajatus, että sinun pitää suorittaa elämääsi jotakin muuta varten? Ehkä se asia tulee ratkaista ennen kuin kokonaan toivut, jottet toista samaa kuviota enää jatkossa? Nämä on vain heittoja, mutta kuulostele, onko niissä mitään perää.

Ja tuollainen muutos vaatii aikaa, ota se hyvä ihminen vastaan, jos suinkin lääkäri saikkua siihen määrää.

Tämä kriisi saattaa johtaa johonkin hyvään, kun sen kahlaat läpi. Kaikkea hyvää sinulle!

Kuukausia levossa. 3kk on minimi. Vähän sama kuin "ylikunto", jos on rääkännyt fyysisesti kehoaan yli sen kapasiteetin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sairaslomat ole usein puolen vuoden mittaisia.

Mihin vaivaan saa puolen vuoden sairasloman? Mulla on yhdellä kaverilla ollut tällainen mutta ajattelin että hän on aivan poikkeustapaus. (Tosi tehokas ja älykäs supersuoriutuja jonka aivojen ylikuumenemisen voikin ymmärtää)

Sei työuupumuksesta saa sairaslomaa. Siksi annetaan masennusdiagnoosi.

Ap, lue ensin vähän faktoja.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…

https://www.ttl.fi/tyontekija/tyostressi-ja-uupumus/

https://www.mehilainen.fi/yrityksille/tyohyvinvointi/tyontekijan-hyvinv…

https://yle.fi/uutiset/3-11015514

Työuupumus ei ole koskaan sairausloman yksinään sairausloman syy ja sinulla esimerkiksi unettomuus ja ahdistus varmasti yhdessä riittävät perusteeksi sairaslomaan.

Mitä pidempään kuppaat asian kanssa, sitä vaikeammaksi sen hoitaminen käy.

Sillä, miten pitkään MUUT ovat oleet sairaslomalla ei ole oikeastaan mitään merkitystä, koska jokainen työuupunut on yksilö. 

Saatko terapiaa tai mitä syöt lääkkeinä? Unilääkkeitä? Mielialalääkkeitäa? Mitä? Oletko koskaan jutellut pomosi kanssa, voidaanko työtaakkaasi keventää ja siten helpottaa oloasi?

Nyt vaan rohkeasti työterveyslääkärin pakeille. 

Ei siitä 100% toivu koskaan. Aina on riski, että se uusii.

Mutta tyyökuntoon toipuminen kestää tilanteen vakavuudesta ja henkilöstä itsestään riippuen muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen.

Muista, työuupumus ei ole laiskojen ihmisten sairaus, vaan päinvastoin. Ahkerilla suorittajilla on suurin riski sairastua työuupumukseen.

<3

Mitä pidempään sinnittelet, sitä kauemmin kestää toipuminen. Yksi viikko ylimääräistä sinnittelyä vastaa kuukausia toipumisessa. TIetyn pisteen jälkeen et välttämättä enää toivu entisellesi. Hae apua pian.

Facebookissa on hyvä ryhmä aiheesta:

https://www.facebook.com/exsuorittajat/

"Miksi työuupumusta hävetään? Miksi on helpompi kertoa olevansa sairaslomalla, jos on vaikka jalka poikki? Me molemmat olemme kokeneet häpeää monissa eri tilanteissa meidän ”prosessin” aikana. Laura ennen romahdusta ja Suski romahduksen jälkeen"

Jättäkää ne iltaviininne nauttimatta. Jo yksi lasillinen illassa vaikuttaa yöuneen eli uni ei ole tarpeeksi ravitsevaa.

Vuosia.

Näen vieläkin stressaavia unia vanhasta suorittamisesta. En saanut ed. työpaikan lääkäriltä mitään apuja, en todellakaan päivääkään sairaslomaa, en edes fyysisiin kulumiin. Hain lyhyen sairasloman terveyskeskuksen lääkäriltä. Vaihdoin sitten kokonaan alaa. Stressaan täälläkin, mutta en ota enää vetovastuuta mistään hinnasta. Olen opetellut asennetta: Mä oon vaan töissä täällä.

Vuosia sanon minäkin. Tuo oli hyvin sanottu, että viikko sinnittelyä tietyn pisteen jälkeen vaatii kuukauden sairaslomaa. 

Minä olen pysyvästi rikki, tietyllä tavalla. Stressinsietokykyni ei ole palannut, ehkä hyvä niin. Saatan kuormittua lähes tyhjästä, tosin tunnistan, että siinä on myös traumaa mukana eli se liikasuorittaminen ja jatkuva itsensä ylittäminen on aiheuttanut minulle trauman. Väsymys ja stressi toimii sitten trauatriggerinä ja mieleni luulee, että olen taas siinä samassa tilanteessa ja oma voiti eskaloituu huonoksi tosi nopeasti. Ne hetket toki laukeavat ihan muutamien päivien tai viikon sisällä, mutta ei, en sovellu enää entiseen tulos tai ulos -työhöni. It is a out for me. 

