Miksi, miksi jotkut lapsettomat nostavat koiran tms lapsen asemaan?

Meitä on erilaisia ihmisiä 🙂 itsekin puhun koiralleni itsestäni usein ”äitinä”, sillä olen myös äiti ja se sana tulee melko luonnostaan jo senkin takia. Päivittelen myös koirastani usein instaan, koska se on minun elämässäni tosi tärkeä asia, tehdään paljon yhdessä jne😀 eihän se ole kuin positiivinen juttu että ihmisillä on heille rakkaita elämässään 🙂

Entä sitten? Ei kai sitä koiran instatiliä tarvitse seurata?

En minäkään pidä eläimiä lapsina (ainakaan samalla tavalla kuin niitä oikeita lapsia), mutta ei minua nyt mitenkään erityisemmin häiritse jos joku pitää, ehkä pitäisin itsekin, jos olisin lapseton, se ilo heille suotakoon. Tosin en kylkä tee lapsilleni sometilejä...

Mä ja mun mies ollaan meidän koiran "täti ja setä" XD 

Koira on korkeammalla. Lapsia tulee nussimalla lisää.

Kyllä perheellisetkin ihmiset (joilla siis on myös ihmislajiin kuuluvia lapsia) hössöttävät lemmikkiensä kanssa ja inhimillistävät niitä.

Minua häiritsee ihan lemmikinomistajan perhesuhteisiin katsomatta jos eläimen lajinmukaista käytöstä ja erityispiirteitä ei ymmärretä, vaan siihen suhtaudutaan kuin johonkin maskottiin ja lellivauvaan.

Olen miettinyt samaa. Jotenkin vastenmielinen ilmiö, mutta onneksi harmiton. Ainakin niin kauan kuin mamman karvalapsi mallia pitbull ei juoksentele vapaana.

Olen minäkin koirani mamma. Koiraa kyllä kohtelen muuten ihan koirana ja se saa nauttia aktiivista koiranelämää :) sitä en ymmärrä, että koiria puetaan johonkin röyhelömekkoihin tms. (talvitakit, viilennystakit, tossut arkojen anturoiden takia ymmärrän kyllä) tai lykätään lastenvaunuissa (tätäkin olen kyllä nähnyt valitettavasti).

Tuttavissani on muutamia voimakkaasti eläimiin hurahtaneita tyyppejä, jotka inhimillistävät eläimiä aivan liikaa. Heillä on vaikeuksia ihmissuhteissa ja jollakin jopa jotakin traumaa lapsuudesta, minkä vuoksi eläimet ovat heille ystäviä/lapsia/kaikki kaikessa. Hellittelynimet on niin omistajalla kuin lemmikeillä ja perhe on sitten ne mamin  karvanaamalapset.

Tulipa jonkun kerran juteltuakin, syvällisemmin, heidän suhteestaan lemmikkeihinsä, niin ihan eri aaltopituudella olimme. Minulle kun on tärkeää pitää eläin eläimenä ja kunnioittaa sitä eläimenä, eikä rönsytä tunteitteni kanssa kuin kyse olisi ihmissuhteesta. Kun taas toinen osapuoli oli kauhuissaan, miten en ymmärrä miten rakkaita lemmikit ovatkin. OLimme siis aivan viidakossa, mitä on lemmikki ja miten sitä kohtelee. Nostin käteni avuttomana pystyyn ja ymmärsin, että antaa tuon toisen sitten elää niin kuin tahtoo. Parempi, että palvoo lemmikkejään kuin kohtelisi niitä huonosti. Jos on kahdesta ääripäästä valittava.

Ihmisten rakkaus, kun se kohdistuu avuttomaan niin kuin eläimeen tai lapseen, on joskus todella itsekästä ja jopa omahyväistä. Siihen ei mahdu muuta ja muita. Tarkkaan rajattu piiri.

Kyllä mäkin oon meidän kisun ja koiran mamma. Ja kissa on myös meidän koiran sisko :D Ei tarvii niin tosissaan ottaa, kyllä mä tiedostan että en ole näitä synnyttänyt.

Asiasta hiukan sivuun, Sohvin pikku pystykorva säälittää mua todella. Raahataan asusteena pippaloissa sun muuta p*skaa.

