Miksi poikani tyttöystävä välttelee meitä

Itse ainakin välttelen mieheni vanhempia, koska eivät voi sietää tupakointia ja itse poltan. En jaksa kuunnella saarnaa.

Kerrotko vielä onko kyseessä jännä-tyttö?

Jos tyttö vaistoaa, että suhtaudut häneen kylmäkiskoisesti ja haluaa siksi pysytellä etäällä? Kaikkien naisten puheenaiheita eivät todellakaan ole meikit ja lapset, varsinkaan meikit. Tyttöystävä lienee aika nuori, joten hänen maailmassaan esimerkiksi opiskelu on todennäköisesti paljon keskeisemmässä roolissa kuin oman ulkonäön puunaaminen.

Vielä loppuun, että jos "miniäkandidaattiin" haluaa tutustua, niin silloin pitää olla itse avoimin mielin liikkeellä ja heittää ennakko-oletuksilla vesilintua. Minä en lopulta enää halunnut olla nuoruusvuosieni poikaystävän äidin kanssa missään tekemisissä, koska hän itsepintaisesti halusi nähdä minut naisellisen huoliteltuna ja hänen poikansa tulevien lasten äitinä. Myös hänen tapansa huomautella ihmisten, varsinkin poikansa, ulkonäöstä negatiiviseen sävyyn oli luotaantyöntävää.

Kysyitkö siltä pojaltasi? Jos hän käski jäädä ulos odottamaan? Onko teillä jotain, jota poikanne voisi hävetä?

Miksi kenenkään pitää muiden kodeissa kaapeille ominpäin? Todella outoa!

Itse häpesin silmät päästäni sitä, kun molemmat vanhempani olivat aina kaljatölkit kädessä ja varsinkin isä sellaisessa sössökunnossa, että huhhuh... Tätä siis ihan joka viikonloppu ja on edelleen. Asunto myös ihan hujanhajan. Poikaystävien vanhemmilla oli ihan eri meininki ja sellainen ns. normaali.

Mua jos eniten mietityttää se että jos saan joskus oman tyttöystävän ja pitää mennä tapaamaan hänen vanhempia että miten se homma menee ja paljonko arvostelevat minua mielessään. Persettä pitää ainakin vähän nuolla ja valehdella työpaikasta mitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Itse häpesin silmät päästäni sitä, kun molemmat vanhempani olivat aina kaljatölkit kädessä ja varsinkin isä sellaisessa sössökunnossa, että huhhuh... Tätä siis ihan joka viikonloppu ja on edelleen. Asunto myös ihan hujanhajan. Poikaystävien vanhemmilla oli ihan eri meininki ja sellainen ns. normaali.

Lisään vielä, että äitini aina kyseli miksei se "Mikko" tullut.

Voi olla vaan ujo eikä ole aina juttutuulella

.. Eli ei siis tarpeeksi energiaa tsemppaamaan itseään väkinäiseen small talkiin.

Jos se ei vaan ole kovin sosiaalinen ja lämpenee hitaasti. Toisista on myös todella epämukavaa kyläillä muiden luona. Ei neljä kertaa vuodessa edes niin harvoin ole.

Tätä epäilisin ensimmäisenä. Ja eihän se nyt muille sinänsä edes kuulu, kun poikasi kuitenkin käy luonanne ja mitään ikävää ei ole tapahtunut. Ehkä hän myös tykkää viettää omaa aikaa, kun poikanne on teillä.

Ehkä pelkää vanhuuden tarttumista.

Moni ihminen on ihan mukava mutta en välttämättä kylään menisi vaikka hyvin toimeen tullaankin. Jos ihmissuhteet loksahtaa paikoilleen niin ne loksahtaa ei sitä voi pakottaa. Ehkä tyttö kokee jotenkin tilanteen kiusalliseksi?

Vierailija kirjoitti:

Jos se ei vaan ole kovin sosiaalinen ja lämpenee hitaasti. Toisista on myös todella epämukavaa kyläillä muiden luona. Ei neljä kertaa vuodessa edes niin harvoin ole.

