Työkaveri valehtelee jatkuvasti oudoissa asioissa! On mm. Valehdellut asuvansa omakotitalossa ja, että hänellä on perhe

Kerro sinä hänelle, että olet älykkö. Voitte yhdessä nauraa toistenne jutuille. 

Hip hop hoplaa. Nostooo!!!

No, onhan näitä syitä:

Huono itsetunto

narsismi

halu miellyttää

toivoo, että asiat olisivat niin

Haluaa ystäviä menestysä ja/tai vaikutusvaltaa

haluaa hurmata

Haluaa vain piristää toisia jutuillaan

harjoittelee tarinankertojan ammattia

Uskon kahta viimeksi mainittua. Kun on vuosikausia samassa työpaikassa samojen ihmisten kanssa, niin on piristävää, jos siellä on satutäti- tai setä.

joittenkin pitää keksiä tarinoita jotta olisi jotain puhuttavaa. ettei olisi tylsä tyyppi. tälläiset eivät yleensä tee mitään kuin ovat kotona.ehkä ei ole kavereita kuin töissä.

Jos ei työssä arvosteta yksin asuvia? Jos kaikilla muilla okt ja lapsia?

Voi olla että häpeä itseään ja omaa elämäänsä ja esitä muuta.

TAI

Itsellä kerran oli työkaveri jota aluksi jopa esimies piti hyvänä tyyppinä. Ehti saada aikamoisen sotkun aikaan mm ihmisten väleissä kunnes alkoi paljastua että hän oli sairaalloinen valehtelija. Oli valehdellut pitkälti siis oman elämänsä kuviot ja jopa äitinsä sairauden ja kuoleman saadakseen sympatiaa ja sairaslomaa.

Lopulta sai potkut. Mikä oli todella iso huojennus.

Tuommoisesta valehtelusta jää aina kiinni.

entinen kaverini kertoi kaikki minun asiani työkavereilleen. hän on ikänsä asunut äitinsä kanssa eikä tee muuta kuin käy kaupassa tämän kanssa tai kävelyllä. ihmettelin kun hän usein uteli asioitani niin vastasi että kun ne kyselee, tarkoittaen työkavereitaan. ihmetteli vaan kun kielsin juoruamasta asioitani. kirjoitteli nettiä myöten asioistani.

Minun mies voi jutella töissä kahvipöydässä perheestään ja talostaan. Ja kun seuraat häntä työpäivän päätteeksi, näet hänen menevän yksin vuokrayksiöönsä. Työpaikka ja perhe ovat 500 kilometrin päässä toisistaan, joten mies asuu viikot yksin, ilman taloa ja perhettä.

Jostain tyypistä tehtiin elokuvakin, kun väitti perheelleen käyvänsä töissä Sveitsin puolella WHO:ssa.

Minunkin työkaveri valehtelee. Ihan merkityksettömistä asioista. Kuten että minkärotuinen oli entinen hevonen.. tai että minkäikäinen hänen miesystävä on. Epäilin alkuun että muistan väärin mut kyllä se on noinpäin että hänellä muuttuu tarinat... todella outoa. Ensin miesystävä oli häntä nuorempi mut viimeksi olikin vuoden vanhempi. Todella outoa kun mies ei ole siis vaihtunut. Ja näitä esimerkkejä olis paljon muitakin.

Vierailija kirjoitti:

joittenkin pitää keksiä tarinoita jotta olisi jotain puhuttavaa. ettei olisi tylsä tyyppi. tälläiset eivät yleensä tee mitään kuin ovat kotona.ehkä ei ole kavereita kuin töissä.

Itse olen oiken tyytyväinen siihen, että olen tylsä tyyppi. Mielummin tylsä kuin naurettava.

Yksi sukulainen on tällainen, ollut aina. Hänelle on tapahtunut vaikka mitä pienistä asioista kaiken maailmaan sankaritarinoihin. On kuitenkin hyväntahtoinen onneksi, mutta kai tuo on jotain huomion haluamista?

Hänen kanssaan on siitä tylsä keskustella, että kerronpa mitä tahansa niin joko hän itse on kokenut sen saman tai joku työkaveri on sen kokenut. On vaikea erottaa mikä on totta ja mikä ei, mutta alan olla tässä aika harjaantunut.

