Haukutteko omaa ulkonäköänne?

Mulla on periaate, että ikinä en hauku ääneen omaa ulkonäköäni. Ensinnäkin, sitä on niin ärsyttävää muiden kuunnella. Toiseksi, pidän ulkonäöstäni.

Usein :(

Päivittäin. Koska mua on haukuttu enkä pidä itsestäni.

En hauku. Jos en peiliä näe, niin olen ihan vetävän näköinen muija.

Ihan koko ajan. Päätän säännöllisin väliajoin, että alan puhua itselleni kauniimmin, mutta en osaa toteuttaa. En koskaan, ikinä, sanoisi kenellekään toiselle ihmiselle niin rumasti, kuin sanon itselleni. Monta kertaa päivässä.

En hauku mutta pelkään että muut haukkuvat, tuntuu etten ole ikinä muiden silmissä normaalin näköinen :/ Ihan hulluksi tässä tulee enkä tajua miksi kuvittelen noin. 

Olen toki ollut kiusattu koko nuoruuden ja hyljeksitty että ehkä sen takia on vaikea uskoa että jotkut jopa ihan pitäisivät minua miellyttävän näköisenä joten ahdistun jos ihmiset katsovat minua ja kärsin sosiaalisesta ahdistuskesta myös! Vihaan kiusaajia niin paljon mitä he minulle tekivät! Mieli ihan sekaisin! Teidän takia elän nyt tuilla enkä aio hankkia mitään sosiaalista työtä

Mielessäni haukun jatkuvasti, mutta ihan aiheesta, olenhan erittäin ruma. Ääneen en tätä juurikaan tuo esiin, koska en halua, että ihmiset alkavat kiinnittää vielä enemmän huomiota mun rumuuteen. Joskus harvoin sivulauseessa saatan viitata asiaan.

En hauku, mutta totean silloin tällöin faktoja, parturissa saatan mainita hiusten leikkauksen mallista keskultaessa, että kaulani on lyhyt; tänään pohdittiin vaatekaupan myyjän kanssa, kumpi koko puserosta olisi parepi, M vai L, kun toinen oli vähän liian iso, toisessa taas paljastui pieni vatsamakkara. Useimmilla meillä on hyviä ja huonoja puolia, mitäs niitä peittelemään, mutta ylenpalttinen oman ulkonäön mollaaminen sen kummemmin kuin kehuminenkaan eivät ole tarpeen kenellekään.

Joskus, ajoittain... Aikoinaan vähättelin enemmän nykyään vähemmän. Itseni harrastama arvostelu johtuu, johtui paljolti koulukiusaamisesta ja syrjinnästä.

Nykyään olen löytänyt tai löytämässä arvoni ja

siksi soimin itseäni vähemmän.

Turha itseään soimata ja jos soimaa niin kannattaa muistaa, että on inhimillistä tiedostaa että joskus sitä voi olla itsensä vihollinen eikä muut. Mieli vaan tuppaa selittämään asiat toisin.

En tiedä saanko kommentoida kun en varmaankaan ole tätiytymässä, mutta en enää hauku ulkonäköäni. En enää niinkään välitä ulkonäöstäni. Ennen pidin itseäni todella rumana, koska niin minulle sanottiin vähän joka suunnalta. Nykyään kun kukaan ei ole haukkunut rumaksi, niin on jotenkin itsekin alkanut hyväksymään itsensä.

Terveisin Naispelko27