Koira on onnellisimmillaan, kun se saa olla koira. Tarpeeksi liikuntaa, muonaa, rapsuttelua ja johdonmukaiset säännöt. Ja jos nyt mietitään lastenkin kasvatusta, niin pitkälti sopii samat säännöt, että lapsi saa olla lapsi ja sille tarjotaan huolenpitoa ja opetetaan säännöt miten kuuluu elää ja toimia.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavissani on muutamia voimakkaasti eläimiin hurahtaneita tyyppejä, jotka inhimillistävät eläimiä aivan liikaa. Heillä on vaikeuksia ihmissuhteissa ja jollakin jopa jotakin traumaa lapsuudesta, minkä vuoksi eläimet ovat heille ystäviä/lapsia/kaikki kaikessa. Hellittelynimet on niin omistajalla kuin lemmikeillä ja perhe on sitten ne mamin  karvanaamalapset.

Tulipa jonkun kerran juteltuakin, syvällisemmin, heidän suhteestaan lemmikkeihinsä, niin ihan eri aaltopituudella olimme. Minulle kun on tärkeää pitää eläin eläimenä ja kunnioittaa sitä eläimenä, eikä rönsytä tunteitteni kanssa kuin kyse olisi ihmissuhteesta. Kun taas toinen osapuoli oli kauhuissaan, miten en ymmärrä miten rakkaita lemmikit ovatkin. OLimme siis aivan viidakossa, mitä on lemmikki ja miten sitä kohtelee. Nostin käteni avuttomana pystyyn ja ymmärsin, että antaa tuon toisen sitten elää niin kuin tahtoo. Parempi, että palvoo lemmikkejään kuin kohtelisi niitä huonosti. Jos on kahdesta ääripäästä valittava.

Ihmisten rakkaus, kun se kohdistuu avuttomaan niin kuin eläimeen tai lapseen, on joskus todella itsekästä ja jopa omahyväistä. Siihen ei mahdu muuta ja muita. Tarkkaan rajattu piiri.

Pakko kysyä, että miten niin itsekästä ja omahyväistä?

Tykkään kyllä seurata tuollaisia koirien instatilejä, kunhan niitä koiria kuvataan koirana ja ne saavat tehdä koirien juttuja. Pidän sitä jopa eläinrääkkäyksenä, jos koiraa puetaan ties mihin hörsseleihin ja ihminen pakottaa johonkin koiralle epätyypilliseen asiaan muka hassutteluna.

LOOOOOOLLLLL

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsee ihan lemmikinomistajan perhesuhteisiin katsomatta jos eläimen lajinmukaista käytöstä ja erityispiirteitä ei ymmärretä, vaan siihen suhtaudutaan kuin johonkin maskottiin ja lellivauvaan.

Niin.. Tai johonkin alakastina pidettävään olentoon jolle "pitää näyttää paikka" niin kuin sinä taidat tehdä. Sehän on vain sinun tulkintasi mitä koira oikeasti haluaa, kyllä sinun tulkintasi häiritsee minua ja koiraasi.

Mulla ei ole omaa instatiliä, mutta olen kyllä miettinyt sellaisen perustamista parta-agamalleni. Mulla on myös lapsia.

Ainut tuntemani ihminen, joka tekee noin on neljän lapsen äiti. Kutsuu itseään koiran "mamiksi" *inhonväristyksiä*

Arviosi osuvat kyllä metsään. Itse en ole jälkeenjäänyt sen enempää kuin kriiseileväkään, vaan ihan fiksu ja korkeakoulutettu vela, joka sattuu pitämään eläimistä erittäin paljon. Ne ovat aitoja, suloisia ja viattomia. Pidän niitä perheenjäseninäni siinä kuin ihmisiäkin. Mitä pahaa tässä on?

Itse en julkisesti sitä myönnä, mutta kissani on minulle todellakin lapsen asemassa. Ihana pehmeä karvapallo joka pitää seuraa ja juttelee, ja juuri oikean kokoinen syliin nostettavaksi ja möyhittäväksi. Ei keneltäkään ole pois jos rakastan lemmikkiäni, lapsia kun ei halua.