Sankaritarinoissa (missä hän on pelastanut lapset palavasta autosta ym) kyselen vähän tarkemmin missä ja milloin tämä on tapahtunut ja onpas ihmeellistä ettei tätä ole uutisoitu. Tämän jälkeen nämä räikeimmät tarinat ovat loppuneet.

Ikävintä on että hänen äitinsä uskoo kaiken kyseenalaistamatta mitään.

Tunsin aikoinaan samanlaisen tyypin. Kertoi esimerkiksi omakohtaisena kokemuksena tapahtuman, joka oli yksityiskohtiaan myöten edellisenä iltana televisiossa esitetystä elokuvasta. Olihan niitä juttuja vaivaannuttavalla tavalla viihdyttävää kuunnella.

Mun eksä valehteli sisarustensa määrästä ja kansalaisuudestaan.

Olin nähnyt hänen veljensä joskus, hänellä piti olla 2 veljeä ja 2 siskoa. Oltiin seurusteltu vuosi kun mentiin ekaa kertaa tapaamaan hänen vanhempiaan ja (loppuja) sisaruksiaan. Parkkiksella ennen kun noustiin autosta, sanoi että niin hänellä on vielä 3 sisarusta lisää mutta ei vaan ollut kehdannut kertoa. Meni ihan pasmat sekaisin, miksi joku valehtelisi sisarustensa määrästä. En sitten tuossa vaiheessa enää viitsinyt jättää kyläilyä väliin mutta oli kyllä tosi outo olo ja kun ei edes ehditty jutella asiasta.

En muista miten tuo kansalaisuusjuttu selvisi mutta oli valehdellut olevansa suomalainen mutta olikin lähi-idän kansalaisuus. Mua ei ois ees kiinnostanut minkä maan kansalainen on, mutta tuo valehtelu oli liian outoa. Ja hän siis oli ihan suomalaisen näköinen, puhui täydellistä suomea että siitä en osannut päätellä.

Hänellä oli varmaan tosi huono itsetunto ja luuli että muita haittaisi ne asiat jotka häntä itseään haittasi.

Työkaveri kertoili että oli opiskellut oikiksessa, muuteibtykännyt kun siinä ammatissa joutuu niin moraalittomien hommiin, joten erosi yliopistolta.

Hänen poikaystävänsä oli kuollut autokolarissa ja hän saa perinnöksi sen bemarien. Vakuutusyhtiön kanssa nyt vöhön vaikeuksia.

Ynnämuuta ynnämuuta. Ihan älyttömiä.

Jos näistä asioista kyseli lisää vähön myöhemmin,niin ne vaan ohitettiin eikä vastausta tullut kunnolla koskaan.

Säälittävä tapaus.

Eronnut ja puhuu elämästään ennen eroa? Vaikea myöntää nykytilannetta esim. työkavereille, koska tilanne on arka ja kipeä?

Mulla on kaveri joka saattaa kertoa itselleen sattuneesta hassusta tilaneesta. Sama tarina, jonka itse kerroin hänelle viikkoa aikaisemmin..

Täällä työkollega on onnistunut jo savustamaan juoruilullaan muutamankin yöpaikasta ulos.

Aina etsii silmätikukseen jonkun,jota alkaa kaikella pahan puhumisella kiusaamaan.

Valehtelee sairastavansa syöpää,omistavansa Audin/Bemarin.Kumpaakaan ei ole nähty.

Väitti siskonsa joutuneen murhatuksi.

Sitten muuttuikin tarina,että siskon luultiin joutuneen murhatuksi.

Onko siskoa olemassakaan?Kukaan ei tiedä.

Väittää olevan 7 lasta,mutta yht'äkkiä luku onkin välillä 1-2.

Laittaa someen kaverinsa lapsesta kuvia,ja esittää lapsen omanaan.

Kyseessä keski-ikäinen mies.

Kuten kuvioon kuuluu,erittäin mukava,hauska ja hurmaava kunnes pikkuhiljaa hälytyskellot soivat.