Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys ahdistaa. Ehdotuksia, mitä tekemistä?
02.06.2020 |
Varsinkin nyt kun nätit säät, niin tulee olo, että pitää ulkoilla. Yritän tsempata itseäni, teen lähteissä eväät ja kävelen/pyöräilen jonnekin kivaan paikkaan. Syön eväät ja noh, yritän nauttia maisemista, mutta ei sekään jaksa piristää. Olen jo luopunut ajatuksesta parisuhteesta, mutta että olisi kavereita, ystävistä ei voi haaveilla, kun vaan alkaa ahdistamaan lisää. Kaikki ovat liikenteessä porukoissa, kuuluu naurun remakkaa ja piknik eväät jaetaan yhdessä.
Harrastuksista ei löydy ketään. Kaikilla on omat menonsa ja kaverinsa, harrastuksen ajan vain ollaan samaa porukkaa. Nyt kun baarit aukeni, ajattelin käydä eilen terassilla. Mitäpä siellä, yksin istuin ja kukaan tullut edes pöytääni, vaan kaikki minulle puhuneet lähinnä kysyivät onko paikat vieressäni vapaana vain ottaakseen siitä tuolit toisiin pöytiin.
Olisiko jotain ehdotuksia, millä saisi aikaa kulumaan ja mieltä piristettyä? Viikonloppuna kun istuin taas retkellä hetken kahvia nauttien, mieleeni hiipi taas ikävä ajatus, että jos katoaisin siltä istumalta, milloin edes huomattaisiin että olen kadonnut. Vedet nousivat silmiini ja en päässyt itkemättä ihan kotiin asti.
Ehdotuksia, miten tsempata itseään?
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuinka surullinen kirjoitus. En osaa auttaaenkä edes lohduttaa, mutta tulin vain sanomaan, että sinulla on lahja. En yleensä koe kirjoituksia surullisina, mutta nyt tuli läpi. Olet lahjakas kirjoittaja.
Onko mitään mielenkiinnonkohdetta, johon liittyisi yhdistystoimintaa tai muuta yhteydenpitoa?
Kärsin itse samoista asioista, olen ollut aina porukkaan kuulumaton outolintu.
Vasta keski-iässä alkoi harrastusten kautta tulla kavereita.
Ei kuitenkaan sellaisia, joiden kanssa hengailisi, mutta joskus soitellaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun meitä on niiiin monta muutakin. Missä olisi se paikka missä ihmiset saatetaan yhteen. Ei parisuhdetta vaan ystäviä. Olisi todella tarvetta.
Näin on. Mikä ihme siinä on, että yksinäiset eivät löydä toisiaan?
Mites ystäväpalvelut?
Vierailija kirjoitti:
Kun meitä on niiiin monta muutakin. Missä olisi se paikka missä ihmiset saatetaan yhteen. Ei parisuhdetta vaan ystäviä. Olisi todella tarvetta.
Mäki haluaisin tietää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä tosi loukkaavaa ottaa tuolit yksinistuvan pöydästä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leuka rintaan vaan ja kohti uusia pettymyksiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäviä saa verkostoitumalla. Eli esim. Tarjoamalla itseään ystäväksi jollekin yksinäiselle. Sitä kautta tutustuu muihin, jotka tekeesamaa asiaa. Eli löytää ihmisiä, joilla on ylimääräistä aikaa ja pitää ihmisistä.
Olisiko joku FB-ryhmä, minkä kautta. Niitä on vissiin erilaisia, etsitään matkaseuraa, mutta ihan kahvittelu/baariseuraa/harrastusseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiystäviä ei ole olemassakaan. Ehkä parisuhteessa, ei muuten. Ihmiset ovat susia toisilleen, aina kateellisia ja pahaa puhumassa.
Retki eväineen kuulosti ihan mukavalta:)
Mitä harrastat? Onko mahdollista liittyä johonkin joukkueurheilun pariin? Se on tiiviimpää yhdessä tekemistä kuin joku jumppaan ja kotiin-tyyppinen yksin tekeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä sun tilanne taitaa olla aika uusi? Sitten kun lähestyt 10v yksinäisyydessä niin nuo tunteet menee ohi ja kovetut. Lopulta huomaat että olet onnellisempi kun ei ole muita ihmisiä elämässäsi. Multa loppui kaikki ongelmatkin. Kun olin ihmisten kanssa tekemisissä olin aina ongelmissa. Huomasin että vika ei ole minussa vaan muissa ihmisissä. Kato kun ne muut ihmiset yrittää aina käyttää hyväksi kilttiä ihmistä ja jos vetelet niitä lättyyn tai sanot että ei käy niin olet paska tyyppi. Savvy?