Tällä hetkellä pyrin elättämään itseni itse. Minulle avaintekijä on se, että saan tehdä töitä kotoa käsin ja että saan itse säädellä työn tahtia, määrää ja siihen käytettyä aikaa ja ajankohtaa. Että voin tehdä vaikka pari tuntia aamulla, ottaa päiväunet tai käydä kävelemässä, tehdä ehkä tunnin iltapäivällä ja kenties vielä myöhemmin illalla tai sitten viikonloppuna vähän lisää. On täysin absurdi ajatus, että menisin johonkin toimistoon paikan päälle kahdeksaksi tunniksi päivässä. Kestäisin ehkä kolme päivää ja sen kolmannen päivän iltana vaipuisin itkien maahan, kun pääsisin kotiin asti. Ihan vain pelkästä siitä paikan päällä olemisesta. En pysty keskittymään tai pysymään hyvässä vireystilassa niin pitkää aikaa. 

Tietenkään asiaa ei ole auttanut se, miten kaikkialta tulee viestiä, miten olen liian sitä ja liian tätä ja laista sohvalla makaaja ja pitäisi vain ottaa itseä niskasta kiinni. Todellisuudessa olen piiskannut itseäni liian kauan ja liian monta kertaa. Ja antanut muiden tehdä samoin. 

Vierailija kirjoitti:

Jättäkää ne iltaviininne nauttimatta. Jo yksi lasillinen illassa vaikuttaa yöuneen eli uni ei ole tarpeeksi ravitsevaa.

Käytän alkoholia hyvin vähän, en edes joka kuukausi ja kun käytän, silloinkin pääsääntöisesti ruoan kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, lue ensin vähän faktoja.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…

https://www.ttl.fi/tyontekija/tyostressi-ja-uupumus/

https://www.mehilainen.fi/yrityksille/tyohyvinvointi/tyontekijan-hyvinv…

https://yle.fi/uutiset/3-11015514

Työuupumus ei ole koskaan sairausloman yksinään sairausloman syy ja sinulla esimerkiksi unettomuus ja ahdistus varmasti yhdessä riittävät perusteeksi sairaslomaan.

Mitä pidempään kuppaat asian kanssa, sitä vaikeammaksi sen hoitaminen käy.

Sillä, miten pitkään MUUT ovat oleet sairaslomalla ei ole oikeastaan mitään merkitystä, koska jokainen työuupunut on yksilö. 

Saatko terapiaa tai mitä syöt lääkkeinä? Unilääkkeitä? Mielialalääkkeitäa? Mitä? Oletko koskaan jutellut pomosi kanssa, voidaanko työtaakkaasi keventää ja siten helpottaa oloasi?

Nyt vaan rohkeasti työterveyslääkärin pakeille. 

Käyn terapiassa mutta ei se ole poistanut tätä kuormittavaa tilannetta. Edistyi kyllä hyvin mutta sitten tuli nää vastoinkäymiset ja korona päälle.mutta kyllä mä tästä toivun.

Ap

Minut pantiin töistä pois 6-kymppisenä ja hyvä niin. 4 kuukautta nukuin 8 tunnin öitä, sitten oöin kunnossa päästäni.

Mä en ymmärrä miksi tämä on naisten ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vuosia.

Näen vieläkin stressaavia unia vanhasta suorittamisesta. En saanut ed. työpaikan lääkäriltä mitään apuja, en todellakaan päivääkään sairaslomaa, en edes fyysisiin kulumiin. Hain lyhyen sairasloman terveyskeskuksen lääkäriltä. Vaihdoin sitten kokonaan alaa. Stressaan täälläkin, mutta en ota enää vetovastuuta mistään hinnasta. Olen opetellut asennetta: Mä oon vaan töissä täällä.

Mä nimen omaan haluan vetovastuuta, olla vastuussa laajoista kokonaisuuksista, niin kuin nyt olenkin, enkä pipertää samoja juttuja vuodesta toiseen. Tuo mainitsemasi asenne "olen vain töissä täällä" tuntuu tosi vieraalta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tämä on naisten ongelma.

Tämäkin häpeä vielä. Olen heikko, uupuva nainen enkä mies joka osaa ottaa työn vain työnä. Haluaisin olla yhtä rela kuin miehet mutta en vaan pysty.

Ap

Vierailija kirjoitti:

hmm.. nyt kyllä kuulostaa siltä, että ensimmäinen asia toipumisessa on se, että alat pitämään itseäsi tärkeänä. Jokainen uupuu, jos voimat loppuu. Ei se ole sen kummempaa. Sinun ei tarvitse olla tehokkaampi kuin olet, ja nyt on tärkeää ottaa se aika voimistumiseen kuin tarvitaan.

Ehkä kaiken juurena onkin lopulta jokin ajatus, että sinun pitää suorittaa elämääsi jotakin muuta varten? Ehkä se asia tulee ratkaista ennen kuin kokonaan toivut, jottet toista samaa kuviota enää jatkossa? Nämä on vain heittoja, mutta kuulostele, onko niissä mitään perää.

Ja tuollainen muutos vaatii aikaa, ota se hyvä ihminen vastaan, jos suinkin lääkäri saikkua siihen määrää.

Tämä kriisi saattaa johtaa johonkin hyvään, kun sen kahlaat läpi. Kaikkea hyvää sinulle!

Kiitos! Haluaisin vaan olla tehokkain ja paras ja hävettää oma huonouteni.

Ap