Tätä epäilisin ensimmäisenä. Ja eihän se nyt muille sinänsä edes kuulu, kun poikasi kuitenkin käy luonanne ja mitään ikävää ei ole tapahtunut. Ehkä hän myös tykkää viettää omaa aikaa, kun poikanne on teillä.

kavereita hänellä on paljon kyllä ja välillä täällä ollessaan puhunut paljon välillä on taas hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla vaan ujo eikä ole aina juttutuulella

.. Eli ei siis tarpeeksi energiaa tsemppaamaan itseään väkinäiseen small talkiin.

mä en oo ujo ja löydän puhuttavaa monien muiden ihmisten kuin anoppini kanssa ja meillä ei vaan klikkaa. Ihmetyttää sen tapa tuijottaa mua eteisessä kun käydään sielä. Hänellä on myös suht pahoja mielenterveyden häiriöitä.

Jos sinulla on sellainen asenne, että tässä on nyt NAINEN, minun pitää nyt keskittyä ja puhua kuin NAISELLE, koska naisia kiinnostavat eri asiat kuin minua, niin tuskimpa kanssakäymisenne kovin luontevaa on. Tyttöystävä on nuori ja mielummin vetäytyy tilanteesta, kuin alkaa vanhemmalle naiselle opettamaan, miten käyttäydytään normaalisti. 

Vierailija kirjoitti:

Moni ihminen on ihan mukava mutta en välttämättä kylään menisi vaikka hyvin toimeen tullaankin. Jos ihmissuhteet loksahtaa paikoilleen niin ne loksahtaa ei sitä voi pakottaa. Ehkä tyttö kokee jotenkin tilanteen kiusalliseksi?

esim yhessä työpaikassa tapasin erään tytön ja meillä klikkas heti vaikka ei tunnettu entuudestaan vaan juttua lenti paljon ja voin olla oma itseni sehän on tärkeintä.

miniä vaistoaa ettei voi olla oma itsensä ja ehkä sä kyyläät sitä tai jotakin? Itseltä ainakin vie energiaa jos en voiolla oma itseni. Normaalisti olen suht puhelias mutta anoppilassa en vaan jotenkin voi olla.

Itse olin omaa anoppiani kohtaan aika varautunut suhteen pari ensimmäistä vuotta. Olen vähän hitaasti lämpiävä muutenkin ja anoppi on lisäksi hyvin erilainen ihminen kuin mihin olen tottunut. Ystävällinen kyllä, mutta hyvin kärkäs kommentoimaan kaikkia asioita. Nykyään tulemme ihan hyvin juttuun, mutta ei hän vieläkään ole mikään lempi-ihmiseni. Sinuna antaisin tytölle aikaa. Lisäksi kannattaisi unohtaa tuo ikävä asenne muita naisia kohtaan, tyttö vaistoaa varmasti kurjan suhtautumisesi häneen.

Pistävän hienhajunne takia.

Oma anoppini voisi ajatella musta samaa. Mutta olen introvertti, suht ujokin vielä. Enkä omilla vanhemmillanikaan vieraile kuin n. 6 kertaa vuodessa eli joka toinen kuukausi.

Tuo on hyvä kysymys, jospa tiedustelisit pojaltasi tietääkö hän jotain mitä itse et? Minä välttelen varsinkin anoppiani ja myös hänen äitiään. Ihan puhtaasti sen vuoksi, että he olivat jo ennen minun tapaamistani sitä mieltä että olen aivan järkyttävä ihminen. En edes viitsi mainita mitä kaikkea minusta oli sanottu miehelleni, mutta onneksi mies oli fiksu ja halusi tutustua huhupuheista huolimatta. Ja vaikka tulenkin anopin ja hänen äitinsä kanssa toimeen... Vaatii se minulta hampaiden kiristelyä. Osaan siis samaistua tähän tyttöystävään tietyiltä osin. Hänellä ei todennäköisesti kuitenkaan ole mitään erikoista syytä käytökselleen, joten yritä sinnikkäästi tutustua. Osoita olevasi rento ja mukava ihminen. Tämä neiti saattaa hyvin olla lapsesi sydämen valittu, olisi ikävää jos tilanne jäisi tuollaiseksi. Pitkää pinnaa ja sitkeyttä, eiköhän niillä asia muutu!