Ystäviä saa, jos näkee vaivaa. Mikset sinä mennyt juttelemaan kellekään siellä terassilla? Myös harrastuksissa ja muualla pitää itse olla aloitteellinen ja pyytää ihmisiä tekemään jotain kivaa kanssasi. Lisäksi jokainen ei halua ystävystyä ja sitä ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Joillain on vain niin kiire. Pakeista ei saa lannistua, vaan sitten vaan kysyt seuraavaa.
Hanki ukko ja perhe. Äidit ei ole koskaan yksinäisiä.
Mä en enää kaipaa ystäviä saati kavereita. Parisuhdekumppanin vain.
Olen ollut täysin yksin nyt 10 v.
Aurinko paistaa ja linnut visertävät, mutta mä lojun yksin kotisohvalla. En jaksa ja viitsi pukeutua lähteäkseni ihmisten ilmoille. Olen siellä näkymätön. Paitsi silloin, kun olen jonkun tiellä. :(
Tuttuja ajatuksia. Itse olen ollut yksinäinen aina yläkoulusta lähtien jo yli 10-vuotta. Kiusattiin silloin ja ehkä näidenkin kokemusten myötä en vaan enää osaa tai uskalla kunnolla tutustua ihmisiin. Toisaalta myös asuinpaikkani ja elämäntilanteeni muutenkin vaikuttaa. Mietin monesti, että onko minun osani tavallaan olla se jolla ei ole ketään ystäviä ja oikeastaan läheisiä muutenkaan. Kyllä sitä aina toivoisi, että löytäisi silti edes yhden ihmisen jonka kanssa voisi käydä jossain ja viettää aikaa. Tämä olisi jo todella mukava asia. Samalla tähän yksinäisyyteen jotenkin tottuu ja tuntuu vaan olevan aina vaikeampaa edes kuvitella, että minä olisin osa jotain porukkaa tai edes olisi pari ystävää. Siihen on vaikeaa uskoa. Asiaa ei helpota oma ujo ja introvertti luonne muutenkaan ja myönnän kyllä itsessänikin olevan paljon vikaa. Minun ei vaan ole helppoa saada ihmisiä elämääni.
Muuten olen kaikesta huolimatta sellainen ihminen joka kohtelee muita hyvin ja olen ihan "mukava" ihminen. Ehkä jotenkin vähän erilainen ja toisaalta melko ujo. Ehkä sitä vaan joskus toivoisi kaiken menneen erilailla jo nuorempana ja myös sitä, että nyt olisi edes vähän helpompaa muutenkin. Pidän kyllä ihmisistä ja olen yksinäinen, mutta samalla en vaan uskalla tutustua helposti. Näistä tuleekin sitten sellainen kierre helposti. Muuten minulla on paljon samoja ajatuksia ja joskus alkaa kyllä ahdistaa jos näkee väkijoukon ja ihmisiä joilla paljon seuraa ja itsellä ei ole ketään. Tulee jotenkin liikaa mieleen ne hetket, kun olin yksin koulussa ja häpesin sitä. Toisaalta pitäisi kuitenkin mennä eri paikkoihin, mutta yksin ei ole niin mukavaa mennä. Omassa tapauksessa myös harvoin kukaan tulee juttelemaan jos jonnekin menen ja itsellä on vaikeaa mennä niin siinä mielessä tietää jo ennestään kuinka se kaikki menee. Joskus tapahtuu silti poikkeuksia ja tapaa erilaisia ihmisiä, mutta ei niistä yleensä synny mitään ystävyyttä ja ne jutut jäävät vain hetken tuntemiseksi. Tämä aihe on kyllä itselle niin tuttu, että ymmärrän täysin miltä se kaikki tuntuu. Toivon, että keksisit jotain piristävää tekemistä kuitenkin. Kannattaa tehdä niitä juttuja, mitkä parantaisivat oloa. Uskon monella olevan silti samoja ajatuksia. Joskus vaan toivoisi, että tapaisi juuri sellaisen ihmisen joka kaipaa seuraa.
Tuollainen sivusto on olemassa
Kun meitä on niiiin monta muutakin. Missä olisi se paikka missä ihmiset saatetaan yhteen. Ei parisuhdetta vaan ystäviä. Olisi todella tarvetta.