Lue keskustelun säännöt.
Nuorena perheen perustaneet ajavat itsensä loppuiän avuttomuuteen
Keko
04.06.2020 |
Tai ylipäänsä nuorena pitkäaikaiseen parisuhteeseen päätyneet tai sellaiset, jotka eivät ole koskaan olleet "yksin" ja pitäneet huolta vain edes itsestään ja tajunneet mitä se vaatii. Ja näitä on oikeasti paljon. Ihan naiset kuin miehet, aina oletetaan että löydetään nainen tai mies joka hoitaisi sen puuttuvan palan elämästä.
Kommentit (8)
Kyllä mun mielestä vaatii enemmän huolehtia perheestä kuin vain itsestään:)
Muutin 19v lapsuudenkodista suoraan avoliittoon ja menimme sitten naimisiin vuoden kuluttua. Ensimmäiset lapseni sain 21v ja 23v.
Ei estänyt kouluttautumista, ei urakehitystä eikä vaurasta elämää. Lapsia tuli lopulta 4, nyt jo 3 lastenlastakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se parempi, että kaksi ihmistä huolehtii toinen toisistaan kuin joutua yksin huolehtimaan ja maksamaan kaikki. Miksi pitäisi väen väkisin tehdä vaikeimman kautta?
"Pitäneet huolta vain edes itsestään"? Mitä se tarkoittaa? Jos pyörittää perhearkea, niin pystyy kyllä huolehtimaan itsestäänkin. Logiikkasi ontuu. Ihminen ei muutu joksikin toiseksi parisuhteessa tai parisuhteen loputtua. Joksikin avuttomaksi yksilöksi.
Toki jos on perinteiset naisten ja miesten työt jaettu sukupuolen mukaan, ja sitten toinen sukupuoli poistuu yhtälöstä, voi olla tiettyjä hankaluuksia, mutta nykyisin sellaiset hoituu kyllä.
No ihan hyvin olen osannut eron jälkeen huolehtia itsestäni ja lapsistani, vaikka muinoin muutin suoraan lapsuudenkodista exän kanssa yhteen. Ehkä muutama kuukausi meni tottua siihen ettei voi toiselle soittaa että tuo jotain kaupasta tms, sit siihenkin tottui.
Ap on varmaan mun anoppi. Juhlittiin 15 v. hääpäivää ja hän nurisi edelleen, miten olisi toivonut poikansa muuttavan omilleen sen sijaan, että muutti suoraan kotoa mun kanssa yhteen. Meillä on takana pitkä onnellinen avioliitto ja toivottavasti edessäkin, mutta hänen mielestään ollaan "väärin onnellisia". Kun ei oo asuttu kumpikaan yksin. Kyllä se on loppuelämän synti siitä huolimatta, että elämä on muuten ollut hyvää.
Joskus mietin, mikä näillä valittajilla on itsellään huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nainen ei halua lasten vaikuttavan urakehitykseen ollenkaan, niin käytännössä on jäätävä lapsettomaksi. Ei ole väliä missä iässä lapsen saa.
Aika kummallista väittää, että nuorena perheen perustanut jäisi jotenkin avuttomaksi, koska kyllä vanhemman pitää ihan eri tasolla huolehtia itsestään ja lapsestaan (ja puolisostaan) kuin nuoren lapsettoman henkilön.
Ei pidä paikkaansa, ihmisiä on monenlaisia. Avuttomia/ laiskoja olivatpa he parisuhteessa tai yksin.
Mitä se vaatii?